Akava ja karaoke

Minulla on ongelmallinen suhde ammattiliittoihin ja työväenliikkeeseen.

Ideatasolla rakastan työväenliikettä. Ihminen on yksin heikko. Työelämä ja työnantajat niistävät kyllä ihmisestä kaiken ja ihminen antaa niistää, koska on kiltti ja välittää siitä, mitä tekee. Ihminen on lojaali yritykselle, vaikka markkinatalous ei ole lojaali kenellekään. Kun ihmiset ovat joukko ja saavat toisistaan tukea, ovat he rohkeampia. Luottamusmiehenä puolustan yhteistä hyvää, pidän kaikkien puolia. Se sopii kaltaiselleni sankarisyndroomaiselle.

Mutta sitten, sitten on tämä meidän järjestelmämme. Nämä ammattiliitot.

Olen Akavan Erityisalojen Specian jäsen ja maksan kusisesta palkastani kiltisti ammattiliiton jäsenmaksun kuukausittain. Olen ollut myös Akavan Erityisaloilla töissä kesän 2011, ja pääsin tuolloin tutustumaan melko läheltä ja kattavasti siihen, mitä liitossa puuhastellaan.

Ongelma ei ole, että liitoissa tehtäisiin jotenkin vääriä asioita. Ongelma on, että niitä tehdään väärin, niistä viestitään huonosti, ja ne viestit, jotka pääsevät läpi ovat yksin Akavan.

Akava on akateemisten liittojen kattoliitto. Käytännössä sen linjat sanelevat isot liitot kuten OAJ ja TEK. Erityisesti juuri uudestaan valituksi tulleen Sture Fjäderin kaudella Akavan ulostuloja on ollut surullista seurata, sillä ne kepittävät nuoria ja matalapalkkaisia – koska eihän niitä akavalaisissa liitoissa ole. Erittäin syvään huokaisin kun Sture oli jo ennen vaaleja kommentoimassa, millaista hallitusohjelmaa haikailee: ehdoton ei hyväpalkkaisten veronkiristyksille.  Tämä ei ollut se kannanotto, jota liitoltani toivoin, kun veronkiristyksien puutteessa saimmekin sitten kuin tilauksesta leikkauksia koulutukseen ja varhaiskasvatukseen ja laskun, jonka maksavat enimmäkseen naiset.

Juuri kun olin saanut huokaisuni loppuun, katselin Akavan Ella työllistyy ja työllistää -videon, josta kuvauksessa sanotaan seuraavaa.

”Akavan mielestä korkeakoulutuksen pitää antaa opiskelijalle vahva oman alansa osaaminen, mutta myös hyvät työelämätaidot ja valmiudet luoda tarvittaessa oma työpaikkansa. Kun korkeakoulut toimivat, Ellan tie työelämään on sujuvampi.”

Kuvaus kuulostaa ihan kivalta. Videon sanoma on jotain aivan muuta. Hassutteleva karaokekappale esittää hyvin suoraan seuraavat väitteet:

1. Nykyisestä korkeakoulujärjestelmästä valmistuu työttömäksi.
2. Tohtorit eivät työllisty.
3. Korkeakoulu ei toimi.
4. Korkeakoulu toimii, kun sieltä valmistuu ”maistronomiksi”.

Kuten sanottu, Akava on korkeakoulutettujen liitto. On mielestäni aivan todella härskiä edes läpällä väittää, että korkeakoulusta valmistuu työttömäksi. Se ei pidä paikkaansa. Korkeakoulutettujen työttömyys ei ole korkeampaa kuin alempien koulutusasteiden työttömyys tai koko väestön työttömyys. Suomeksi: mitä korkeampi koulutus, sitä pienempi todennäköisyys jäädä työttömäksi. Ei ole olemassa mitään maisterien ja tohtorien massatyöttömyyttä. Tällä hetkellä maassamme on Akavan omien tilastojen mukaan 252 010 perus- tai toiseen asteen koulutuksen saanutta työtöntä. Korkeakoulutetuissa vastaava luku on 45 328. Korkeastikoulutetut ovat etuoikeutettuja.

On totta, että korkeakoulutus suojaa työttömyydeltä huonommin kuin aikaisemmin. Siksi en usko sosialidemokraattien ajamaan loputtomaan aloituspaikkojen määrän lisäämiseen. Kaikkia ei tarvitse korkeakouluttaa, se ei ole järkevä tavoite. Silti, yhäkin: vaikka muutosta korkeakoulutettujen työttömyysasteessa on tapahtunut, on valheellista väittää, että korkeakoulusta valmistuu työttömäksi. Surkuhupaisaksi väite muuttuu, kun sen esittää itse korkeakoulutettujen ammattiliitto karaokevideolla.

Olen puuhastellut yliopistohallinnossa muodossa tai toisessa vuodesta 2008 lähtien. Jos jotakin voin tämän seitsemän vuoden kokemuksella sanoa on se, että korkeakoulutus toimii. Se ei ole täydellistä – tekemistä on vielä paljon – mutta koulutusjärjestelmämme on niin tasa-arvoinen ja kiinnostava, että siitä kirjoitellaan pitkin Ameriikkoja. Siitä huolimatta suomalainen korkakoulutettujen ammattiliitto laulaa karaokevideolla että korkeakoulutus on rikki. Häpeällistä.

Akavan karaokevideon ehdotus ja lopputulema on, että kun korkeakouluista valmistuu ”maistronomeja”, koulutus on korjattu. Päättelen, että tämä kanta viittaa korkeakoulutuksen duaalimallin romuttamiseen – käytännössä siihen, että Akavan mielestä 90-luvulla perustetut ammattikorkeakoulut tulisi lanata maan tasalle ja yhdistää jotenkin yliopistoihin. Vai pitäisikö yliopistot lakkauttaa ja yhdistää ammattikorkeakouluihin? Hämmentävä kannanotto tämä on siinäkin mielessä, että Akavan koulutuspoliittisessa linjassa eksplisiittisesti todetaan:

”Tärkein reunaehto korkeakoululaitoksen kehittämisessä on säilyttää koulutukselliset vaihtoehdot ja tutkintojen tuottama erilainen osaaminen. Tämä palvelee parhaiten työelämän osaamistarpeita.”

Mutta hei! Se on karaokevideo! Maistronomi on hauska sana! Hehehe!

Lisäksi kappaleen sanoitukset antavat ymmärtää, että tulevaisuuden työelämälle keskeisin asia ovat robotit ja että naiset eivät rakasta demokratiaa. Nopeasti tulee käsiteltyä myös muut sukupuolivaikutukset, sillä näitä tulevaisuuden tekijöitä, robotteja, pääse kehittämään myös dippainssimimmi, joka nimityksenä on yhtä leppoisan toiseuttava kuin naisjohtaja. Kappaleessa nostetaan myös hyvin keskeiseen asemaan akateeminen yrittäjyys, joka on toki kiinnostava ja tuettava työllistymismuoto myös tulevaisuudessa, mutta akateemisten asiantuntijoiden keskuudessa edelleen melko marginaalinen urapolku.

Ainahan minulla on mahdollisuus ”muuttaa järjestelmää sisältäkäsin”. Voin hankkiutua Specian toimielimiin ja alkaa kiipiä kohti Akavaa vaikuttaakseni päätöksentekoon. Mutta koska OAJ, TEK ja Sture Fjäderin liukas kieli, ei minun ja kaltaisteni ääni kuulu. Liitto on kuin valtava kuutio suomalaisen peruskallion graniittia – liikuttelematon ja läpäisemätön. En halua kuluttaa vuosia kiivetäkseni sen huipulle toteamaan, ettei sielläkään ei ole sisäänkäyntiä.

Mikä on neuvoni ammattiliitolle?

Kehittäkää sitä robottidemokratiaa, josta videolla lauletaan. Kysykää jäseniltänne, vuorovaikuttakaa kevyemmin ja suoremmin kuin monimutkaisen edustuksellisen hallintorakenteenne kautta.

Älkää olko alentuvia – päin vittua karaokessa lauletut villit asiavirheet ja omista linjauksistanne poikkeavat heitot eivät ole ”hassuttelua” vaan paskaa.

Kaikista ahdistavimmaksi  tämän videon ja esimerkiksi ammattiliittojen mikä fiilis -kampanjan tekee se, että niihin on selkeästi hakattu aivan mielettömästi rahaa. Jälki on visuaalisesti ammattimaista, mutta kun viestintä ei hallitse sosiaalista mediaa ja sisällöntuottoa tai ole ajan tasalla siitä, mikä toimii, on lopputulos yhtä autonrenkaiden juhannuskokossa polttamista. Kiva liekki, harva näkee, tulevaisuus tuhoutuu.

Vielä toivon ja uskon työväenliikkeeseen. Päivä päivältä ja Ella-video Ella-videolta toivoni hiipuu. Skarppaa, Akava.