Facebooktwitter

Ennen juhannusta kirjoittelin Akavasta (1, 2). Kun Ella-karaoke katkaisi kamelin selän, kyseessä ei ollut sattumanvarainen ärähtäminen, vaan osoitus pidempiaikaisesta turhautumisesta keskusliittoni toimintaan tai oikeastaan koko ay-liikkeen toimintaan.

Kuten aikaisemminkin sanoin: minusta ammattiyhdistysliike ei ole kehityksen ja dynaamisuuden jarru ja nyky-yhteiskunnassa turha. Toimin nykyisellä työpaikallani luottamusmiehenä ja tiedän, mihin liittoja tarvitaan ja miten ne toimivat. Näen ystäväpiirissäni jatkuvasti pätkätyöläisten, nuorten naisten ja erilaisia freelancer-töitä tekevien ongelmat. Tiedän, että ne voi korjata vain vahva, ennakkoluuloton ja uudistunut ammattiyhdistysliike.

Tykkään valittaa, mutta harvoin vain valittaa. Kokemukseni mukaan paljon enemmän saa aikaan, kun viitsii tehdä jotakin. Kuten aiemmin kirjoitin, en kuitenkaan ole lähtenyt muuttamaan ammattiliittoja sisältäpäin, koska juuri läpäisevyys on yksi ahdistukseni aiheuttajista – hallintorakenne on niin korkea ja jähmeä, että vaikuttavuuden kokemus on olematon. Pieni työntekijä on mahtavan keskusjärjestön edessä polvillaan.

Yritin jotakin. Keräsin avoimella FB-statuksella kasaan joukon ihmisiä, joista osan tunsin, osaa en. Kokoonnuimme muutamaan otteeseen ja laadimme pamfletin. Sen nimi on Kuule Akava – viisi teesiä paremmasta keskusjärjestöstä.

IMG_9552

Olen todella ylpeä pamfletistamme. Lyhyestä ja yleistajuisesta mitastaan huolimatta se onnistuu  antamaan muodon ja nimen sille turhautumiselle, jonka kanssa olen paininut jo vuosia – tiedän monen painineen. Iso kiitos kaikille, jotka lainasivat aivojaan, käsiään ja esteettistä silmäänsä ajatuksiemme konkretisoimiseksi.

Nyt seuraa paljastus kulissien takaa: Villeimmän ehdotukseni työryhmä karsi heti porstuassa, eikä se päätynyt teesilistaamme. Olin nimittäin valmis ehdottamaan jotakin niinkin GreiZiä, kuin että ay-liike oma-aloitteisesti luopuisi jäsenmaksunsa verovähennysoikeudesta.

Ay-liike edustaa institutionalisoitunutta valtaa yhteiskunnassamme. Vahva ay-liike ja sen mukanaan tuoma neuvotteluyhteiskunta on vakaa. Kuitenkin uskon, että siellä missä on vanhaa valtaa, on myös vanhan vallan mukanaan tuomaa sokeutta ja nöyryyden puutetta, tarve pitää kiinni entisistä asetelmista. On mielestäni silmittömän surullista, että liittojen arkki pitää sisällään tasan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden – se on kaikkein pyhin, jota viimeiseen asti suojellaan. Olemassaolon tarkoitus ja merkitys tulisi löytää muualta.

Työryhmä karsi villin heittoni välittömästi. Ei siksi, että jäsenmaksun verovähennysoikeus olisi jotenkin ideologisesti mahdoton asia tinkiä. Ehdotuksen oli mentävä, koska se on ammattiyhdistysliikkeelle liittoon katsomatta punainen vaate ja tyrehdyttää välittömästi kaiken järkevän keskustelun – sen saman järkevän keskustelun, jota synnyttääksemme tähän hommaan alun perin ryhdyimme. Ehdotuksen suurin synti on, että se haiskahtaa EK:lta. Tämä onkin kaikken surkein seikka, jota useasti pyörittelimme – ay-liike on niin pölyttynyt, ettei sitä arvostele ja sparraa kuin sen arkkivihollinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja internet-persoona Tuomas Saloniemi. Ketään muuta ei enää jaksa kiinnostaa.

Nyt, rakkaat ystävät, osoittakaamme, että kiinnostaa. Akavan ja ammattiyhdistysliikkeen kehittäminen ja uudelleen suuntaaminen kuuluu sen jäsenille.

Tykkää Kuule Akavasta Facebookissa ja seuraa sitä twitterissä.
Viisi teesiämme paremmasta keskusliitosta voit allekirjoittaa täällä.

koirallahaloo
YES THIS IS AKAVA