Facebooktwitter

Enää vajaa viikko vaalihulluuden päättymiseen ja toiseksi viimeinen ennakkoäänestyspäivä. Huomenna voi vielä äänestää ennakkoon, muuten demokratian harjoittaminen jää varsinaisen vaalipäivän varaan, mikä on toki juhlallista.

Kuten aikaisemmin blogissani kerroin, olen ollut mukana Uudellamaalla tekemässä Vihreiden Saara Hyrkön ja Jarno Lappalaisen eduskuntavaalikampanjoita. Suosittelen molempia ehdokkaita lämpimästi. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että myös minulla on vain yksi annettava ääni. Pitkällisen harkinnan jälkeen päätin antaa sen Saaralle, nyt kerron teille miksi.

Kuten eräiden ansioituneiden sosiologien laatimat äänestysohjeet kertovat, ensin pitää valita puolue.

Minä olen niin kutsuttu liikkuva äänestäjä, en puolueelle uskollinen. Olen äänestänyt eri eduskuntavaaleissa eri puolueiden ehdokkaita. Vihreät ei siis ole minulle itsestäänselvä vaihtoehto.

Oikeastaan valitsemani ehdokas Saara Hyrkkö erittelee parhaiten, miksi Vihreät on juuri nyt ääneni arvoinen. Vaikka se ei ole täydellinen puolue, se edustaa minulle tärkeitä arvoja ja puolustaa reaalipolitiikassa minulle tärkeitä asioita kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja maksuton koulutus.

Vihreillä on Uudellamaalla hyvä ja monipuolinen lista. Saaran valitsin pääasiassa kolmesta syystä.

Saarassa on kokemus ja freesi ajattelu samassa paketissa. Nuoresta iästään huolimatta Saara on monessa liemessä keitetty – varsinkin kunnallispolitiikan liemi on kuulkaa semmonen liemi, että huh huh. Saara on ollut paitsi tunnollinen, myös aloitteellinen kunnallispoliitikko. Kenties aktiiviaika Aalto-yliopiston ja sen ylioppilaskunnan alkutaipaleella on opettanut Saaran ajattelemaan laatikon ulkopuolisia ja rohkeita aatoksia, jopa vaikeissa ja mielipiteitä jakavissa aiheissa kuten metropolialueen kysymyksissä.

Minä luotan Saaraan. Toisin kuin toiset suositut blogistihenkilöt, en niin kovin pidä väliksi, olenko ehdokkaani kanssa joka ainoasta asiasta tismalleen samaa mieltä. Tärkeintä on, että arvopohjamme kohtaavat ja uskallan luottaa ehdokkaaseen. Tiedän, että Saara säilyttää lahjomattomuutensa ja velvollisuudentuntonsa vaikeidenkin poliittisten kompromissien äärellä. Luotan Saaran arvostelukykyyn: sekä järkeen että sydämeen.

Kuka äänestää nuorta naista, jos ei nuori nainen? En äänestä Saaraa, koska Saara on nuori nainen, vaan tunnustan hänen pätevyytensä siitä huolimatta, että hän ei ole mies.

Toisin kuin monilla, minulla ei ole tarvetta väittää, että politiikka ja poliittiset kannanottoni ovat harkittuja ja rationaalisia. Lopulta kyse on fiiliksestä. Vihreistä tulee sellainen olo, että oikeaan suuntaan mennään ja eteenpäin katsotaan. Saarasta tulee sellainen olo, että tuossapa vasta onkin muija joka katsoo eteenpäin – oikeudentunnolleen uskollisena, itsekunnioitustaan menettämättä.

Lopulta, siksi Saara (97).