Ennen juhannusta kirjoittelin Akavasta (1, 2). Kun Ella-karaoke katkaisi kamelin selän, kyseessä ei ollut sattumanvarainen ärähtäminen, vaan osoitus pidempiaikaisesta turhautumisesta keskusliittoni toimintaan tai oikeastaan koko ay-liikkeen toimintaan.
Kuten aikaisemminkin sanoin: minusta ammattiyhdistysliike ei ole kehityksen ja dynaamisuuden jarru ja nyky-yhteiskunnassa turha. Toimin nykyisellä työpaikallani luottamusmiehenä ja tiedän, mihin liittoja tarvitaan ja miten ne toimivat. Näen ystäväpiirissäni jatkuvasti pätkätyöläisten, nuorten naisten ja erilaisia freelancer-töitä tekevien ongelmat. Tiedän, että ne voi korjata vain vahva, ennakkoluuloton ja uudistunut ammattiyhdistysliike.
Tykkään valittaa, mutta harvoin vain valittaa. Kokemukseni mukaan paljon enemmän saa aikaan, kun viitsii tehdä jotakin. Kuten aiemmin kirjoitin, en kuitenkaan ole lähtenyt muuttamaan ammattiliittoja sisältäpäin, koska juuri läpäisevyys on yksi ahdistukseni aiheuttajista – hallintorakenne on niin korkea ja jähmeä, että vaikuttavuuden kokemus on olematon. Pieni työntekijä on mahtavan keskusjärjestön edessä polvillaan.
Yritin jotakin. Keräsin avoimella FB-statuksella kasaan joukon ihmisiä, joista osan tunsin, osaa en. Kokoonnuimme muutamaan otteeseen ja laadimme pamfletin. Sen nimi on Kuule Akava – viisi teesiä paremmasta keskusjärjestöstä.
Olen todella ylpeä pamfletistamme. Lyhyestä ja yleistajuisesta mitastaan huolimatta se onnistuu antamaan muodon ja nimen sille turhautumiselle, jonka kanssa olen paininut jo vuosia – tiedän monen painineen. Iso kiitos kaikille, jotka lainasivat aivojaan, käsiään ja esteettistä silmäänsä ajatuksiemme konkretisoimiseksi.
Nyt seuraa paljastus kulissien takaa: Villeimmän ehdotukseni työryhmä karsi heti porstuassa, eikä se päätynyt teesilistaamme. Olin nimittäin valmis ehdottamaan jotakin niinkin GreiZiä, kuin että ay-liike oma-aloitteisesti luopuisi jäsenmaksunsa verovähennysoikeudesta.
Ay-liike edustaa institutionalisoitunutta valtaa yhteiskunnassamme. Vahva ay-liike ja sen mukanaan tuoma neuvotteluyhteiskunta on vakaa. Kuitenkin uskon, että siellä missä on vanhaa valtaa, on myös vanhan vallan mukanaan tuomaa sokeutta ja nöyryyden puutetta, tarve pitää kiinni entisistä asetelmista. On mielestäni silmittömän surullista, että liittojen arkki pitää sisällään tasan jäsenmaksujen verovähennysoikeuden – se on kaikkein pyhin, jota viimeiseen asti suojellaan. Olemassaolon tarkoitus ja merkitys tulisi löytää muualta.
Työryhmä karsi villin heittoni välittömästi. Ei siksi, että jäsenmaksun verovähennysoikeus olisi jotenkin ideologisesti mahdoton asia tinkiä. Ehdotuksen oli mentävä, koska se on ammattiyhdistysliikkeelle liittoon katsomatta punainen vaate ja tyrehdyttää välittömästi kaiken järkevän keskustelun – sen saman järkevän keskustelun, jota synnyttääksemme tähän hommaan alun perin ryhdyimme. Ehdotuksen suurin synti on, että se haiskahtaa EK:lta. Tämä onkin kaikken surkein seikka, jota useasti pyörittelimme – ay-liike on niin pölyttynyt, ettei sitä arvostele ja sparraa kuin sen arkkivihollinen Elinkeinoelämän keskusliitto ja internet-persoona Tuomas Saloniemi. Ketään muuta ei enää jaksa kiinnostaa.
Nyt, rakkaat ystävät, osoittakaamme, että kiinnostaa. Akavan ja ammattiyhdistysliikkeen kehittäminen ja uudelleen suuntaaminen kuuluu sen jäsenille.
Tykkää Kuule Akavasta Facebookissa ja seuraa sitä twitterissä.
Viisi teesiämme paremmasta keskusliitosta voit allekirjoittaa täällä.
13 heinäkuun, 2015 @ 13:25
Entäs muut liitot? Itse en ole akavalainen, mutta moneen kertaan olen pohtinut, onko freelance-muusikon kannalta lopulta kovin edullista, että muusikkojen liitto toimii SAK:n alla…
13 heinäkuun, 2015 @ 17:30
Osa teeseistä pätee myös koko ay-liikkeeseen kattoliittoa katsomatta. Kuitenkin totesimme, että kenttä on niin erilainen ja pirstaleinen – ja olemme itse kaikki akavalaisia – että on hankalaa lähteä kommentoimaan SAK:n ja STTK:n toimintaa puolivillaisella tietämyksellä.
13 heinäkuun, 2015 @ 22:05
Jotkut näistä pointeista tässä manifestissa ovat teknisiä nippeleitä. Teknisten nippeleiden sijaan olen huolestuneempi siitä, että Akava ajaa suurituloisten asiaa haluamalla romuttaa verotuksemme. Toki tämä johtuu analyyttisesti tarkasteltuna siitä, että keskusliitto on kokoomuslaisten valtaama, mitä tekin varmaan tarkoititte sillä kun viittasitte, että liitossa pitäisi kuunnella aidommin jäsenistöä ja että liiton valtaamista vähintäänkin hidastavat lasikatot.
13 heinäkuun, 2015 @ 22:46
Moikka! Yritimme valita sellaisia juttuja, jotka eivät olisi teknisiä nippeleitä. Mikä mielestäsi on sellainen? Juuri tuo kuvailemasi ongelma on erityisesti veropolitiikassa mielestäni aidosti ongelma. Akava ajaa välillä aggressiivisesti sellaista veropolitiikkaa, joka ei noudattele matalapalkattujen akateemisten alojen etua – eikä ennen kaikkea kaikkien käsitystä sosiaalisesti oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Paremmalla ja avoimemmalla jäsendemokratialla saattaisi olla vaikutusta tämäntyyppisiin asioihin.
14 heinäkuun, 2015 @ 07:26
Se huomionne, että EK on vallannut Akavan, on samansuuntainen omani kanssa. Ero näkyy siinä, että te etenette menettelytavat ja minä sisältö edellä. En suoraan sanottuna ymmärrä, mitä tarkoittaa ”fasilitoida koulutuksia ja osaamisryhmiä”. Mentorointia kyllä tarvitaan, ja minuakin – 44 v akateeminen sarjaepäonnistuja – on mentoriksi kyselty, mutten halua varoittavaksi esimerkiksi. Kaipaisin itse mentoria.
14 heinäkuun, 2015 @ 09:26
Emme kai me etene menettelytavat edellä – haimme teeseihin juuri sellaista konkretiaa, joka vaikuttaisi Akavan ja sen liittojen sisältöihin. Fasilitointi tarkoittaa organisointia, koollekutsumista ja järjestämistä.
15 heinäkuun, 2015 @ 18:19
Tiedän periaatteen tasolla, mitä fasilitointi tarkoittaa, workshopit tai presentaatiot, mutta olen kai kuriositeettiakavalainen, sillä en ole ollut töissä, joissa mitään noista olisi eksistoinut. Jäävät siis tämän yhden akavalaisen arjesta hyvin etäälle.
15 heinäkuun, 2015 @ 21:42
Innostit bloggamaan, kiitos siitä! Pohdin Akavaa ja teesejänne blogissani lisää.
16 heinäkuun, 2015 @ 09:39
Kiitos, se oli hyvä blogaus! Ja kiitos muutenkin kehuista.
Ymmärrän teitä kaikkia ja en enää yhtään ketään – Lotta Aarikka
14 syyskuun, 2015 @ 14:47
[…] vääryys, että pienyrittäjät on pidetty poissa työmarkkinaosapuolten neuvottelupöydistä. Olen yrittänyt kehittää ay-liikettä omasta positiostani lähemmäs nykypäivän ja tulevaisuuden työelämää. Vaikka […]