Lotta Aarikka

Miten Otaniemi teki ihmisestä feministin

Facebooktwittergoogle_plus

Oli sellainen aika, jolloin en ymmärtänyt feminismiä. En identifioitunut feministiksi, enkä ymmärtänyt, miksi sukupuoliin liittyvät näkökulmat nostettiin aina ensimmäiseksi tarkasteluun. Ajattelin sukupuolen olevan vain osa minua, yksi ominaisuus kengänkoon, silmien värin ja musiikkimaun joukossa. Koko kouhoaminen sukupuolisuudesta vaivaannutti ja väsytti: puhutaan jostain, mikä on uutta ja mielenkiintoista.

Sitten tulin Otaniemeen. Aloitin työt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana elokuussa 2011.

Muistan hyvin, kun ensimmäistä kertaa tuntematon ihminen kohtasi minut työhön liittyvässä asiapitoisessa yhteydessä ”naisena” minun itseni sijaan. ”Naisiin” liitetään piirteitä kuten tunteellisuus ja häveliäisyys, huolehtivaisuus ja tietynlainen ujous, herkkä kainous. Osan näistä piirteistä voin mukisematta liittää myös omaan persoonaani, mutta häveliäs ja kaino en ole. Ihminen, joka on viettänyt kanssani 15 minuuttia tietää, että huumorintajuni on mauton ja kiroiluni sujuvaa. Siksi ajauduin mykistyneen hämmennyksen valtaan, kun erityisesti minulta yhtäkkiä kesken tapaamisen pyydettiin lipsahtanutta kirosanaa anteeksi. Teki mieli kysyä: Kenelle te oikein puhutte? Ilmeisesti jollekin mystiselle ”naiselle”, jolla ei ole mitään tekemistä minun osaamiseni ja persoonani kanssa.

Antamani esimerkki on detaljihuomio ongelman kiltistä ja hienovaraisesta päästä, mutta se avasi silmäni. Maailma todella on eri paikka miehille ja naisille. Voin ihan kaikessa rauhassa kouhota olevani ihminen ja yksilö, mutta edelleen olen joillekin ihmisille ”nainen”. Otaniemessä on paljon vielä kilometrejä jäljellä matkalla kohti yhdenvertaista ja tasa-arvoista toimintaympäristöä, jossa kaikki saavat olla ihmisiä sukupuoliroolin sijaan.

Otaniemestä ja tasa-arvosta puhuttaessa ei voi olla puhumatta Otaniemen herrakerhoista: Sitsimiesliitosta ja Luolamiehistä. Eivät poikakerhot toki tähän lopu: myöskään uuden sukupolven Vapaateekkareissa ei ole ollut niiden historian aikana naispuolisia jäseniä.

Kun aloitin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa meni jonkin aikaa, että äkkäsin kerhojen olemassaolon. Ensimmäinen ajatukseni niistä kuultuani oli ”mitä vittua, 2010-luvulla srsly dudes?!?!”, mutta en sanonut mitään. Olin 23-vuotias humanistinainen Turusta. En kokenut, että minulla on oikeus arvostella.

Kerhoihin liittyy myös mystiikkaa ja prestiisiä johon tempaannuin mukaan, en vähiten niiden eksklusiivisten kerhotilojen vuoksi. Muistan oikein hyvin ensimmäisen koko yön istuntoni luolassa ja ensimmäisen similistini (juoma, ei hoito). Toiminta vaikutti kuulilta ja oli siistiä päästä ovesta sisään, josta kuka vain ei kulje. En minä ole immuuni eksklusiivisuuden nostattamalle erityisyyden tunteelle.

Mitä kauemmin olen työskennellyt ylioppilaskunnassa ja mitä kotoisammaksi olen alkanut tuntea oloni Otaniemessä, sitä syvemmin herrakerhot ovat alkaneet minua riepoa. Kun vuonna 2012 kuulin järkevän ja skarpin luolamiehen suusta sanat:

”Ootteko te koskaan lukeneet sellasia wappulehtiä, jota naiset on tehneet? Ne on kaikki aivan paskoja!”

, istuin sohvannurkassa täysin typertyneenä. Olen palannut tuohon hetkeen ajatuksissani monta kertaa. Jos nyt olisin samassa tilanteessa sanoisin tuolle miehelle, että ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen. Minulla, maailman hauskimmalla ihmisellä! Aloin ymmärtää, miten syvällä asenteet ja stereotypiat ”naisesta” istuvat, ja miten niiden annetaan elää ja rehottaa. Miten ne työelämään siirtyessä minnekään katoaisivat?

Olen tutustunut työni kautta moniin viisaisiin ja humaaneihin herrakerholaisiin. Olen käynyt heidän kanssaan vuosien varrella pitkiä ja väsyttäviä keskusteluja siitä, miksi kerhot eivät vieläkään rekrytoi naisia. Argumentit kiertävät kehää ja toistuvat sanasta sanaan niin samankaltaisina, että niistä oli aika helppo kirjoittaa tällainen excel.

Lopulta yksikään keskustelukumppanini ei ole pystynyt katsomaan minua silmiin ja sanomaan, että naisten kategorinen ulossulkeminen olisi oikein. Toiminnan epäoikeudenmukaisuus myönnetään, mutta toiminnan muuttaminen on vaivalloista ja ikävää. Pitäisi nostaa kissa pöydälle ja vakuuttaa kaikki. Pitäisi todella työskennellä kääntääkseen pahimpien jäärien päät. Naisten tasa-arvoinen asema ei vaan tunnu niin tärkeältä, että jaksaisi. Mitään muuta selitystä en keksi.

Suurimpana ongelmana näen sen, että mieskerhot ja miesnormatiivinen kulttuuri Otaniemessä on tabu. Kaikki keskustelunavaukseni keskustelukumppanini sukupuoleen tai asemaan katsomatta alkavat olkien yli vilkaisulla, sen tarkistamisella, että kuka kuulee. Asiasta keskusteleminen pelätään otettavan kerhojen parissa sodanjulistuksena, ahdisteluna ja painostamisena. Koska kerhoilla on kiistatta valtaa ja niissä toimii yhteisön arvostamia jäseniä, kaikenmoista skismaa ja paskamyrskyä halutaan vältellä. Epäoikeudenmukaisuuksien korjaamisesta kuitenkin harvoin selviytyy täysin kakkavapaasti.

Viimeksi tänään kuulin, että ”naisten” pitäisi kuulemma olla kannustavia kritisoinnin sijaan ja mm. iloisia siitä, että kerhojen pyörittämien wappulehtien toimituskuntaan naiset nykyään pääsevät. Eli kun sinut kategorisesti ja täysin epäoikeutetusti suljetaan ulos jostain toiminnasta jalkovälisi vuoksi, pitäisi vaan tiettekö niellä se pettymys ja kiukku, mitä selittämätön sorto yksilössä aiheuttaa ja olla kannustava. Kuulostaako kohtuuttomalta? Minun korvaani ainakin kuulostaa.

Otaniemi ja sen opiskelijakulttuuri on monessa mielessä outo rinnakkaistodellisuus. Rakastan teekkarikylän kyläkulttuuria, jossa naapuria moikataan ja tippuneet avaimet ja hukkuneet kengät löytävät FB-ryhmän kautta omistajansa. Arvostan ja ihailen teekkareiden tekemisen meininkiä, analyyttistä ajattelua ja kieli poskessa kujeilua. Kaikki nämä hyvät asiat saavat minut entistä ahdistuneemmaksi siitä, että herrakerhot ovat normaaleja. Ne hyväksytään, koska teekkarinaiset eivät koe voivansa vaikuttaa tilanteeseen. Ja tämän teekkareille ominaisen pragmaattisen ”tosiasioiden hyväksymisen” he kantavat mukanaan työelämään, joka palkitsee heidät pienemmällä palkalla ja heikommilla etenemismahdollisuuksilla kuin mieskollegansa. Toinen sisaristani on diplomi-insinööri ja voin kertoa: # It doesn’t get better.

Mitä sitten voimme tehdä?

Minä olen tehnyt sitä, mitä yhteisön ulkopuolisena sisäjäsenenä voin: olen haastanut kerholaisia ja miehiä kohtaamaan ja myöntämään tämän vääryyden ja toimimaan sen korjaamiseksi. Olen yrittänyt kannustaa ja voimauttaa asian tolaan tottuneita naisia vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua ja tasavertaista paikkaa teekkariyhteisössä. Olen päättänyt, etten kilistä lasia kummassakaan kerhotilassa – tällä en oleta olevan mitään merkitystä, mutta se on itselleni symbolisesti tärkeää. En voi, enkä halua osoittaa tukeani ja arvostustani sellaisille toimijoille, jotka käytännössä ajattelevat, että naiset ovat toisarvoisia miehiin verrattuna.

Lopulta, koska olen optimisti uskon, että molemmat kerhot tulevat ennemmin tai myöhemmin ottamaan naisjäseniä. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että vuosi 2015 on hirvittävän ja aivan todella häpeällisen myöhään.

Ps. Tämä kirjoitus ilmentää täysin omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, eivätkä siinä esitetyt kannat ole Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan virallisia kantoja.

Edit 30.4.2015
Tänään julistetaan wappurieha ja kommentointi on suljettu.

Lainaan fuksimajuri Mikko Leinoa, rakkauden lähettilästä:

Kaikki kunnia ja kiitos keskustelua käyville osapuolille, on tärkeää, että asiasta keskustellaan.

Toivoisin kuitenkin, ettei nyt käytävä keskustelu himmentäisi meiltä suurinta ja ylväintämme riemujuhlaa – Wappua!

Päätöksessäni järjestää Wappu, olen seurannut tarkasti uutta fuksisukupolvea ja innolla olen saanut huomata heidän kiinnostuneen teekkarikulttuurista ja siihen tutustumisesta, tekniikan opiskelusta ja ennen kaikkea uusista ystävistä ja toisten huolen pidosta. Ertiyisesti fuksien kasvaminen osaksi yhteisöämme on lämmittänyt mieltäni suuresti.

Wappu onkin minulle ennen kaikkea rakkauden juhla. Se on aikaa, jolloin riemu ja ilo ovat pinnalla ja ennen kaikkea sitä saa juhlia rakkaiden ystävien kanssa. Wappu mahdollistaa myös kaikki uudet tuttavuudet, mm. wappuheilojen muodossa ja minä ainakin aion rakastaa täysillä nyt tulevana Wappuna. Aion halata, suudella ja rakastaa kaikkia teekkari- ja opiskeluystäviäni aivan sukupuolesta riippumatta tulevina päivinä, sillä sitä minulle Wapun juhliminen parhaimmillaan on.

Ja mikä tärkeintä, upea, epätäydellinen teekkariyhteisömme saa 1.5. lähes 700 uutta innokasta teekkaria joukkoonsa! Huomenna saan kunnian olla jakamassa teekkarilakin näille kaikille uusille yhteisömme toivoille, en voisi pienelle miehelle suurempaa kunnianosoitusta toivoa. Minun Wappuni näyttää aurinkoiselta, oli sää millainen tahansa.

Kehotankin siis vielä kaikkia rakastamaan näin Wapun aikaan, juhlikaa, pitäkää hauskaa ja keskustelkaa mistä mielenne ikinä tekepi. Mutta muistakaa myös juhlistaa näitä uusia teekkareita, ja toivottaa heidät lämpimästi tervetulleiksi yhteisömme täysvaltaisiksi jäseniksi sekä iloitkaa heidän kanssaan. Nämä uudet teekkarit ovat tehneet koko lukuvuoden ahkerasti töitä liittyäkseen meidän teekkareiden jaloon kastiin. Älkää himmentäkö heidän työpanostaan ja osoittakaa arvostusta heille heidän työstään. Muuta en voi teiltä pyytää.

Onnesta ja Wapusta halkeamaisillaan oleva,
Mikko Leino
Fuksimajuri

Edit 3.5.2015
Avasin jälleen blogini kommentit, mutta tulen jatkossa olemaan kommenttien moderoinnissa huomattavasti tiukempi. Kaikki minua henkilökohtaisesti ruotivat kommentit ja ihmisvihamieliset, epärakentavat kommentit poistetaan. Niinniettä olkaahan kiltisti.

263 vastausta artikkeliin ”Miten Otaniemi teki ihmisestä feministin”

  1. Samaan hengenvetoon voisi pohtia, että milloinkohan Otaniemen ”sarjakuvakerhot” alkavat ottaa jäseneksi myös muita Aalto-yliopiston opiskelijoita kuin teekkareita. Kylterit ja taiteilijat, uhka vai mahdollisuus?

  2. Miksei kirjoittaja vie ajatusta pidemmälle ja kyseenalaista koko kerhojen olemassaoloa ja sisäsiittoista valintakriteeristöä.

    Jokainen saa tietty kavereineen julkaista vaikka mitä lehtiä. Mutta se ei ole nykyaikaa, että nämä entisten koulukiusattujen sisäpiirikerhot näyttäytyvät osana ylioppilaskunnan kulttuuria ja ylläpitävät tiivistä suhdetta sen vallanpitäjiin.

    Virallisen ylioppilaskunnan pitäisi irtisanoutua kerhoista ja niiden etuoikeuksista.

    1. Kutsumenettelyllä jäsenensä valitsevista kerhoista voi olla montaa mieltä ja on totta, että ulkopuolelle jää paljon miehiäkin. Tämä on kuitenkin kokonaan toinen keskustelu. Halusin tällä tekstillä nostaa keskusteluun sen, että kerhojen toiminna ulkopuolelle jätetään järjestelmällisesti kokonainen joukko ihmisiä yksinkertaisesti yhden ominaisuuden vuoksi – he sattuvat olemaan naisia. Tähän ominaisuuteen – sukupuoleensa – kukaan ei voi vaikuttaa, ja sen perusteella kategorisesti ulkopuolelle jättäminen on yksinkertaisesti sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää, eikä se siitä muuksi toivomalla muutu. Mutta ymmärrän, millä argumenteilla voi kyseenalaistaa koko kutsuvalintamenettelyn.

    2. Eih. Taas tuhlasin tyhmään juttuun omaan aikaani. Miksi olin näin tyhmä ja klikkasin auki alkuperäisen kirjoituksen.

      1. Harmi, että koet noin. Kannattaa lukea näitä tähänkin blogaukseen liittyviä kommentteja. Ehkä löydät niistä sellaisen inhimillisen äänen, joka herättää sinussa empatiaa, ja alat ymmärtää mistä on kyse, muustakin kuin omasta näkökulmastasi. Suosittelen. Se on kivuliasta, mutta sen arvoista.

    1. Kuten tuolta kirjoitukseeni linkatusta excelistä voi lukea, sanon siihen että: ”On totta, että tiettävästi on olemassa ainakin yksi vain naisia kutsumenettelyllä valitseva kerho, Suokanat. Kyseinen kerho on kuitenkin huomattavasti toiminnaltaan löyhempi (se ei julkaise lehteä, sen tunnuksia ei mielletä ”teekkariuden tunnuksiksi”, se ei ylläpidä kerhotilaa). Keskustelu kerhotoiminnan sukupuolisegregaatiosta koskee silti yhtälailla tätä kerhoa.”

      1. Näiden kerhojen säännöissä ei edes kielletä naisten liittymistä. Jos haluat liittyä kerhoon jossa on voimakas äijäkulttuuri, siittä vaan mukaan.

        1. En voi liittyä, en ole kerhojen kohderyhmää. Lisäksi kerhoihin ei voi liittyä, vaan ne valitsevat jäsenensä kutsumenettelyllä, eivätkä kutsu naisia jäsenikseen.

      2. Eli miesten kerhot on kivoja, niissä tehdään kaikkee jännää.
        Naisten kerho on kuraa, eikä saa mitään aikaiseksi.

        Oisko tässä syy ettei naisia haluta mukaan?

        Toinen sukupuoli tekee, järjestää ja keksii.
        Toinen valittaa ja vaatii.

        Oisko tässä syy ettei naisia haluta mukaan?

        Miesten kerhoon eivät naiset voi liittyä => OP raivoaa ja vaatii!
        Naisten kerhoon eivät miehet voi liittyä => OP toteaa kas kas jopas on.
        Siinä kaikki.

        Oisko tässä syy ettei naisia haluta mukaan?

        1. Hei! Liität miehiin ja naisiin kategorisesti piirteitä (”toinen sukupuoli tekee, järjestää ja keksii”), mikä on mielestäni mahdotonta. En usko, että voimme jatkaa keskustelua. Toivon, että pääset joskus tänne Otaniemeen käymään. Täällä on todella paljon naisia, jotka tekevät, järjestävät ja keksivät. Voit oppia heiltä jotakin.

          1. ”On totta, että tiettävästi on olemassa ainakin yksi vain naisia kutsumenettelyllä valitseva kerho, Suokanat. Kyseinen kerho on kuitenkin huomattavasti toiminnaltaan löyhempi (se ei julkaise lehteä, sen tunnuksia ei mielletä ”teekkariuden tunnuksiksi”, se ei ylläpidä kerhotilaa).

            Tuossahan sen itsekin sanot: Käytännössä siis mieskerho tekee, järjestää ja keksii, naiskerho ei. Jos naiset pystyvät samaan toimeliaisuuteen, miksi toimimisen sijaan jatketaan vain kitinää?

            1. Kerhojen toiminnan tarkoitus on eri. Suokanojen tarkoitus ei ole alunperinkään julkaista lehteä. Nyt mieskerhojen lehtiä tekemässä on naisia – toimeliaina – mutta he eivät kelpaa kerhojen jäseniksi. Se on mielestäni väärin. Toisen kommenttisi poistin, koska en halua levittää blogissani naisvastaista tai -vihamielistä propagandaa, jolla ei ole muuten yhtään mitään tekemistä tieteen kanssa.

      3. Tämä on taas tätä tyypillistä feminismiä että ollaan liian laiskoja tehdäkseen tai aloittaakseen mitään itse, vaan pitää päästä mukaan olemassa olevaan mystiseen seuraan.

        Kuten sanoit, on olemassa naisjärjestöjä mutta jotka eivät julkaise lehtiä. Mikään tuskin estää julkaisemasta, ei vain haluta nähdä vaivaa sen aloittamiseen.
        Minusta paras ratkaisu olisi aloittaa suoraan uusi järjestö joka alusta alkaen ottaa mukaan molempaa sukupuolta. Asian eteen pitää tehdä töitä, mutta niin on pitänyt tehdä aikojen alussa myös miesseuroissa.

        Hihat heilumaan ja vine pois.

        En ole teekkari

        1. Selvä! Me olemme tästä eri mieltä. Minusta on mukavaa, että lehtiä on toimittamassa sekä naiset että miehet, niin ne edustavat kaikkien teekkareiden yhteistä teekkarikulttuuria rajaamatta toista sukupuolta pois. Tämän tekstin kirjoitin, koska kerhot eivät ota naisia varsinaisiksi jäsenikseen. Se on minusta väärin, siksi laitoin hihat heilumaan. En tiedä, onko kirjoittaminen sinusta laiskaa. Minusta se on älytyötä, varsinkin näihin kommentteihin vastaaminen vaatii melkoista keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä. Muistutan vielä, että minä en seuroihin pääse joka tapauksessa jäseneksi.

  3. Voisiko historian aikana kehitetyn hienon kulttuurin lytistämisen sijaan kehittää naisten tai tasa-arvoon perustuvaa lehtitoimintaa? Kai kuka tahansa porukka saa alkaa julkaista lehteä ja kasvattaa sen brandia vapaasti kohti teekkariutta. Mkset valittamisen sijaan tee näin?

    1. Niin mikä on kysymyksesi? Että miksi minä en tee wappulehteä? No koska minä en ole teekkari, enkä halua tehdä wappulehteä. Jos et yksilöinyt kysymystäni juuri minulle niin tuolta excelistä löytyy kyllä vastaus tähänkin: ”K: …tämä on vaan yksi osa teekkarikulttuuria – perustakaa oma lehti! V: Vaikka kerhot ja niiden toimittamat lehdet ovat vain ”yksi osa teekkarikulttuuria”, ne ovat arvostettuja ja perinteikkäitä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että näiden instituutioiden arvovaltaa murennetaan ja niiden kanssa kilpaillaan – paljon järkevämpää olisi kutsua kerhojen jäseniksi myös naisia ja lopettaa sukupuolen perusteella tehty järjestelmällinen syrjintä.”
      Lisäksi haluan painottaa, että minä en lyttää mitään enkä ketään. Sellaista ei tekstistäni voi pahalla tahdollaankaan lukea. Arvostan teekkarikulttuuria ja sen perinteitä. En arvosta sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää vuonna 2015.

      1. Mikset kirjoittanut yhtä pitkää kirjoitusta siinä tapauksessa miesten pakollisesta asepalveluksesta? Teekkarikylässä on myös naiskerho. Sinua vain harmittaa koska teekkarinaisia ei kiinnosta oma kerhonsa ylläpitäminen yhtä paljon ja pitää valittaa ettei miehetkään tämän takia pitäisi saada omaa kerhoa. Miehet haluavat olla äijiä välillä jolloin voivat juoda kaljaa, puhua pokerista, ja asepalveluksesta ym. Antakoot niille hyvänen aika omat kerhonsa jotta voivat pitää hauskaa. He olivat puolesta vuodesta vuoteen asepalvelusta suorittamassa palkattomasti eivätkä valittaneet tätä velvollisuuttaan.

        En ymmärrä miksi nykyaikais feminismi on mennyt tälläiseen valittamiseen siittä että toisilla on välillä hauskaa.

        1. Edelleen: En vastusta kenenkään hauskanpitoa. En vain hyväksy sitä, että valtarakenteissa syrjitään naiset kategorisesti ulkopuolelle. En kirjoittanut miesten pakollisesta asepalveluksesta, sillä sen puolesta puhuvat jo monet. Tämän puolesta ei puhunut kukaan. Kuten follow-up -blogauksestani voit lukea – moni nainen ei puhu, koska pelkää tulevansa ulossuljetuksi koko yhteisöstä. Harmi, jos et näe tämän toiminnan vaarallisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta.

          1. Luuletko tosiaan että järjestö nimeltään ”Luolamiehet” järjestää vuoden täkeimmät verkostoitumistapahtumat? En tiedä Otaniemestä sen enempää mutta epäilen kyllä hyvin vahvasti.
            ****
            Edelleen kommentointi bugaa, joten vastaan suoraan tähän: En usko. Mutta kuten näissä kommenteissa, jos olet niitä lukenut, aika moneen kertaan totean: näen, että kerhoilla ja sillä, että naiset suljetaan niistä ulos on sekä välillistä että välitöntä merkitystä.

    2. ”Voisiko historian aikana kehitetyn hienon kulttuurin lytistämisen sijaan kehittää naisten tai tasa-arvoon perustuvaa lehtitoimintaa? ”

      Onko Jukka sitä mieltä että naisten mukaan ottaminen lytistää hienon kulttuurin? Tältä pohjalta on varmasti aika vaikea alkaa rakentamaan inklusiivista tulevaisuutta. Tällaiset kommentit vaan todistavat miten tärkeä avaus tämä oli.

  4. ”–sukupuolisegregaatio on perusteltua, sillä sukupuoli vaikuttaa suoraan niiden toiminnan päätarkoitukseen (kuorolaulu: mies- ja naisäänialat).” Excelistä
    Onko perusteltua sukupuolen perusteella? Valinta voisi perustua vaikka siihen ääneen. Et taida nähdä roskaa omassa silmässäsi.
    Kyllä seuralla saa olla omat koodinsa, se on se juttu. Näen epäoikeudenmukaisena että seura ei saisi pitää omia valikoivia koodejaan, mutta samalla ne hyväksyvät syrjinnän omaa seuraansa kohtaan.
    Sen sijaan että tuhottaisiin epäoikeudenmukaista, voitaisiin lähteä näkökulmasta, että luodaan tasa-arvoista.

    1. En nyt ihan ehkä hahmota, mikä sinua harmittaa. Kyllähän seura saa ”pitää valikoivat koodinsa” – ei kai kukaan pysty pakottamaan muutokseen. Mutta pidätän kyllä itselläni oikeuden sanoa, että tässä vallan tietoisesti ylläpidetään syrjiviä rakenteita ja se on mielestäni väärin. Se, puhutaanko tasa-arvon rakentamisesta vai epäoikeudenmukaisuuden tuhoamisesta on nähdäkseni retoriikkaa.

    2. ”Excelistä
      Onko perusteltua sukupuolen perusteella? Valinta voisi perustua vaikka siihen ääneen. Et taida nähdä roskaa omassa silmässäsi.”.

      Mieskuoroissa ja naiskuoroissa valinta perustuu nimenomaan siihen ÄÄNEEN. Jos ette ole tulleet havainneeksi, niin miehillä ja naisilla on erilaiset äänialat. Wikipediasta löytyy havainnollinen kuvakin aiheesta http://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84%C3%A4niala

      Kuoroihin valitaan ihmisiä sen mukaan, mitä stemmoja kuorossa on. Ja jos olette eläneet jossain kuplassa, niin tiedoksi, että kuoromusiikkia on kirjoitettu niin mies-, nais- kuin sekakuoroillekin. Miehen, joka on äänialaltaan matalampi ei yksinkertaisesti välttämättä pysty laulamaan naiskuorolle kirjoitettuja nuotteja.

      Näin alkuperäisessä kommentissanne ei ollut mitään perää.

      1. Ja ettei jäisi vahingossa epäselvyydeksi, sama homma toimii toisinkin päin. Naiset eivät välttämättä pysty laulamaan mieskuorolle kirjoitetuissa teoksissa matalimpia nuotteja.

      2. Pari kommenttia lisää kuoroasiasta. Sen lisäksi, että naisen on hyvin vaikeaa tai mahdotonta tuottaa matalia ääniä (semminkin, kun alemman basson alimmat äänet ovat valtaosalle miehistäkin lähinnä karmeaa korinaa tai pelkkää lämmintä ilmaa), niin samalta korkeudelta miehen ja naisen ääntöväylien tuottamat äänet ovat hyvin, hyvin erikuuloiset.

        Tämän lisäksi viittaan nyt Lotan jatkokirjoituksessa olleeseen kommenttiin siitä, miten ”haetaan jätkiä”-vaikutelmaa oli korostanut se, miten sekakuorokin ilmoitti rekrytoivansa erityisesti miehiä – ymmärrän, että tämä on varmasti tuntunut ikävältä kun samassa yhteydessä muutkin porukat ovat antaneet ymmärtää olevansa hyville jätkille. Todellisuus on kuitenkin se, että sekakuoroilla on käytännössä aina krooninen pula miesäänistä, ja tästä syystä päällä on miesten haku. Kuorossa kuitenkin pitäisi olla edes suunnilleen sama määrä kutakin äänialaa, joten jos (tai siis kun) miehiä on noin kolmannes kuorosta, niin ”kasa hyviä tenoreita ja muutama basso” on yleensä hyvin korkealla kuoronjohtajan toivelistalla.

  5. Elän itse toisinaan kuplassa, jossa yksilöitä pidetään yksilöinä, enkä edes ajattele, että muu maailma näkee heitä määrittävän jokin muu ominaisuus, kuten ikä, sukupuoli, status, ihonväri jne. Tämä kupla rikkoontuu toisinaan, kun on tekemisissä kaveripiirin ulkopuolella olevien ihmisten kanssa. Silloin tulee todellakin se tunne, että 2015 wtf ja mistä toi tyyppi oikein ryömi esiin?

    Muutoksen aikaansaaminen ympärillään on kovin vaikeaa. Käytännössä se toimiva tapa vaikuttaa voisi olla ekskommunikaatio, mutta se taas vaatisi sitä, että ekskommunikoitu henkilö kokisi menettävänsä jotakin sopimattoman käyttäytymisensä takia. Yhteiskunta muodostuu kuitenkin kulttuurien osajoukoista ja valitettavasti ne, jotka eivät tasa-arvoa näe tavoiteltavana asiana tai ymmärrä, miten heidän oma toimintansa on epätasa-arvoista, löytävät sen oman joukkonsa, jossa heidän tapansa toimia nauttii legitimiteettiä. Jos nämä yhteisöt jäseniensä yhteisestä päätöksestä kuitenkin päättäisivät ottaa tiukemman linjan syrjivään tapaan vuorovaikuttaa, voisi riittävä insentiivi yhteisön pelisääntöjen mukaan toimimiselle syntyä niillekkin, joille tasa-arvoasiat ovat yhdentekeviä tai jotka eivät oikein sisäistä, millaisella tavalla heidän käyttäytymisensä aiheuttaa ongelmia. Siksi onkin hyvä, että kritiikkiä kohdistetaan tiedostaen tai tiedostamatta syrjiviin yhteisöihin. Yhteisössä pitäisi rohkaista niitä, jotka tuovat epäkohtia esille, koska muuten toimimalla pidetään yllä vain asioiden vallitsevaa tilaa. Muutosvastaisuutta esiintyy aina yhteisöissä. Yhteisöjen jäsenien on usein vaikea kuvitella tarkasti millainen yhteisö voisi olla, jos muutoksen tarve tunnistettaisiin ja hyväksyttäisiin. Pelätään turhaan sitä, että yhteisö menee jotenkin pilalle vaikka tosiasiassa yhdenvertaisessa ja reilussa yhteisössä sen jäsenet voivat paremmin. Toki muutos on hankalaa. Muutos nyt kuitenkin on se ainoa asia, joka on ikuista. Olisi epäloogista vastustaa sitä. Muutos olisi syytä ottaa avosylin vastaan ja suunnata pois taantumuksesta. Sairas yhteisö reagoi kritiikkiin niin, että se pitää torjua. Terve yhteisö ymmärtää, että on aika itsetutkiskelulle.

    Oma henkilökohtainen kokemukseni vastaavanlaisista yhteisöistä, joista Lotta mainitsi on se, että ne ovat luotaantyöntäviä minullekkin vaikka olenkin valkoinen cis heteroseksuaali. En voi kunnioittaa henkilöitä, joiden tarvitsee nostaa itsensä jalustalle toisten kustannuksella. Ihmisen persoona on hänen tärkein mittansa. Kaikki muu on triviaa. Onko muutenkaan mitään mieltä assosioitua henkilöiden kanssa, jotka eivät tiedosta toimintaansa tai eivät välitä siitä, miten he vaikuttavat ympäristöönsä? Itse en ole koskaan ollut oikein normaali, joten minulle on aina ollut helpompaa kyseenalaistaa yhteisön typeryydet. Toimivaksi tavaksi huomauttaa ei toivotusta käyttäytymisestä on ollut pitää pieni luento käytöstavoista ja toisten ihmisten kunnioittamisesta. Siis ainakin niiden tapausten osalta, joiden kohdalla toivoa vielä on ja hiven häveliäisyyttä.

    Ehkä olisi aika sivistää yhteisöistä muutama karismaattisempi yksilö. Laumaeläimet seuraavat sitten heidän esimerkkiään.

  6. Täysin ulkopuolelta tulevan yliopisto-opettajan korviin kuuloostaa uskomattomalta: eksklusiivisia herrakerhoja vuonna 2015? Tästä täytyisi vinkata Hesarille: todelliset kuplassa eläjät löytyvätkin Otaniemestä! Mutta vakavasti puhuen, näin niitä työelämän lasikattoja rakennetaan ja niiden alle kasvetaan. Minusta on hivenen outoa, ettei TKK/Aalto reagoi tällaiseen älyllisten resurssien hukkaamiseen ja eriarvoisuuteen rohkaisevaan opiskelijakulttuuriin millään tavoin: tämä on siis opettajien ja korkeakoulun johdon mielestä ihan ok? Pojat on poikia ja sitä rataa? Asennekasvatusta voisi ehkä suositella siihenkin suuntaan.

    1. On vaikea selittää, millaisessa asemassa kerhot ovat. Ensinnäkin niiden toiminta ja esimerkiksi jäsenrekryt ovat tarkoituksella hyvin läpinäkymättömiä. Se pitää kerhojen aseman salattuna ja arvostettuna – mystiikka lisää viehätystä. Toisekseen kerhoilla on pitkät perinteet ja monet teekkarikulttuurin kulmakivet palautuvat kerhojen suoraan tai epäsuoraan tuottamaan toimintaan tai tunnuksiin. Siksi koko asia on vähän virtahepo olohuoneessa: harva todella hyväksyy, mutta toisaalta ei haluta puuttuakaan, koska vaikutusmahdollisuuksia ei juuri ole ja ketään ei haluta suututtaa. Yliopisto pesee kätensä, koska toiminta on opiskelijatoimintaa, eikä siihen ole ollut tapana puuttua. Tämä on oma puoli-ulkopuolisen analyysini. Mutta kuten sanottu, Otaniemi on monissa asioissa outo rinnakkaistodellisuus. Joissakin jutuissa se on hyvä asia, joissakin – kuten tässä – mielestäni erittäin huono.

    2. Aalto järjestää hyvin monta naistapahtumaa myös. Monet rekrytoijat järjestävät naisille omia verkostoitumisiltoja. Vuosi on 2015. Mikset valita niistä?

  7. Admin: KOMMENTTI POISTETTU. En julkaise blogissani sellaisia kommentteja, jotka tulkitsen loukkaaviksi tai loukkaamaan pyrkiviksi.

  8. Vedät itseltäsi ja kirjoitukseltasi täysin jalat alta sortumalla halpaan nimittelyyn ”nämä ensiset koulukiusatut”. Mielestäni tämä nimittelyä on täysin asiatonta ja kuvastaa hyvin sisäisiä syitä kirjoituksen takana.

    1. Viitannet tuohon Eero Kinttusen kommenttiin? En ainakaan itse koe nimitteleväni ketään varsinaisessa blogitekstissä. En halunnut tässä tekstissä ottaa ylipäätään kantaa siihen, onko kutsuvalintamenettelyllä toimiva kerhotoiminta reilua vai ei. Se on ihan kokonaan toinen keskustelu. Tuntemani kerholaiset ja lehtien toimituskuntalaiset ovat yksittäisiä henkilökemiasta johtuvia poikkeuksia lukuunottamatta mielestäni erittäin nohevaa ja viihdyttävää sakkia. Ei tässä ole tarkoitus kritisoida kenenkään persoonaa vaan toimintatapoja, jotka ovat jämähtäneet jonnekin 1900-luvun alkuun.

  9. Miksei kukaan mainitse autokoululaisia tai jalostajia… Näitä ”eksklusiivisia” ryhmittymiä, joihin kuuluu naisia että miehiä…

    1. Kuten tuossa yläpuolella ja excelissäkin jo tämän asian käsittelin: Kutsumenettelyllä jäsenensä valitsevista kerhoista voi olla montaa mieltä ja on totta, että ulkopuolelle jää paljon miehiäkin. Tämä on kuitenkin kokonaan toinen keskustelu. Halusin tällä tekstillä nostaa keskusteluun sen, että näiden kahden kiistatta perinteikkäimpien ja näkyvimpien kerhojen toiminnan ulkopuolelle jätetään järjestelmällisesti kokonainen joukko ihmisiä yksinkertaisesti yhden ominaisuuden vuoksi – he sattuvat olemaan naisia. Tähän ominaisuuteen – sukupuoleensa – kukaan ei voi vaikuttaa, ja sen perusteella kategorisesti ulkopuolelle jättäminen on yksinkertaisesti sukupuoleen perustuvaa järjestelmällistä syrjintää, eikä se siitä muuksi toivomalla muutu. Mutta ymmärrän, millä argumenteilla voi kyseenalaistaa koko kutsuvalintamenettelyllä jäsenensä valitsevien kerhojen toiminnan mielekkyyden ja reiluuden.

  10. Tulipa mieleen (kuvitteelinen, mutta mahdollinen) skenaario, jossa mainitsemasi ”herrakerhot” joutuisivat ottamaan sisään pakotteiden vuoksi kiintiönaisia. Näetkö tämän hyvänä vai huonona asiana, kun paine sisäänottoon tulee ulkopuolelta ja sisäänotettu naisjäsen on kutsuttu mukaan vain sen takia että ”on pakko”, ei sen takia että hän välttämättä olisi juuri haluttu/sopiva jäsenkandidaatti siinä tilanteessa. Millainen asema tällä naisella on tässä yhteisössä?

    1. Ymmärrän kysymyksesi ja tuolla argumentilla aloittamani keskustelut on yleensä päätetty. Että älä nyt Lotta pilaa kaikkea tuolla mouhollasi, muutos on ihan juuri tapahtumassa, ja nyt sinä pilaat sen kun mouhoamalla pelästytät ja aiheutat siilipuolustuksen. Se voi olla totta. Mutta minä olen sillä tavalla sisältä rikki, että minusta aivan täysin perusteettomasti epäoikeudenmukaisen toiminnan arvostelu ei ole uhkailua tai kiristämistä. Tuolla argumentilla, jolla minut on aiemmin hiljennetty ajetaan naiset muuten aika mielenkiintoiseen asemaan. He eivät voi vaikuttaa rekrytointipolitiikkaan sisältäpäin. He voivat vaikuttaa siihen vain luomalla ulkoista painetta. Kun heille sanotaan, että älkää uhkailko tai sille joka rekrytään käy huonosti, on tilanne aika mahdoton. Mitä pitäisi tehdä? Odottaa kiltisti? Ymmärrät varmaan itsekin miltä se kuulostaa.

      Jos julkisuus ja tämän asian avoin puiminen pelottaa, hävettää ja ahdistaa, on se minusta vain tiukempi indikaattori siitä, että toimintaa kannattaisi ihan oikeasti muuttaa. Jos kerhot ulkoisen paineen takia muuttavat rekrytointiaan, se ei ole minusta yhtään sen vähempi voitto tai isompi tai pienempi häpeä kuin että ne tekisivät sen itsenäisesti. Kunhan muutos nyt vaan tapahtuu!

  11. Hei Lotta,

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi.

    Opiskelin Otaniemessä vuodet -83-92 ja herrakerhot tulivat tuolloin tutuksi. Näin ne perinteiden jatkajina, enkä voimakkaasti kyseenalaistanut heidän olemassaoloaan. En tee sitä tänä päivänäkään, sillä uskon että myös nämä tahot tulevat muuttumaan, kun aika on kypsä sille. Ennenmuinoin jäsenyys luolassa ja liitossa oli tosi kova juttu ja jäsenluetteloista löytyy useita vuorineuvoksia. Enpä muista milloin viimeksi olisin lukenut lehdestä, että henkilölle NN on myönnetty vuorineuvoksen arvonimi. Tämäkin kulttuuri on nähdäkseni ohi: eli yritykset eivät halua palkita johtoaan malleilla arvonimillä. Neuvokset vähenevät siis herrakerhoissa.

    Mitä aikoinani kadehdin oli kerhoissa syntyneet verkostot, jotka yhdistivät eri vuosikurssit ja sukupolvet. Ovet keskusteluille aukenivat helpommin, kun oli olemassaoleva linkki. Nyt on hyvä muistuttaa, että tämä oli ennen internetiä ja somea. (Joo, silloinkin oli elämää

    Päätimme 80-90-lukujen vaihteessa, että myös me toisen sukupuolen edustajat haluamme rakentaa verkostoa yli teekkarisukupolvien. Niinpä perustimme Suokanat. Kuten nimikin kertoo, olemme alusta alkaen rakentaneet yhteisöämme ja sen tunnuksia pilke silmäkulmassa. Tänä päivänä Suokanat toimii aktiivisesti ja yhdistää minut perustakanan uusiin vastavalittuihin untuvikkoihin. Verkoston a&o on keskinäinen luottamus toisiimme. En henkilökohtaisesti tunne kaikkia kanoja, mutta luotan jokaiseen. Suokanat toimii monella tavoin – bottom up menetelmällä. Joku ehdottaa jotain ja jos on riittävästi kannatusta, niin tehdään erilaisilla kokoonpanoilla. Suokanat tarjoaa jäsenilleen upean verkoston, johon voi tukeutua vaikeinakin hetkinä, kuin myös tuulettaa onnistumistaan. Kateus toisen menestymisestä ei kuulu suokkarin ominaisuuksiin. Ei vaikka menestyjä olisi meidän kanaverkoston ulkopuolella.

    Suokanat muuttuu ajan myötä, ja niin kuuluukin. Uskon kuitenkin, että verkostomme elää pitkään ja kotkotamme senkin jälkeen kun naisen euro = miehen euro. Samallalailla uskon, että herraseurat tulevat muuttumaan ja jopa RWBK:n kokoonpanossa tulemme joku päivä näkemään ja kuulemaan upeita naispuhaltajia!

    Lotta, hienoa että pohdit asioita. Yritän itse nähdä maailman ”assume the best intentions” tyylisesti, joten ehkä siksi näen herraseurat perinteiden ylläpitäjinä ja saavat ihan rauhassa julkaista perinteisiä wappulehtiään. Tänään parittomana vuonna toivon törmäämäni Laulikki Äpyyn, joka ehdottomasti haluaa täyttää tyhjän kuohuviinilasini. Ehkä wappuriehan julistuksessa, Suokkareiden wappukokkareilla tai Ulliksella. Minut tunnistaa elämää nähneestä teekkarilakista, jossa on tupsussa vilahduksen Suokanan keltaista

    Kuplivaa vappua opiskelijoille Otaniemeen ja onnistunutta Mantan lakitusta!

    T. Kristiina ”Lalla” Hartikainen
    P83, TKYH pj -89, SYL pj-90, Suokana vuodesta -91

    1. Hei ja kiitos aikaperspektiiviä tuovasta kommentistasi! Uskon, että olemme asioista suurin piirtein samaa mieltä, mutta minun on kyllä sanottava, että tuo ”se on perinne”, argumentti ei mielestäni ole kestävä. Ei tässä asiassa, eikä siinä yhteydessä, jossa maamme entinen pääministeri käytti sitä puolustaakseen miesten asevelvollisuutta tasa-arvoisen sijaan. Jos käytäntö ja rakenne on selkeästi toista sukupuolta syrjivä, pitää sen ylläpitäjillä olla toimintansa tueksi jotakin muutakin kuin ”näin on aina ennenkin tehty” -tyyppinen argumentaatio.

      Minäkin luotan ihmisiin ja uskon yleisesti enemmän ihmisten pahaa tarkoittamattomuuteen. Tällä tekstillä kritisoin toimintatapoja, joita minusta meidän kaikkien pitää kyetä toisinaan arvioimaan. Mitä seurauksia ylläpitämillämme rakenteilla on niille, jotka se asettaa heikompaan asemaan? Juuri siksi, että teekkarit ovat pääsääntöisesti skarppia ja hyväntahtoista porukkaa, heiltä voi tällaista itsereflektiota odottaa.

    2. ”En tee sitä tänä päivänäkään, sillä uskon että myös nämä tahot tulevat muuttumaan, kun aika on kypsä sille”.

      Tähän on pakko kommentoida, että helposti meille tulee se harha, että kultuurimme on muuttunut avoimempaan suuntaan itsestään, että se on on luonnollinen kulku. Näin ei ole. Kulttuuri voi mennä tässä asiassa myös takapakkia. Muutos ei tule itsestään, vaan naisten ja homojen oikeudet, rasismin väheneminen ja niin edelleen, on saavutettu kovalla työllä, jota etujärjestöt ja erilaiset yksilöt, taiteilijat ja aktivistit tekevät asioiden eteen.

      Aika ei tule koskaan ”olemaan kypsä” millekään, vaan se tilanne pitää luoda itse. Siinä mielessä hyssyttely ei auta, jonkun on aina pakko ottaa ensiaskel ja saada p****a niskaansa.

    3. Tämän blogitekstin hengessä näkisin myös Suokanojen toiminnassa kritisoitavaa. Suokanat kun mielestäni on erinomainen esimerkki siitä että naisteekkarit kyllä osaavat jättää myös toisiaan toiminnan ulkopuolelle.
      Kuulin ensimmäisen kerran Suokanojen olemassaolosta joskus toisena opiskeluvuotenani. Tiedustelin sittemmin eräältä tutulta kerhon jäseneltä kerhon tarkoitusta. Tämä tuttuni kertoi Suokanojen olevan verkostoitumis- ja tukijärjestö valmistusta lähellä oleville naisteekkareille. Hienoa, ajattelin tuolloin, mutta mitä enemmän olen asiaa miettinyt, sitä harmillisempana Suokanojen toimintaa pidän. Suokanat kun nimittäin kutsuu jäsenensä, jolloin kaikilla naisteekkareilla ei ole mahdollisuutta päästä osallisiksi tähän tukiverkostoon. Pidän oikeasti aika surullisena sitä, että 80-luvun naisteekkarit, jotka eivät päässeet senkään vertaa mukaan vappulehtitoimintaan kuin naisteekkarit nykyään, päättivät perustaa kerhon, joka huolii mukaan vain osan naisista. Olisin kuvitellut, että juuri he olisivat osanneet ajatella tällaisesta kerhosta olevan hyötyä ihan jokaiselle kiinnostuneelle naisteekkarille. Ilmeisesti sitten kuitenkin valikointi ja tietty salaperäisyys koettiin tärkeämmäksi.
      Huvittavintahan tässä on, että monet Suokanoista ovat jakaneet facebookissa tai muuten osoittaneet tälle Lotan tekstille tukensa. Mielestäni aika tekopyhää kun Suokanojen omakin toimintamalli on aika kyseenalainen.
      Joku nyt varmaan siivuuttaa mielipiteeni toteamalla minun olevan vain kateellinen kun en itse ole päässyt jäseneksi. Niin no, jäsenenä tuskin tätä ongelmaa toisinkaan esiin, mutta kenellepä ei tukiverkosto kelpaisi varsinkin näinä aikoina kun työllistyminen on hankalaa?

  12. ”Eli kun sinut kategorisesti ja täysin epäoikeutetusti suljetaan ulos jostain toiminnasta jalkovälisi vuoksi, pitäisi vaan tiettekö niellä se pettymys ja kiukku, mitä selittämätön sorto yksilössä aiheuttaa ja olla kannustava.”

    Pitäisi. Ihmiset saavat soveltaa ihan mitä hyvänsä kriteerejä päättäessään haluavatko leikkiä kanssasi, se ei ole mitään sortoa.

    1. Selvä. Sitten me olemme tästä asiasta eri mieltä. Minusta on järjestelmällistä sortoa, että teekkarinaiset eivät naiseutensa vuoksi kategorisesti tule valituksi kerhoihin. Jos ihminen olisi vakio, jossa on 100 muuttujaa, niillä 99 muuttujalla ei ole väliä, jos yksi (sukupuoli) on väärä. Minusta se ei ole mitään muuta kuin järjestelmällistä sortoa, enkä ymmärrä, miten voit ajatella toisin. Mutta toki sinulla on se oikeus.

  13. Tervetuloa todellisuuteen, tervetuloa teollisuuteen, keväiseen Keski-Eurooppaan! Täällä ihan oikeasti saa tehdä töitä sen eteen, että löytää ja ansaitsee oman paikkansa Diplomi-insinööri-naisena.

    Antaa poikien toimittaa ihan keskenään niitä vappulehtiään, kyse on kaveriporukoista ja joskus on vaan kiva olla tyttöjen tai poikien kesken. Maailmassa olisi ihan oikeasti töitä feminismille, mutta sillon kun tulilinjalle joutuu kaveriporukat, niin taitaa olla femenistinkin aika todeta, että minun maailmassani kaikki on jo aika hyvin!

    Ja hei btw, ei sillä kiroilulla mitään arvostusta saa miestenkään parissa, joten kannattaa lopettaa. Ei se sinusta yhtään enempää yhtä pojista tee..

    1. Onpa hämmentävä kommentti, mistä aloittaisin.

      Minun näkökulmastani kerhot eivät ole ”kaveriporukoita” vaan valtaapitäviä yhteisöjä, jotka muodostavat tärkeitä verkostoja. Ne ovat osa rakenteellista, epätasa-arvoista järjestelmää. Miehet ja naiset saavat toki olla keskenään ihan niin miten huvittaa, mutta valtaapitävissä rakenteissa sukupuolen perusteella syrivät rakenteet ovat mielestäni vahingollisia.

      Sitten tuo, mitä kommentoit kiroilustani ja siitä, että se olisi tapani olla ”enemmän poika”. Se on loukkaava ja mielestäni tarpeeton. Harmittavaa, jos itse elät elämääsi tavoitellen miehistä olemisen tapaa, hyvää jätkyyttä, jotenkin ideaalina. Minulla ei ole tarvetta sellaiseen. Olen koko elämäni asustellut ”vahvan naisen” -lokerossa, johon en koe kuuluvani. Olen sellainen kuin olen ja yksi osa siitä on se, että olen nainen. Minusta on kiva olla nainen. En silti haluaisi tulla kohdatuksi ensisijaisesti naisena vaan ihmisenä, kuten tekstissänikin mielestäni kirjoitin. Minusta kelpaan ihan hyvin tällaisena, kirosanoineen kaikkineen. Toivoisin, että sinun tai kenenkään ei tarvitsisi mennä sen suhteen henkilökohtaisuuksiin.

        1. Minusta on! Ei valtaa ehkä siinä mielessä kuin ”päätäntävalta”, mutta paljon asenteisiin, perinteisiin ja mielipideilmastoon vaikuttavaa valtaa. Lisäksi kerholaisia on usein myös muissa avainasemissa ylioppilaskunnassa tai muualla opiskeluyhteisössä. Tässä kausaalisuhde ei toki ole mitenkään selkeä, mutta uskon että joku merkitys kerholaisuudella on.

    2. ”Kerhot on vain kaveriporukoita” on mitä huonoin tekosyy. Opiskeluaika kestää yleensä n. 7 vuotta, joista ensimmäisinä nuo tyypit sinne ”kaveriporukkaan” valitaan, ei siis tunneta jannuja kovin hyvin kun mukaan otetaan. Jotta tuo ”kaveriporukka” pystyisi jatkamaan toimintaansa OPISKELIJAympäristössä, sinne pitää ottaa tekevä määrä sakkia tuon n. 7 vuoden aikana. Ei mikään normaali kaveriporukka uusiudu tuota tahtia, päinvastoin, se pysyy lähes samana vuosikymmenestä toiseen jos oikeita kavereita ollaan. Ja nykyaikana melkein mistä tahansa aikuisten kaveriporukasta löytyy sekä miehiä että naisia, ainakin paljon suuremmalla prosentilla kuin näistä teekkareitten ”salaseuroista”.

      Minulla ei ole mitään sitä vastaan että joku kaveriporukka alkaa nimittämään itseään kerhoksi, ehkä jopa perustaa ry:n sen ympärille ja huolii jäsenikseen vain miehiä, niin kauan kuin kyseessä on todellinen kaveriporukka ja tekeminen puolivillaista samanhenkistä puuhastelua. Mutta siinä kohtaa kun kerho saa yliopistolta tai ylioppilaskunnalta tukea tai tekee teekkariyhteisön ulkopuolelle asioita teekkarien nimissä, se ei minusta saa enää nykyaikana syrjiä sukupuolen perusteella jäsenvalinnoissaan. Nykytilanteessa yliopistot ja ylioppilaskunnat hyväksyvät tällaisen toiminnan, eli hyväksyvät suoraan sukupuolista syrjintää omassa toiminnassaan.

  14. Hei,

    Minuakaan ei kutsuttu Ladies Circleen, koska jalkovälissä roikkuu epämääräinen elin. Ollaan siis kumpikin ruhjottuja sieluja.

    -Surullinen 🙁

    1. Sen olet nyt ymmärtänyt väärin: minua ei tässä ole ”ruhjottu”, koska en joka tapauksessa olisi kelvollista kerhomateriaalia, sillä en ole teekkari. Minä vaan kykenen empatiaan (en tiedä onko tuttu tunnetila) ja minun on vaikea sietää törkeää epäoikeudenmukaisuutta siellä, missä sitä näen, riippumatta siitä olenko itse sen kohteena.

      Viitannet ”Ladies Circle” -kommentillasi johonkin yrityksen rekrytointitilaisuuteen tai naisverkostoon? Nehän tehdään käytännössä tarpeettomiksi lisäämällä tasa-arvoa työelämän alkupäässä. Jos tasa-arvo-ongelmia ei työelämässä olisi, ei olisi tarvetta erityisesti naisille suunnatulle toiminnallekaan.

  15. Kiitos blogitekstistä. Se oli sinänsä hyvä ja ajatuksia herättävä, ja en itse todellakaan kannata minkäänlaista syrjintää minkäänlaisten ominaisuuksien suhteen.

    Kuitenkin haluan sanoa, että mielestäni toiminnassa on kyse ikivanhasta ja todella järjestäytyneestä kavereiden kesken tapahtuvasta puuhailusta. Tuskin mikään kaveriporukka kyselee ventovieraita mukaan. Toki järjestötoiminnan tulisi olla avointa ja on hienoa, kun kaikkia kannustetaan mukaan, mutta jos toiminta perustuu kaverusten pöljäilyyn ja hölmöilyyn, niin en oikein tiedä miten siihen voi kysellä mukaan kaikkia. Joten tässä mielessä ymmärrän, miksi mukaan kutsutaan jo jonkun tuntemia ”kavereita”.

    Jossain määrin ymmärrän myös miksi mukaan ei ole pyydetty naisia, ainakaan suoraan jäseniksi. Vaikka sitä miten paljon haluaisi olla ns. ei-sukupuolesta riippuvainen ja tämän allekirjoitan suuresti, sillä olen naisena aina tullut ehkä jonkin verran paremmin toimeen miesten kanssa, niin silti en haluaisi luopua tyttökavereistani, joilta saa tukea ja joiden kanssa voi keskustella nimenomaan sukupuoleen liittyvistä asioista (ja korostan, siis sukupuoleen liittyvistä, ei sukupuolelle ominaisista asioista, koska niitä ei mielestäni ole (naiset voi puhua pissa-kakkavitsejä ja miehet käyttää pinkkiä pitsiä, vice versa. Tämä on 2010-luvulla täysin selvää.)).

    Kuten aiemmin on jo mainittukin, kuka tahansa kaveriporukka voi perustaa oman kerhon ja tuoda sitä esille miten lystää. Näiden kerhojen kohdalla toiminta on ollut olemassa vuosikymmeniä. Toiminta on laajentunut ja monet vuosittain järjestettävät tapahtumat ovat vakiintuneet osaksi Otaniemen opiskelijakulttuuria. Mielestäni tämä on aika luonnollista.

    Se pitäisikö wappulehden teko erottaa tällaisesta kerhoilusta, voisi olla paikallaan, jos toiminta on voimakkaasti yo-kunnan tukemaa; yo-kunnan tulisi kannustaa toimimaan avoimesti. MUTTA sitten taas, onko muilla tahoilla oikeus sanoa ja riistää joiltakin jotain, jonka he ovat luoneet ja tehneet kovasti töitä sen eteen, että se jokin on jotain sellaista, mitä se tällä hetkellä on? Jos olisin kaveriporukassa keksinyt jotain tosi hauskaa ja menestyksekästä, tulisiko se voida ottaa meiltä pois siksi, että kaikki eivät ole voineet sen keksimiseen osallistua?

    Wappulehden tekoprosessia sivusta seuranneena huomasi, että ei se mitään mannaa pelkästään ollut. Tuli mieleen, että olisi ehkä parempi, että toiminta olisi enemmän organisoidumpaa, siis siten, että se ei olisi kaveriporukan keskenään kyhäämää vaan juurikin enemmän ns. yritysmuotoisempaa, jossa jokainen hoitaa omaa tonttiaan ammattimaisesti. Mutta sitten taas: miten jäykässä toimintakoneistossa sitä haluaa tehdä vapaaehtoistoimintaa, ja yrittää vielä keksiä hauskoja juttuja?

    Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että asioihin tulee muutosta. En usko, että sukupuoli on määrittävä asia kerhoon kuulumiselle, eli kaveruudelle: en usko, että kerhosta jäisi ulkopuolelle, jos kerhon jäsen vaikka aloittaisi sukupuolenkorjausprosessin.

    Lisäisin vielä, että silloin kun toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja sen tarkoitus on tuottaa sekä tekijöille että toiminnan kokijoille hyvää mieltä, pakottamisella ei saada aikaan mitään. Asioista tulee keskustella, mutta järkevästi ja rakentavasti.

    1. Muutama huomio:
      ”Kuitenkin haluan sanoa, että mielestäni toiminnassa on kyse ikivanhasta ja todella järjestäytyneestä kavereiden kesken tapahtuvasta puuhailusta. ”
      Tästä olemme eri mieltä. Mielestäni kerhojen toiminta ja niiden asema ei ole ”puuhailua”. Olen nyt toiminut ylioppilaskunnassa kolme vuotta, yhden vuoden olin opintovapaalla toisella paikkakunnalla. Sen kokemuksen tuomalla näkemyksellä mielestäni kerhoilla on paljon merkitystä ja on ihan oikea haitta, että naiset suljetaan niistä ulos.

      Tämä, aikaisemmissakin kommenteissä esiintynyt nosto hämmentää minua: ”onko muilla tahoilla oikeus sanoa ja riistää joiltakin jotain, jonka he ovat luoneet ja tehneet kovasti töitä sen eteen, että se jokin on jotain sellaista, mitä se tällä hetkellä on?”

      Kuka on riistämässä keneltäkin ja mitä? Kerhot ovat yhdistyksiä, eikä niiden rekrytointipolitiikkaan voi viimekädessä vaikuttaa yhtään kukaan muu kuin ne itse. Onko tämä julkiselle keskustelulle alistaminen riistämistä? Minusta on vain paljastavaa, että toiminnan epäoikeudenmukaisuus on niin ilmiselvää, että siitä julkista keskustelua pelätään, koska tiedetään, että se vääjäämättä johtaa rekrytointipolitiikan muuttamiseen.

      Kirjoitin tämän tekstin, koska keskustelua ei ole. On vain enemmän tai vähemmän lannistuneita teekkarinaisia, jotka eivät halua nostaa aihetta esiin, koska eivät halua leimaantua sitruunapilluiksi. Sitruunapillut eivät ole hyviä jätkiä. Niinpä ollaan ihan hissukseen, business as usual, eikä mikään koskaan muutu – ei Otaniemessä, mutta mikä tärkeämpää työelämässä, jonne täältä siirrytään.

  16. Aika hauska parodiakirjoitus feminismistä. Kertoo hyvin näiden tarpeesta olla etuoikeutettuja sukupuolensa vuoksi ja tarpeesta saada kaikki haastavat hommat tehtyä heidän puolestaan, vain koska he ovat ”tasa-arvoa” vaativia naisia. Hyvin tuodaan esille se, miten valittavat feministit tekevät karhunpalveluksen kaikille naisille tällä ärsyttävällä asenteella, sen sijaan että tekisivät kovan työn arvostuksensa eteen ja täten ansaitsisivat paikkansa. Lisäksi hienosti vedetään ”koko kulttuurin näkemykseksi” se, mitä joku Pena sanoi kiltahuoneen kulmasohvalla humalassa vuonna 2012, tai joku hämärä tulkinta jostain satunnaisesta sanasta, joka voidaan tulkita alentavaksi jos oikein pinnistää ja miettii.

    Esimerkkinä:
    ”mykistyneen hämmennyksen valtaan, kun erityisesti minulta yhtäkkiä kesken tapaamisen pyydettiin lipsahtanutta kirosanaa anteeksi.”
    tai:
    ”Ootteko te koskaan lukeneet sellasia wappulehtiä, jota naiset on tehneet? Ne on kaikki aivan paskoja!” > ”että ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen.”
    Tuskin terve ihminen ymmärtää moista johtopäätöstä. Kyseisellä _subjektiivisella_ väitteellä ilmaistaan vain se, että ne on kaikki olleet tähän mennessä paskoja. Se jos jokin olisi aihe tuoda muutosta asiaan, varsinkin jos maailman hauskimmaksi itseään tituleeraa. Siinäpähän saisivat kollit luun kurkkuun. Mutta ei, sehän olisi aivan liian vaivalloista.

    Kaikesta on feministeillä löydettävä valitettavaa. You’re damned if you do, and you’re damned if you don’t. Maailmassa ei ole järkevää ratkaisua joka feministiä voisi miellyttää, heidän ainoa pointtinsa on ilmaista omaa tyytymättömyyttään ja löytää jokaisesta asiasta näkökulma, jolla sitä voivat perustella.
    Feministin utopia olisi epätasa-arvoinen yhteiskunta, jossa naiset saavat kaiken annettuna sukupuolensa vuoksi, mutta miesten täytyy ansaita se kovalla työllä ja kilpailulla, koska ovat miehiä. Miehiä ei häviö haittaa, naisille häviötä ei voida edes pelisäännöissä sallia.

    1. Ikävää, että et ymmärrä tekstini tarkoitusta tai minua. Käytin henkilökohtaisia anekdootteja kuvatakseni sitä prosessia, joka muutti ajatteluani. Asiat, joita minulle on sanottu, miten minua on kohdeltu ja miten olen nähnyt muita naisia kohdeltavan ovat aiheuttaneet minussa muutoksen.

      Sen nyt voin ainakin sanoa lohdutuksekseksesi, että olen kyllä aika paljon saanut työskennellä saavuttaakseni kannukset humanistinaisena teekkarivaltaisessa ylioppilaskunnassa. Että on töitä tehty, ajateltu, oltu ihan rehellisesti omia itsejä, purtu hammasta ja tehty uudestaan.

      Toivon, että joskus pystyt näkemään ihmisen feministin takana ja ymmärtämään, miksi joillekin ihmisille tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on tärkeää.

      1. Toivon, että joskus pystyt näkemään ihmisen feministin takana ja ymmärtämään, miksi joillekin ihmisille tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on tärkeää.

        Tähän haluaisin sivustalukijana kommentoida, että tasa-arvo ja yhdenvertaisuus voivat olla tärkeitä asioita ja niiden eteen voi työskennellä myös muusta kuin feministisestä narratiivista käsin.

  17. Tässä nyt on monta vähän ongelmallista juttua. Salaseurat ovat itsenäisiä yhdistyksiä ja saavat valita jäsenensä ihan juuri niinkuin itseä huvittaa. Siihen ei kukaan voi puuttua ja siihen oikeuteen puuttuminen olisi moninkertaisesti pahempi ongelma kuin se, että joku itsenäinen yhdistys ei ota jäsenekseen naisia.

    Nyt sitten ollaan ulkopuolelta sitä mieltä, että yhdistysten toimintaa pitää muuttaa koska
    a) yhdistykset ovat perinteikkäitä (eli muutetaan perinteitä, koska niitä on)
    b) yhdistykset julkaisevat lehteä, joka sattuu olemaan varsin suosittu
    c) joku olettaa, että näihin yhdistyksiin kuulumisesta on jotain erityistä hyötyä jäsenille ja muita sitten harmittaa.

    Aika harva teekkari on näiden yhdistysten jäsenenä, joten siitä ainakaan eivät naisten vaikeudet maailmassa johdu. Mä luulen, että kirjoittaja on aika paljon liioitellut näiden kerhojen merkitystä teekkareille. Itse en vielä kolmantena opiskeluvuonna edes tiennyt mistä niissä on kysymys. Joskus olin logon nähnyt jossain paperissa. Teekkarit järjestävät valtavasti toimintaa ja nämä kerhot ovat siitä massasta yksi kärpäsen paska. Jonkun lehden suosio ei myöskään millään ainakaan mun tuntemalla logiikalla johda siihen, että ulkopuolisten pitäisi päästä sanelemaan jäseneksi pääsemisen ehtoja. Perinteikkyys ei myöskään ole syy muuttaa perinteitä tai sääntöjä.

    Ryhmädynamiikka on erilainen äijäporukassa kuin sekaporukassa. Tämä ei ole asenteellinen kanta vaan ihan puhdas fakta. Naisten mukaan ottaminen muuttaa toimintaa väkisinkin. Jos salaseuran jäsenet haluavat pitää porukan äijäporukkana, heillä on siihen täysi oikeus. Muilla on myös täysi oikeus vetää herne nenään ja kieltäytyä ostamasta seuran julkaisemaa huumorijulkaisua. Kaikki ovat tyytyväisiä.

    1. Meillä on selkeästi erilainen tilanne- ja merkitysarvio, siis, mitä kerhoihin tulee. Mikäs siinä.

      Mutta yhteen asiaan tartun: ”Ryhmädynamiikka on erilainen äijäporukassa kuin sekaporukassa. Tämä ei ole asenteellinen kanta vaan ihan puhdas fakta. Naisten mukaan ottaminen muuttaa toimintaa väkisinkin.”

      Ymmärrän sen, että ihminen haluaa joskus olla vain tietyn sukupuolen edustajien kavereiden kanssa. Mutta kun on kyse järjestäytyneestä toiminnasta, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin, on mielestäni todella vaarallista välittä viestiä, että on ”ihan ok”, jos ”tässä vaan äijäporukassa” tehdään tämä a) kerhotila, b) lehti, c) projekti, d) rekrytointi. Musta ei ole ihan hirveän vaikea nähdä kausaalisuhdetta tällaisen toiminnan ja sen välillä, että edelleen naiset ovat heikommassa asemassa työrekrytoinneissa samoin meriitein.

      1. Milläs tavoin lottamaar olet viimeaikoina työskennellyt esimerkiksi Unionin avoimuuden puolesta? Tai muiden valtakunnallisten ja paikallisten naiskerhojen? Kyse voi olla toki perspektiiviharhastakin, mutta minusta vaikuttaa siltä, että aina kun joku ottaa puheeksi sukupuolen perusteella jäseniään valikoivat järjestöt niin kyseessä on feministi joka valittaa siitä, että naiset eivät saa osallistua. Harvemmin jos koskaan olen nähnyt kenenkään feministin nostavan esille vain naisille tarkoitettuja harrastus- ja asiantuntijaryhmiä ongelmallisena sukupuolisegregaation muotona. Kukin saa toki tehdä sitä minkä kokee tärkeäksi, mutta jos tasa-arvoa rummuttava porukka nostaa vain oman sukupuolen ongelmia esille niin kyllähän siitä vähän ketut ja pihlajanmarjat mieleen tulee.

        1. No ystävä hyvä, en mitenkään. Mutta tiedän, että monet naiset ovat työskennelleet Unionin avoimuuden puolesta ja olen hengessä heidän puolellaan. En myöskään ole työskennellyt nälänhädän tai miesten asevelvollisuuden lakkauttamiseksi, vaikka molemmat ovat mielestäni isoja inhimillisiä epäkohtia. Sinunhan ei ole mitenkään pakko uskoa minua, mutta yhtä lailla arjessa ja juhlassa pyrin nostamaan esiin ja keskusteluun myös miehiin kohdistuvia ahtaita sukupuolirooleja ja sukupuoleen perustuvia oletuksia. Maailman parantaminen ja lokeroiden seinien kaataminen kiinnostaa minua ihan yleisesti värkkeihin katsomatta, mutta tänään (eilen) halusin kirjoittaa tästä. Lähinnä, koska teekkarikulttuuri ja Otaniemi ovat olleet lähellä sydäntä jo vuosia, ja koska tämä ko. asia tuli eräässä keskustelussa noin sadannen kerran esiin.

      2. ”Musta ei ole ihan hirveän vaikea nähdä kausaalisuhdetta tällaisen toiminnan ja sen välillä, että edelleen naiset ovat heikommassa asemassa työrekrytoinneissa samoin meriitein.”

        Tässä on mielestäni vähän samanlainen logiikka kuin päättelyketjussa ”jäätelön syönti aiheuttaa hukkumiskuolemia, koska molemmat tapahtuu kesällä”: -> ilmiöt korreloivat keskenään, niillä on pakko olla joku yhteys.

        Tuolla joku aikaisemmin sanoikin hyvin, että näillä salaisilla herrakerhoilla ole pätkääkään merkitystä työelämän verkostojen muodostamisessa. On siis turha antaa asialle suurempia mittasuhteita, kuin sillä todellisuudessa on. Merkittävimpiä verkostonmuodostajia ovat killat ja ammattiainekerhot, joihin aivan kaikki halukkaat ovat tervetulleita.

        1. Meillä on selkeästi erillainen tilannearvio – minä uskon, että vaikutusta on. On totta, että en voi todistaa sitä. Mutta toisaalta sinäkään et voi todistaa, että niiden välillä ei olisi kausaalisuhdetta.

          1. Kausaalisuhteen vetäminen kahden muuttujan välille pelkkien oletusten perusteella on kehäpäätelmä ja siten siis virheellinen. Se on toki oma asiasi jos uskot päätelmäsi olevan tosi, mutta mielestäni on kohtuutonta sen perusteella tuomita ko. yhdistysten toiminta, vaatia niitä muuttamaan toimintatapaansa ja syyllistää naisten huonosta asemasta työmarkkinoilla jne.

            ****
            Kommentoinnin vastaa-toiminto bugaa kommentissasi, joten vastaan suoraan tähän: Kausaalisuhteen hypoteesin tekeminen ei ole mikään kehäpäätelmä. Sitähän hypoteesi on, uskomus ja oletus. On totta, että en nyt tässä tutkimuksellisesti selvitä näiden kahden asian yhteyttä. Mutta minusta olisi aika ankea maailma, jos en voi herättää keskustelua järjestelmällisestä syrjinnästä (jota siis ei voi kiistää, oli sillä millaisia seurauksia tahansa) ilman että minun on osoitettava tutkimuksella seuraukset todeksi ennen kuin voi edes nostaa asiaa keskusteluun. Mielestäni tästä asiasta keskusteleminen ei ole ollenkaan kohtuutonta.

      3. ”Ymmärrän sen, että ihminen haluaa joskus olla vain tietyn sukupuolen edustajien kavereiden kanssa. Mutta kun on kyse järjestäytyneestä toiminnasta, jossa tutustutaan uusiin ihmisiin, on mielestäni todella vaarallista välittä viestiä, että on ”ihan ok”, jos ”tässä vaan äijäporukassa” tehdään tämä a) kerhotila, b) lehti, c) projekti, d) rekrytointi. Musta ei ole ihan hirveän vaikea nähdä kausaalisuhdetta tällaisen toiminnan ja sen välillä, että edelleen naiset ovat heikommassa asemassa työrekrytoinneissa samoin meriitein.”

        Edelleen se määrä porukkaa, mikä noissa kerhoissa pyörii on todella pieni murto-osa teekkareista ja niistäkään kaikki eivät päädy rekrytointi- tai johtamistehtäviin. Mä näkisin ne ongelmat jossain aivan muualla.

        Voi olla ihan hyvä välillä huudella muutosta politiikkaan, mutta tässä ei ole kyse vain sukupuolesta. Ns. herrakerhon olemassaolo lakkaa, jos naisia otetaan mukaan. Syntyvä uusi asia voi olla hieno ja arvokas, mutta se ei enää ole se vanha kerho, jossa naisia ei ollut. Käytännössä siis naiset eivät voi päästä mukaan nykyiseen toimintaan. Naiset voivat tulla muuttamaan toimintaa. Kyse on siitä, haluavatko kerhon jäsenet lopettaa vanhan toiminnan ja aloittaa jotain uutta. Sitten tietysti joissain tapauksissa naisia on vaan hankala löytää mukaan herrojen seuraan. Varsinkin kun otaniemessä niitä ei ole ihan hirveästi. Esimerkiksi mä en ole koskaan tavannut naista, joka haluaisi istua sohvalla, polttaa sikareita, maistella viskiä ja puhua politiikkaa.

        Kiinnostaisi muuten tietää, nytkun keskustelu täällä liittyy lähinnä otaniemeen, eikö helsingin yliopistossa toimi herrakerhoja?

        1. Jaakko, ensin olennainen: minä olen nainen, joka haluaa juoda viskiä ja puhua politiikkaa. Itse asiassa teen sitä ihan viikoittain. Vaikka mielelläni vellon erityisyydessäni, en usko, että olen ainoa universumissa. (Sikarit eivät enää käy, kun lopetin kessun vedon 2013, en pysty enää polttamaan mitään.)

          Sitten toiseen pointtiin: ”Voi olla ihan hyvä välillä huudella muutosta politiikkaan, mutta tässä ei ole kyse vain sukupuolesta. Ns. herrakerhon olemassaolo lakkaa, jos naisia otetaan mukaan. Syntyvä uusi asia voi olla hieno ja arvokas, mutta se ei enää ole se vanha kerho, jossa naisia ei ollut. Käytännössä siis naiset eivät voi päästä mukaan nykyiseen toimintaan. Naiset voivat tulla muuttamaan toimintaa. Kyse on siitä, haluavatko kerhon jäsenet lopettaa vanhan toiminnan ja aloittaa jotain uutta. ”

          Ok – mutta mites taiteilijat ja kylterit? Molempia on rekrytoitu Sitsimiesliittoon, eikä se kai ole romuttanut vanhaa toimintaa ja aloittanut teatraalisesti uutta. Miksi naisten mukaan ottaminen tekisi niin?

          On totta, että kerhoissa on vain pieni osa. Kerhojen rekrypolitiikalla ja niiden harjoittamalla syrjinnällä on kuitenkin mielestäni heijastusvaikutuksia, epäsuoria vaikutuksia asenteisiin. Ne tekevät naisten syrjimisestä standardin, ihan ok toimintaa. Kyllä siihen voi sosialisoitua, vaikka ei olisi itse rekrypäätöksiä tekemässä.

      4. Onhan sielä yliopistolla/korkeakoulussa kiltoja, kerhoja, seuroja, joihin kuka tahansa pääsee mukaan ja pääsee verkostoitumaan.
        Ymmärrän kantasi kyllä ja mihin kirjoituksella pyrit. Osittain olen samaa mieltä.

        Periaatteessa sukupuoli ei saa olla valintakriteeri, mutta kyse on salaseurasta – vielä pienemmästä porukasta yleensä kuin kilta, kerho tms. Itse opiskelin TTY:llä ja olin kilta-aktiivi. Kilta-toiminnan kautta minä ison kontaktiverkoston loin. Ei siihen salaseuroja tarvita. Salaseurat on ns. eliittikerho – ainakin omille jäsenilleen. Olishan se ollu kiva saada kutsu, mutta en kokenut mitenkään tarpeelliseksi, koska kiltatoiminnan verkostoimana ja ylioppilaskunnan toimintaan osallistuvana toimintaa ja verkostoja oli jo vaikka millä mitalla. Jos opiskelija haluaa verkostoitua, niin kiltatoimintaan mukaan, kerhoihin mukaan jne. Sielä on sekä naisia että miehiä – toimintaa ja verkostoja. Tällä perustella olen sitä mieltä että salaseurat pitäkööt ”kutsuntaperusteet” haluaminaan.

        Sitten on tämä lehdentoimitusnäkökulma. Siinä kohtaa mullakin särähtää, kun otetaan naiset tekemään mukaan töitä, mutta kuitenkaan heitä ei pidetä tasa-arvoisina. Jos salaseuran tarkoitus on lehden toimitus ja hommaa on niin paljon, ettei salaseuran omat resurssit riitä, niin ko. salaseura ei ole ehkä oikea taho toimittamaan lehteä. Tai sitten naiset täysjäseninä mukaan. Mietin Äpyn ostamista – teekkaarius ja perinteet ei oo vieläkään musta karsiutuneet – mutta tästä näkökulmasta katsottuna taidan jättää väliin.

        Uskon myös kyllä siihen, että opiskeluaikana opitut tavat, esim. valita vain miehiä ja korostaa miehistä ylivertaisuutta, seuraavat työelämään. Kuitenkin tässäkin kohtaa korostaisin tuota, että yliopistot on täynnä kiltoja ja kerhoja. Niissä toimii reippaasti suurempi osa opiskelijoita kuin salasseuroissa. Niissä kyllä opitaan hyväksymään molempia sukupuolia. Ihan esimerkkinä: omaan koulutusohjelmaan naisia valittiin (koska hakijoitakin niin vähän) vain n.11% naisia, mutta killan hallituksessa naisia on puolet – ollut varmaan jossain vaiheessa yli puolet.

        1. Moi! Ollaan me ihan samaa mieltä siitä, että opiskeluaikaista verkostoitumista tapahtuu paljon muuallakin kuin salaseuroissa. Mutta uskon, että sukupuolisegregaatio salaseuroissa vaikuttaa kyllä osaltaan – kuten itsekin mainitsit – asenteisiin paitsi työpaikoilla, myös jo ihan opiskeluympäristössä.

          1. Aivan.

            Vielä kuitenkin painotan sitä, että salaseurat on suhteellisen pienessä roolissa, kun katsoo koko kampusalueella olevaa toimintaa. Monesti ihmiset, jotka kutsutaan näihin salaseuroihin, ovat aktiivisia muutenkin. Ainakin TTY:lla huomasin sen, että se salaseura ei ollut välttämättä ainot ryhmittymä, johon salaseuralaiset kuuluivat. Monet heistä olivat kiltojen hallituksissa, toimareina, ylioppilaskunnassa, opiskelijaedustajina mm. tiedekuntaneuvostoissa, edustajistossa jne. Tietenkään eivät kaikki, eikä varmaan suurin osa salaseuralaisista. En kuitenkaan leimaisi kaikkia salaseuralaisia sillä, että jos kuulut ”poikakerhoon”, niin et osaa arvostaa naisten lahjakkuutta, tai opit tästä johtuen naisia syrjivän asenteen.

            Mä en ole aivan satavarma tästä, mutta ymmärtääkseni ainakin TTY:llä salaseuran voi perustaa, kuhan sillä on jokin päämäärä ja jotain yhteishyödyllistäkin tarjottavaa. En nyt muista, miten tämä on määritelty, mutta tuo oikeastaan vaatii, että toiminta on järjestäytynyttä. Salaseurat ainakin järjestivät tuolla bileitä, wapputapahtumia yms. ihan kaikille.

          2. Lotta, on mun joka tapauksessa pakko kiittää hyvästä kirjoituksesta. Pohjimmiltaan musta on hienoa, että sukupuolten epätasa-arvoa kampuksilla tuodaan esiin. Tahtotila kampuksilla on tasa-arvo, mutta pienissä asioissa huomaa, ettei tämä aina toimi. Omasta näkökulmasta isossa kuvassa kyllä, mutta tällaisia yksittäisiä epätasa-arvokohtia on. Niistä on erittäin hyvä keskustella, vaikka en nyt pistäisikään salaseuroja olemaan sukupuolineutraaleja. Toivottavasti tämä kirjoitus avaa aiheesta lisää keskustelu!

    2. Tässä ei mielestäni arvosteltu teekkaritoimintaa tai sen sisältöä, vaan sen tukemaa arvomaailmaa, jossa naiset ovat tietynlaisia: kainoja, aina kannustavia ja vähän huumorintajuttomia, eivät niin kovin vakavastiotettavia, ei niitä tarvi mukaan ottaa. Ja näitä arvoja kannetaan läpi opiskeluaikojen ja edelleen työelämään, johtotehtäviin ja rekrytointiin. Naisten kohtaama epätasa-arvoisuus ei johdu siis teekkaritoiminnasta vaan asenteesta toiminnan ympärillä.

      Meitä naisia kun nyt vaan sattuu olemaan niin monenlaisia. Toisia voi joskus jopa harmittaa se, ettei oteta todesta. Itse työskentelen miesvaltaisella alalla ja olen siellä paikkani ansainnut puhumalla vähintään yhtä kaksimielisiä, ellen jopa hävyttömiä juttuja, olemalla pelkäämättä kovaa duunia, suoriutunut työstä niin, ettei kellään ole pahaa sanottavaa. Vikana tässä on se, että minun naisena on pitänyt vakuuttaa ja ansaita paikkani. Miehille se paikka on valmiina.

  18. Hohhoijaa, alku oli lupaava ”sukupuolella ei ole väliä, asiakeskustelu on tärkeintä”, ja kuitenkin jatkui nimenomaan sukupuolikeskusteluna. En usko, että Luolamiehiin tai Retuperään ei naisia otettaisi, senkun haette reippaasti.

    Jos haluatte näpäyttää näiden kerhojen etuoikeuksia, tässä omasta mielestäni räikein ja helpoin korjata (ottamalla yhteys viranomaisiin):

    Jämeräntaivan 5 C on talo, johon pääsee vain yhtä kautta: omituista tunnelia pitkin Jämeräntaival 5 A:sta. Jos JMT 5 A syttyisi tuleen, ainut pakotie olisi hyppy käytävän parvekkeelta yli kolmen metrin korkeudesta epätasaiselle maalle. Kuulemma siitä on menty ja taitettu nilkkoja.

    Pohjakerroksessa on varastotiloja (usein veden vallassa, joten ei kannata mitään homehtuvaa siellä säilöä…) sekä ovi, joka vie kyllä ulos, mutta on LUKOSSA. Siis ainut järkevä hätäpoistumistie pohjakerrosten (ja muutenkin JMT 5 C:n) asukkaille on lukittu. Ulkoapäin näkee, että siinähän se hätäpoistumistie on, kivana kellarikerrosterassina. Kukahan siellä majailee?

    Kukapa muu kuin Autokoulu. Yksi vinkki palotarkastajille ja läpikulkutie olisi avattava ainakin niin, että sen saa sisäkautta hätätapauksessa auki. Älytöntähän se on, että on taloja, joista ei ole uloskäyntiä.

    Mitä tuohon sisäsiittoisuuteen tulee, Autokoulu on sen verran sulkeutunut kerho, ettet ilmeisesti noteerannut sitä listassasi. Onhan se aika erikoista, ettei heidän kerhohuonettaan löydy mistään tilaexceleistä.

    Että aloitapa sohiminen vaikka sieltä ja katso kuinka käy 🙂

    1. Yritin tekstissäni juurikin avata, miksi minä, joka en ennen jaksanut kauheasti sukupuolikysymyksistä välittää, olen nykyään tunnustanut ja tunnistanut tarpeen feminismille. Harmi, jos en onnistunut aiheuttamaan sinussa kirjoituksellani samaa oivallusta.

      Kuten tässä kommenttiketjussa jo noin kolmeen kertaan mainitsin, en nostanut Autokoulua keskusteluun, sillä se hyväksyy jäseneksiin miehiä ja naisia. Kutsuvalintamenettelyä käyttävistä kerhoista voikin sitten olla montaa mieltä, mutta minun tarkoitukseni ei ollut nyt keskustella siitä vaan nimenomaan naisten asemasta Otaniemessä ja näissä kahdessa kerhossa, jotka eivät naisia jäsenikseen ota.

      Tuohon hätäpoistumistieasiaan en osaa enkä halua ottaa kantaa. Tarkoitukseni ei ole hinnalla millä hyvänsä vaikeuttaa kerhojen toimintaa vaan nostaa keskusteluun sellaisia asioita, joista ei puhuta, mutta jotka nähdäkseni tuottavat kauhallisen inhimillistä kärsimystä.

  19. Ollaan porukalla ihmetelty Oulun yliopiston tohtoripromootiojuhlien ohjelmanumeroa ”puhe vaimolle”, jota on yritetty vuosia muuttaa esim. muotoon puolisolle tai kumppanille. Mutta ei…. kaikenlaista kiemurtelevaa selittelyä perinteistä jne. Mutta seksismi on seksismiä, vaikka kuinka selittelisi. Erityisen huvittavaahan se on vielä siitä syystä, että reipas puolet tohtoreista on nykyään naisia. Oulun yliopisto identifioituu siis lesbotohtorien luvatuksi maaksi — uskoo, ken tahtoo.

    1. Tähän on pakko kommentoida asian viimeisimmän laidan saattamiseksi tietoon: Olin airueena Oulun yliopiston viimeisimmässä yleisessä tohtoripromotiossa 2013 ja tapahtuman iltajuhlassa ohjelmassa oli tämä ”puhe naiselle”. Ex-rehtori teki kuitenkin hienon avauksen, kun omassa puheessaan totesi, että tästä voitaisiin kuitenkin luopua: http://www.oulu.fi/sites/default/files/content/Rehtorin%20vastaus_%202013.pdf Saisi samaa miettiä ainejärjestöt vuosijuhlia järjestäessään.

  20. Hei Lotta,

    mielenkiintoinen kirjoitus! Otaniemessä kerran vierailleena tämä salaseurapuoli on jäänyt minulta pimentoon.

    Miten paljon nämä kerhot oikein harjoittavatkaan kustannustoimintaa? Tuleeko noita lehtiä siis useita vuodessa, vai tosiaan vaan nimensä mukaisesti vappuna? Tekevätkö kerhot lehteä yhdessä vai onko lehtiä siis kolme erillistä?

    Käsitin kontekstista, että kerhot ovat kymmenien vuosien ikäisiä. Tämä on mille tahansa yhdistykselle saati lehdelle pitkä aika. En nyt ihan ymmärrä, mikä näissä huumorilehtien julkaisussa on niin haluttua. Koetko, että kerhojen yhdessä pitävä voima on juuri lehtien julkaisutoiminta?

    Mainitsit Excelissäsi seuraavaa: ”Vaikka kerhot ja niiden toimittamat lehdet ovat vain ”yksi osa teekkarikulttuuria”, ne ovat arvostettuja ja perinteikkäitä. Ei ole tarkoituksenmukaista, että näiden instituutioiden arvovaltaa murennetaan ja niiden kanssa kilpaillaan”.

    Koen itse kaikki perinteet ihmisen sentimentaalisuuspurkauksina, jotka vain rajoittavat uutta ajattelua. Miten määrittelet, mitä perinteitä voidaan vaalia ja mitä ei? Kenellä on oikeus päättää tästä?

    1. Hei! Kannattaa tsekata se juttu, joka on linkaatu blogiin niissä kohdin, joissa mainitsen Sitsimiesliiton ja Luolamiehet ensimmäistä kertaa. Sen linkin takaa avautuu ylioppilaslehden juttu vuodelta 2009, jossa on jonkin verran kerhojen ja lehtien taustaa.

      Oma taustani on kulttuurientutkimuksessa ja siksi juuri teekkarikulttuuri ja sen perinteet kiinnostavat. Tuo excel on kirjoitettu kohdeyleisöä (kerhoja ja status quo’ta puolustavat tahot) ajatellen. Voisin keskustella teekkarikulttuurin sisäisistä hierarkioista ja juuri perinteen säilyttämisestä ja muuttumisesta pitkään, mutta tämä ei taida olla aivan oikea hetki eikä foorumi.

  21. Laitetaan nyt tätäkin kautta – kiitos tästä! Otaniemi on mahtava paikka ja teekkarius on lähellä sydäntäni. Mutta teekkarikulttuuri ei ole täydellinen.

  22. Kiitos kirjoituksestasi ja siitä, että jaksat ottaa tämän asian esiin ja puolustaa näkemystäsi (kuten kommenteista huomaa, jaksamista se vaatii…). Häpeäkseni on tunnustettava, että itse väsyin tuohon aikanaan ja päätin vain selvitä läpi opintojeni. Ihana kuitenkin huomata, että jotkut silti yrittävät 🙂

  23. Tämän blogikirjoituksen luettuani mielenkiintoni heräsi miten opiskelijapiirien ulkopuolella olevat järjestöt perustelevat sukupuolisegregaatiotaan.

    Näitä järjestöjä löytyy sekä miehille ja naisille. Vaihtelun vuoksi kannattaa lukea Naisunionin perustelut:
    http://www.naisunioni.fi/uutiset.php?aid=116118&k=13975

    Yhdistävää näille kaikille segregaatiolle on se, että ei sanota sitä oikeaa syytä julki. ”Me halutaan nyt harrastaa tätä juttua mies-/naisporukassa eikä me kaivata naisia/miehiä sotkemaan näitä hyvin toimivia juttuja.”

    Tämä syy on nyt sitten joko hyväksyttävissä nyky-yhteiskunnassa tai sitten ei ole. Jos se ei ole, niin lääke tähän on kieltää yhdistyksiä asettamasta sukupuolta jäsenyyskriteeriksi sääntöihinsä tai de facto toimimasta niin.

    Kirjoittaja nyt keskittyy teekkaripiireihin, mutta minun mielestäni tämä voidaan kyllä yleistää koskemaan kaikkiin yhdistyksiin ja järjestöihin.

    1. Ehdottomasti voidaan tarkastella asiaa myös laajemmin. Mieskerhoja (mikä se joku kauppakamarin sikarikerho oli) on edelleen Otaniemen ulkopuolellakin, ja tuo Naisasiaunioni ja viime syyskokouksessa kaatunut miesten jäsenyys -asia on aivan naurettava ja suruisa farssi.

  24. Todella hyvä kirjoitus. Kommenttiosio vain vahvistaa syytä, miksi tällaisia kirjoituksia edeleenkin tarvitaan, vielä Herran Wuonna 2015.

    Sukupuolittuneita ja syrjiviä rakenteita ei haluta nähdä, ei niiden vaikutusta eikä merkitystä. Tämä on toki luonnollista, mutta silti surullista ja masentavaa. Naisten pyrkimys saavuttaa samat oikeudet kuin miehillä, nähdään miehiä uhkaavana riistona ja turhana valituksena. Jos on koko elämänsä katsellut maailmaa etuoikeutetusta asemasta käsin, ei huomaa omia etuoikeuksiaan. Jos ei jatkuvasti tule kohdelluksi ensisijaisesti sukupuolena, vaan ihmisenä joka otetaan vakavasti, ei huomaa, kuinka joitain muita kohdellaan eri tavoin.

    Kiitos, Lotta, kun jaksat kärsivällisesti ja analyyttisesti vastata asenteellisiin, epäloogisiin ja lyhytnäköisiin kommentteihin.

    Voimia työhön tasa-arvoisen maailman puolesta.

    1. ”Sukupuolittuneita ja syrjiviä rakenteita ei haluta nähdä, ei niiden vaikutusta eikä merkitystä.”

      Ettei juolahtanut mieleen ns. ’herrakerhojen’ olevan olemassa juuri siksi, että erot ovat asianomaisille täysin kristallinkirkas itsestäänselvyys? Suokupuolen huomioiminen yhtään missään edellyttää juuri sitä, että erot tiedostetaan ja tunnustetaan.

      ”Naisten pyrkimys saavuttaa samat oikeudet kuin miehillä, nähdään miehiä uhkaavana riistona ja turhana valituksena.”

      Ei ole kyse oikeuksista ja riistosta, vaan siitä, että _joku tekee jotain_. Universumi ei ole staasitila. Kaikenlaiset abstraktit näkemykset jonkinlaisista saavutetuista sivistyksen tahi etujen tasosta ovat joko yksityistä tai yhteistä kuvitelmaa, kehittyneempänä jopa jonkinlaista sopimusta.

      Yliopistojen sosiaalisessa toiminnassa on pitkälti ollut ja on ikuisesti kyse myös siitä, että oikeasti kovempia kokeneita viimeisiään huokailevia vedetään käyntiin ja porukkaan.

      Keskeltä metsää pelkkää pennittömyyttä ja maailmanlopun meininkiä nähneelle vastakotiutuneelle kirjasorville tuollainen kerho voi olla ensimmäinen ja elämäntilanteessaan ainoa mahdollisuus yksinkertaisesti vain olla, toimia ja viihtyäkin – nimittäin jätkäporukassa.

      Tuollaisiin elintärkeisiin ihmisen kypsymisympyröihin ei todellakaan tarvita mitään suhteuttamistajutonta hyvinvaltiofeminististä mahdotonta yli- ja pseudo-optimointia.

      1. Me näemme tämän asian eri tavoin. Minusta sukupuolilla ei ole sellaista eroa, että niiden perusteella pitäisi segregoida ihmisiä opiskeluyhteisössä. Mielestäni olisi itseasiassa hyväksi niille miehille, jotka eivät ole tottuneet ystävystymään naisten kanssa, kohdata naisia ihmisinä ja tovereina tiiviissä ja turvallisessa ympäristössä. Eri asia sitten on, ovatko kerholaiset kuvailemiasi ”vastakotiutuneita kirjasorveja”. Minun kokemukseni eivät ole – he ovet hyvinkin ulospäinsuuntautuneita, aktiivisia ja vaikutusvaltaisia yhteisön jäseniä. Kuten monessa aikaisemmassa kommentissa kirjoitin, en ole poikakerhoja vastaan. Olen vastaan sukupuolittunutta, institutionalisoitunutta vallankäyttöä.

  25. Olen samaa mieltä siinä, että ylioppilaskunnan pitäisi miettiä omaa politiikkaansa esim. rahoituksen suhteen tapauksissa, jossa jokin kerho ei noudata sen arvoja ja periaatteita. Olkoon se tässä tapauksessa vaikka tämä rekry-politiikka. Sen sijaan kerhoja ei missään tapauksessa pidä pakottaa toimintaansa muuttamaan, täysin riippumatta niiden asemasta tai perinteikkyydestä.
    On aivan puhdas fakta, että dynamiikka sekaporukoissa on eri kuin puhtaissa äijä- tai tyttöporukoissa (esim. riski off-pistelaskussa joutua lumivyöryyn on moninkertainen sekaporukoissa äijä-/tyttöporukoihin verrattuna). Kummassakaan kokoonpanossa ei toki ole mitään vikaa ja molempi parempi. Ehkä se on kuitenkin juuri tuo pieni ero, joka tekee lehdistä ja kerhoista sellaisia kuin ne nykyään ovat. Jos siis haluat säilyttää perinteet, et voi mennä muuttamaan perinteensäilyttäjän perinteitä, vaikka kuinka harmittaa.

    Eli jos muutos halutaan, tehtäköön ylioppilaskunnan osarahoituksella sekaporukan lehti, lopetetaan tuki nykyisiltä (olen tosin ymmärtänyt, että homma rahoittaa kutakuinkin itsensä) ja annetaan markkinoiden valita parempi lehti. Tähän uuteen lehteen mahtuisivat varmasti mukaan myös kylterit ja taiteilijanretkut. Siinähän tuo sitten selviää, että oliko rekry-politiikalle jotain perustetta.

    Pakko on vielä kommentoida tätä, että muutaman kymmenen teekkari-kiltahörhön perustaman kerhon rekrytointipolitiikka olisi syynä tai ilmeisen isona vaikuttimena mainittuun naisten lasikattoon. Jep jep. Kuulostaa kyllä siltä, että kirjoittaja on ”hieman” otaantunut. Väittävät, että Niemen ulkopuolellakin olisi elämää ja sinne pääsee mm. bussilla 102 ja onneksi kohta metrolla. Sekin saattaa riittää jo pitkälle, että katsoo asioiden mittasuhteita sillä teekkareiden kadehditulla analyyttisyydellä.

    1. Noh, minä ajattelen, että kerhojen ja wappulehtien ns. essentia ei muutu, vaikka naiset olisivat tasa-arvoisina jäseninä niissä. En näe, että perinne lakkaisi olemasta naisten myötä. Ja toistan: kerhoja ei voi pakottaa tekemään mitään. Edelleen hämmennyn siitä, miten tämä minun blogikirjoitukseni nyt olisi kenenkään pakottamista.

      Toivoisin, että lukisit tekstin ajatuksella vielä kertaalleen läpi. Kerhot eivät takuulla ole ainoa syy naisten ongelmiin työmarkkinoilla. En ole tyhmä,siitä huolimatta että en ole teekkari. Mielestäni on iso juttu, että täällä katsotaan läpi sormien tällaista toimintaa vuonna 2015. Se kertoo yleisesta asenneilmapiiristä, mikä on paljon vaarallisempaa. Tottakai kerhot ovat vain yksi asia ja niiden muodostamien verkostojen (jotka muuten eivät ole mitään ”muutaman kymmenen kiltahörhön” porukoita, vaan joissa on mukana monia merkittävissä asemissa yhteiskunnassa olevia miehiä) varsinaista merkitystä on vaikea näyttää toteen. Silti uskon, että kerhoilla ja niiden harjoittamalla järjestelmällisellä sukupuoleen perustuvalla syrjinnällä on sekä suoria vaikutuksia (naiset ulkona verkostoista) että epäsuoria vaikutuksia (epäterveen asenneilmapiirin hyväksyminen).

      1. ”… naisten ongelmiin työmarkkinoilla.”

        Ne tiedetään, mutta nyt 2010-luvulla sattuu olemaan myös ennätysmäisen valtava ongelma miesten työmarkkinoilla. Suomen historiassa ei ole koskaan nähty tällaista tulvaa yliopistotasoisesta korkeakoulutuksesta ns. suoraan roskapönttöön lentäviä lahjakkaita ja toimintakykyisiä nuoria miehiä, jotka on myöskin pohjakoulutettu aiempaa paremmin.

        Sukupuoliero näkyy siinä, että nuo heikompien olosuhteiden miehet siirtyvät turpa tukossa alkoholisoitumaan yksin Hakkapelliittain Marssi soiden mistään lasikattojen kaltaisesta pilkunviilauksesta diskuteerailematta.

        ”Mielestäni on iso juttu, että täällä katsotaan läpi sormien tällaista toimintaa vuonna 2015. Se kertoo yleisesta asenneilmapiiristä, mikä on paljon vaarallisempaa”

        Tuhansissapäin syrjäytyneitä cheguevaroja vai ”pelkkään” pullantuoksussa nokiatoimariunelmistaan suhteelliseen turvallisuuteen ja mukavuuteen valittamaan joutuneita matameja. Vaarallisempaa?

        1. En ymmärtääkseni missään kohtaa tekstissäni väittänyt, että miehillä ei olisi ongelmia työmarkkinoilla. Mutta jos luet vaikka TEK:n vastavalmistuneiden kyselyä on ilmiselvää, että naisilla on hyvin poikkileikkaavia tasa-arvo-ongelmia sekä etenemisen että palkkauksen suhteen (myös) tekniikan alalla. En itse näe ihan hirveästi järkeä siinä, että jankataan siitä, kenellä on minkälaisiakin ongelmia ja kenen on pahempia. Kirjoitin tässä yhteydessä, että naisilla on työmarkkinaongelmia ja että nuo ongelmat ovat osa samaa järjestelmää kuin herrakerhot. Sen tunnustaminen ei ole sama asia kuin miesten ongelmien mitätöinti. Sinulla näköjään on kuitenkin tarve mitätöidä naisten kiistatta todetut ongelmat. En ymmärrä miksi.

  26. Vaikka tässä tekstissä ei Vapaateekkarien toimintaa juuri käsitelläkään, on se noista kolmesta mainitusta porukasta mielestäni ongelmallisin. Kuten mainittua, Sitsimiesliitto ja Luolamiehet ovat vanhoja kerhoja ja jäseniksi on alusta asti otettu vain miehiä. Luulen, että vaikka nuoremmat jäsenet olisivatkin valmiita ottamaan jäseniksi myös naisia, vastustavat vanhat jäsenet (tai osa heistä) naisten mukaan ottamista. Tämä seikka ei mielestäni toki oikeuta asiaa mitenkään, mutta tekee käytäntöjen muuttamisesta varmasti vaikeampaa. Vapaateekkarit taas on suht tuore porukka ja jostain mystisestä syystä hekin ovat päätyneet jättämään naiset toimintansa ulkopuolelle. Se jos mikä on keskustelemisen arvoista.

    1. Moi, olet ihan oikeassa. Keskustellessani erään vapaateekkariystäväni kanssa aiheesta häneltä pääsi sellainenkin aivopieru kuin että ”vapaateekkarit tekee sellasta tosi fyysistä toimintaa, niinku talkoita ja rakentamista, joka ei varmaan naisia sitten kiinnosta”. Kyseessä on siis ihana ja älykäs ihminen, silti ne käsitykset vaan istuvat tiukassa. Itse keskityin tässä Sitsimiesliittoon ja Luolamiehiin, koska näen, että niillä on suurin mielipidevalta. En usko, että vapaateekkarit olisivat mieskerho, jos nämä vanhat kerhot eivät olisi asettaneet standardia, jonka mukaan se on ok. Mutta olet aivan oikeassa: Vapaateekkarit eivät millään tavalla ole tämän ongelman ulkopuolella ja tavallaan sen päätös olla ottamatta naisia mukaan on vielä huolestuttavampi.

      1. Lotta, ajatus ei selkeästi välittynyt sellaisena kuin sen yritin ilmaista. Sukupuolittuneessa kulttuuridynamiikassa on ikävän vahvistava silmukka: kun sukupuoleen kohdistuu tiettyjä odotuksia, se alkaa käyttäytyä sen mukaisesti ja toisaalta kun sukupuoli käyttäytyy jollakin tavalla, se vahvistaa käsityksiä sukupuolesta.

        Kun äijiltä odotetaan esim. hauskuutta, rakentelua ja fyysistä tekemistä, tulee äijistä keskimäärin enemmän sellaisia kuin naisista, joihin nämä odotukset eivät kohdistu. Vaikka hauskuus, rakentelu ja fyysisyys eivät niin olisikaan erityisen sukupuolisia ominaisuuksia, johtaa kulttuuridynamiikka siihen, että hauskoja, rakenteleviä ja fyysisiä äijiä löytyy suhteessa enemmän kuin naisia. Jos esim. nämä tekijät ovat keskiössä jäsenvalinnassa, voi soveltuvia naisia vaikea olla löytää erityisesti miesvaltaisessa teekkariyhteisössä. Ja toisaalta ei osata välttämättä edes ajatella, että nainen voisi noita kriteerejä täyttää. Lisämausteena vielä sellainen kulttuurinen piirre, että päteviä naisia on vaikeampi huomata kuin miehiä. Sekä kritisoijien, että kerhojen kannattaisi nämä dynamiikat ymmärtää.

        Mun on varmaan turha sanoa tätä ilman konkreettista näyttöä, mutta sanonpa kuitenkin: VT:n jäsenetsintä- ja -valintaprosessi ei erottele sukupuolen mukaan. Peiliin katsomisen paikka joka tapauksessa on kaikilla sukupuolikerhoilla.

        1. Hei lempi systeemiajattelijani! <3 Siitä huolimatta, että olet kaikennäköistä muutakin lempi- asioitani, joudun vähän nihkeästi noukkimaan kommentistasi yhden asian. Luulen, että olet(te) sokeita siellä niille ”hauskuutta, rakentelua ja fyysistä tekemistä” harrasteleville naisille, koska heidän toimintansa hauskuudestaan, rakentelustaan ja fyysisyydestään huolimatta ei ole maskuliinista. Se ei ole mikään ”lisämauste” vaan uskoakseni ihan ongelman alku ja juuri. Jos valitsisitte naisia, ja heitä olisi myös valitsijoiden joukossa, alkaisitte ehkä nähdä muitakin tapoja olla hauska, rakenteleva ja fyysinen kuin miehinen tapa. Se saattaisi tuoda toimintaanne myös erilaisia miehiä. Siitä olemme samaa mieltä, että tämä tulisi todella tiedostaa. Se voisi oikeasti muuttaa rekrytointipolitiikkaa näiden ikuisten puheiden sijaan.

  27. Herrakerhot nimenomaan on ollut aina pienen sisäpiirin juttu, ja sisään pääsee vain kun satut olemaan jonkun sopivan henkilön kaveri. Olisiko nämä kerhot siis ihan ok, jos sisäpiiri jatkossa valitsee vähän enemmän naisia mukaan toimintaan?

    Ongelma kytee jossain aivan muussa kuin sukupuolten tasa-arvossa. Kyseisten kerhojen toiminta voisi olla avoimempaa, jos joskus halutaan edes miettiä onko joitakin toiminnan ulkopuolelle jäänyt oikeista syistä.

    1. Ymmärrän tuon näkökulman oikein hyvin ja ne argumentit, joiden perusteella voi ajatella, että koko kutsuvalintamenettelyllä toimivien kerhojen perinne on epäoikeutettu ja epäreilu. Tässä kirjoituksessa kuitenkin itse halusin nostaa esille erityisesti tuon sukupuolikysymyksen, koska mielestäni se (sukupuolisegregaatio) heijastelee myös muuhun toimintaan ja asenteisiin sekä Otaniemen opiskeluyhteisössä kuin myöhemmin työelämässä.

  28. Elikkä vapaassa maailmassa kuka tahansa saa perustaa ihan minkälaisia kerhoja tahansa ja valita kerhon osallistujat vaikkapa älykkyysosamäärän perusteella.

    Joillekin vapaus on liian kova pala purtavaksi.

    1. Kuten moneen kertaan on sanottu, yhdistyksillä on vapaus päättää jäsenistään. Kuitenkin pidätän itselleni oikeuden sanoa kuuluvasti ja pelottomasti, että niiden päätös jättää naiset toiminnan ulkopuolelle uusintaa sellaista toimintakulttuuria, joka kuuluu mielestäni 50-luvulle. Joillekin se on liian kova pala purtavaksi.

        1. Sitsimiesliitto on virallisesti Suomen Äpy-lehtien liitto ry, yhdistysrekisterissä vuodesta 1992 alkaen numerolla 156.723. Luolamiehet taas kulkevat nimellä Teekkarikulttuurin tuki ry, rekisteröity 1980 numerolla 130.225.

          Jos yhdistysten säännöt tai muut viralliset paperit kiinnostavat, niin kopiot saa kuka tahansa tilattua itselleen Patentti- ja rekisterihallituksesta. Julkisia asiakirjoja kun ovat.

  29. Kiitos tästä!

    Itse teekkarina ja teollisuuden alalla työskenneellä olen joutunut ”taisteleemaan” äijäkulttuuria vastaan. Opiskelujen alkuaikoina mitään ei oikein tullut kyseenalaistettua mutta nyt useamman vuoden jälkeen kaikki on ruvennut ärsyttämään aina vain enemmän.

    Muutosta ei synny jos muutosta ei tee. Eikä sitä varmasti synny jos mistään ei saisi edes puhua/kyseenalaistaa. Hyssyttelemällä ja kiltisti tuvassa ristipistoja tehden ei äänioikeuttakaan saatu joten tuskin se toimii tällaisissakaan asioissa.

    1. Äijät eivät saa olla äijiä. Niiden tarvitsee olla naisellisia että naisetkin haluaisivat päästä mieskerhoihin. Jos joku toinen henkilö haluaa pelata pokeria, juoda kaljaa, puhua äijäasioista, sinulla ei ole mikään oikeus kieltää heidän hauskanpitoa. Sinunko mielestäsi kaikkien muiden kuuluisi vaihtaa toimintansa sinun takiasi? Mikset liity Suokanat naiskerhoon jos et halua osallistua äijäkultuuriin miksi haluat väkisin mieskerhoon?

      1. Vastaan nyt vielä kerran: Minä (minä), en voi (en voi, ei), tulla kutsutuksi mihinkään kerhoon (kerhot eivät minulle joka tapauksessa aukene). En ole teekkari, en ole salaseurakelpoinen. Minulla ei ole tässä oma lehmä ojassa, vaan puutun epäkohtaan, joka kohdistuu toisiin ihmisiin, tässä tapauksessa naisteekkareihin. Toivoisin, että se alkaisi nyt pikkuhiljaa hahmottua.

        Äijät saavat puolestani olla äijiä, mutta uskon, että se olisi äijienkin mielestä joskus ihan kiva saada olla vähän vähemmän äijiä. Uskon että kaikki voittavat, jos saamme olla vähän vähemmän sukupuolirooleja ja vähän enemmän ihmisiä. Minä en ole kieltämässä hauskanpitoa enkä kaveriporukoita. Kuten toinen kommentoija sanoi: ”Poikakerhot ovat ihan hyvä juttu. Institutionalisoituneet poikakerhot eivät ole hyvä juttu. Teekkarikulttuurin ytimeen pitkän ajan kuluessa kehittyneet, institutionalisoituneet poikakerhot ovat erittäin huono juttu. On harmi, ettei tätä jakseta ja haluta ymmärtää.”

  30. Hei,
    todella hyvä kirjoitus, joka avasi tiettyjä asioita teekkaripuolelta joihin itse en likaisena humanistina ja myöhemmin vielä likaisempana sossuna ole tutustunut muuten kuin kaverien jutuissa.

    Salaseurahenkisyys on itselleni aiheuttanut vuosien varrella harrastuspiireissä todella kummallisia tilanteita ja kaikki johtui nimenomaan siitä että yhdistyksemme jäseneksi pääsee vain kutsulla (ja jäsenistä perinteisesti päätetään kännissä saunanlauteilla). Yleensä kommenttia on tullut joko katkerilta tahoilta tai sitten sellaisilta joille tyylimme tehdä asioita on kammotus ja siksi on hyvä lytätä kaikkea mitä teemme. Tästä ei lukemani ja kuulemani mukaan ole kysymys (enkä muutenkaan vertaa yhdistystämme teekkarijärjestöihin esim. vaikutusvallan kannalta) tässä, mutta luultavaa on että äijäkerhoissa tämä koetaan niin. Usein käy niin että saatu negatiivinen palaute johtaa siihen, että sillä mistä palaute johtui, retostellaan lisää. Toki sekin varmaan jossain vaiheessa johtaa jonkinlaiseen eksistentiaaliseen kriisiin kun homma ei ole enää hauskaa, mutta siihen menee varmasti tällaisissa pitkän tradition ryhmissä todella kauan.

    En tiedä osaanko itsekään miehenä ja eräänlaista ”salaseuraa” sen perustamisesta asti luotsanneena avata sitä, miten tuonne tasa-arvoa saataisiin kannettua. Ulkoinen paine tuppaa vaan tiivistämään rivejä vastarintaan. Mahdollisesti tällaisten hyvin kirjoitusten lisäksi ainoa muu keino on altistaa näitä älykkäitä ja hyviä jäseniä tarpeeksi kuplansa ulkopuoliselle maailmalle ja koittaa saada heitä tuomaan kuplasta muitakin mukaansa sitä maailmaa ihmettelemään. Tsemppiä tähän työhön kaikille.

    1. Jeps, olet oikeassa, tämä ulostulo saattaa vain pahentaa tilannetta. Mutta jotenkaan en vain pystynyt enää olemaan hiljaa. Ehkä en ole tarpeeksi pragmaattinen, ehkä minulla on periaatteita, joista en osaa luopua. Se, onko se hyvä vai huono juttu, en tiedä.

  31. Onneksi Tampereella on nämäkin asiat paremmin. Löytyy yhtä monta salaseuraa sekä miehille ja naisille ja lisäksi yksi vielä molemmillekin. 😉

  32. Hienoa, että joku ottaa asian esille! Opinnoissa TKK:lla tai myöhemmin työelämässä teollisuudessa en ole mielestäni kokenut syrjintää. Mutta onhan se outoa, että teekkarikulttuurin ydin on edelleen rajattu miehille.

    Vertaan tilannetta nuorkauppakamareihin, missä tällä hetkellä toimin. Järjestö on alkuaikoina (Suomessa vuodesta 1954) ollut herraseura, mutta on pysynyt ajan hermoilla ja nykyään jäsenistä tuntuisi olevan noin puolet naisia. Iäkkäämmät sitsimiehet voisivatkin saada nuorkauppakamareiden vanhemmista senaattoreista vertaistukea suureen muutokseen.

  33. Hieno kirjoitus. Pelkkää asiaa, joka toivottavasti johtaa lyhyellä aikavälillä siihen, että sekä Luola- että Sitsimiehet jatkossa rekrytoivat myös naisia jäsenikseen.

    Kommentteja minulla olisi paljonkin, mutta rajoitun vain pariin asiaan.

    Haastan jokaisen pohtimaan, onko Suomessa vuonna 2015 huonommat puolustusvoimat ja huonompi evankelisluterilainen kirkko, kuin 30 vuotta sitten. Molemmissa instituutioissa esitettiin aikanaan kaikki mahdolliset argumentit naisten syrjimisen puolesta ja molemmissa on varmasti edelleen niitä, joiden mielestä päätös naisten ottamisesta tasavertaisiksi yhteisön jäseniksi oli väärä. Olen silti varma, että suurin osa kansasta pitää nykyään molempia päätöksiä oikeina.

    ”On aivan puhdas fakta, että dynamiikka sekaporukoissa on eri kuin puhtaissa äijä- tai tyttöporukoissa”. Tätä kommenttia ei mielestäni voi tulkita muuten kuin niin, että vastakkaisten sukupuolten keskinäinen seksuaalinen jännite muuttaa dynamiikkaa ratkaisevasti. Jos näin on, kätevästi unohdetaan, että tilastollisesti molemmissa herrakerhoissa on aivan varmasti jäseniä, joille tuossa dynamiikassa on seksuaalinen jännite ihan ilman naisiakin.

    Muutos on monille ihan helvetin vaikea hyväksyä ennen kuin se on tapahtunut.

  34. Kun katsoo tätä keskustelua, voi todeta, ettei kehitys ole kehittynyt mihinkään 20 vuodessa. Todella kyllästyttävää.

    Kovana kiroilijana ja laajan huumorintajun omaavana ihmisenä myös paheksun kommenttia siitä, että jonkun mielestä nämä ominaisuudet eivät voi olla kenenkään naisen omia ominaisuuksia vaan pelkästään naisen säälittävää yritystä olla hyvä jätkä.

    Mitäs jos me annettaisiin ihmisten olla ihan sellaisia kuin he luonnostaan ovat, omista ajatusluutumista huolimatta?

    Tissit tisseinä ja pippelit pippeleinä, eikö? =) Vaikka kyllä pippelit ovat hienoja ja jollain tasolla kykenen ymmärtämään myös miesten oman tarpeen pönkittää nimenomaan pippelillä varustettuja henkilöitä. Heteronaisena tietty tätä esiintymää ihannoin jo luonnostani. 🙂

    Otaniemi = ajatusluutumien paskapytty näköjään vielä 2010-luvun puolivälissäkin. Ken elää, näkee – mitenköhän asiat tulevat olemaan tuolla 2020-2030-luvun tietämillä?

    1. Kiitos kommentistasi, vaikka se onkin vähän synkkä noin aikaperspektiivin kannalta! Kiitän erityisesti siksi, koska jostain käsittämättömästä syystä tuo saamani kiroilua koskeva kommentti kolahti jotenkin arkaan kohtaan. Juuri siksi tämän keskustelin nostin esiin, että kaikki saisivat olla ihan sellaisia kuin ovat. Kiitos tuesta!

      1. Olet tosi kärsivällinen ja hyvin jaksat vänkääjienkin kanssa keskustella. Moni ei jaksaisi. Tuo kokooma-excel on hieno.

        Omasta kommentistani huomaan, että nykyään olen myönteisempi kuin 90-luvulla. Tämä keskustelu vain sai kauan sitten hautautuneita kerroksia esiin. Sitä sukupuoliväritteistä länkytystä sai kuulla niin pitkään. Länkytys taisi loppua siihen kun 15 vuotta sitten vaihdoin työpaikkaa. 🙂

        Poikakerhot ovat ihan hyvä juttu. Institutionalisoituneet poikakerhot eivät ole hyvä juttu. Teekkarikulttuurin ytimeen pitkän ajan kuluessa kehittyneet, institutionalisoituneet poikakerhot ovat erittäin huono juttu. On harmi, ettei tätä jakseta ja haluta ymmärtää.

        Otaniemessä valitettavasti vieläkin haisee home. Tsemppiä kaikille, jotka sitä joutuvat haistelemaan. Toivottavasti tuuletus on lähempänä kuin osaamme odottaakaan.

  35. ”ymmärtääkö hän juuri käytännössä sanoneensa, että minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen”

    Eipä sanonut. Vaan että naisten tekemät lehdet ovat tähän mennessä olleet paskoja. Siitä ei voi johtaa että kaikki naiset ovat paskoja.

    Eikös siellä Otaniemessä ole noita logiikan kurssejakin tarjolla?

    1. Hei! Olen suorittanut hajanaisia filosofian kursseja Turun yliopistossa, mutta en logiikan kurssia. Ehkä en tuolla kommentilla tavoitellut loogisuutta vaan inhimillistä ymmärrystä. Jos sanoisin, että kaikki miehet ovat huonoja vanhempia tai että kaikki rastapäiset ihmiset ovat mukavia, se kertonee jotakin arvoistani ja asenteistani, joista osa on tiedostettuja ja toiset eivät. Todennäköisesti tulisin loukanneeksi jotakuta. Mielestäni on tärkeää tehdä nämä arvot ja asenteet näkyviksi ja reflektoida niitä, jotta ihmiset eivät vahingossa loukkaa toisiaan, kuten tuossa tilanteessa kävi.

      1. Taisit kyllä hieman ylitulkita tuota tilannetta ja kyseisen henkilön sanomisia. Jos yhden henkilön mielestä kaikki naisten tekemät vappulehdet ovat olleet paskoja (ko. henkilöllä on kai oikeus omaan mielipiteeseensä, kuten sinullakin on?), niin ei kai siitä tarvitse vetää johtopäätöstä: sinulla on huono huumorintaju koska olet nainen.

        1. Omasta mielestäni en ylitulkinnut. Se oli loukkaava kommentti vaikkakin ajattelematon, se tuntui pahalta, ja se teki näkyväksi asenteita, joista itse lausuja oli varmaan autuaan tietämätön. Hän itseasiassa tunnisti itsensä tästä kirjoituksesta ja lähetti minulle anteeksipyyntöviestin. Hänen mielestään en ylitulkinnut ja hän sanoi häpeävänsä käytöstään. Taidan luottaa meidän kahden tilanteessa olleen arvioon enemmän kuin sinun, ymmärrät varmaan, tuntematon ihminen internetissä.

          1. Toki, mutta annat asiasta erilaisen kuvan kuin mitä todellisuudessa on sitten ehkä tapahtunut (ja sitähän minä en voi tietää, vaan olen tehnyt oman tulkintani ihan sen perusteella mitä sinä olet blogiisi asiasta kirjoittanut).

            Ainoa sitaatti, jonka tuosta keskustelusta kirjoitit oli: ”Ootteko ikinä lukeneet vappu lehtiä, joita naiset on tehny? Ne on kaikki ihan paskoja!” Ja sitaatti siis tarkoitti mielestäsi: ”minulla ei ole huumorintajua, koska olen nainen.”

            Ok, jos tositilanne oli sitten toisenlainen, mutta noin yleisesti voi vaan sanoa, että kaikesta ei tarvitse suuttua. Ihmisillä on oikeus omiin (myös niihin loukkaaviin) mielipiteisiinsä.

            ****

            Vastaan suoraan tähän, koska kommenttitoiminto bugaa: Harmi, jos tilanne ei sinulle avaudu, etkä ymmärrä, miksi pidin kommenttia loukkaavana. Sen sanoja kyllä ymmärsi. En nyt ihan hahmota, miksi haluat kuluttaa aikaasi minun tunne-elämäni tai tulkintojeni analyysiin ja arvostelemiseen, ihan niinkuin niistä olisi löydettävissä jokin ”totuus”, että voit obejktiivisesti todeta minun ylireagoineen, vaikka et tietenkään voi, sillä tunne- ja tulkinta-asioissa ei ole mitään objektiivista totuutta. Joko ymmärrät ja tunnet empatiaa minua kohtaan tai et – selkeästikään et, mikä on ihan ok, vaikkakin surullista. Lisäksi: et voi sanoa, että minulla ei ole oikeutta loukkaantua ja sitten samaan hengenvetoon todeta, että ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä ja tunteisiinsa.

          2. ”Omasta mielestäni en ylitulkinnut.”
            Tulkitsen tästä viestistä että naiset ovat huonoja logiikassa. Ja ei, se ei vaadi kursseja. Ja vaikka olisikin käynyt, moinen auktoriteettiin vetoaminen ei olisi argumentti.

            Tämä on itseasiassa ihan naisten, erityisesti feministien, kompastuskivi. Asioita ajatellaan tunteella, tulkitaan ja väännetään ne oman mieltymyksen mukaan ja perustellaan kehäpäätelmin. Ikävä kyllä totuutta ei voi kuitenkaan muuttaa, eikä ilman parisuhdestatusta sitä voi myöskään alistaa miehille seksillä kiristäen.
            Ehkä tässä on syy, miksi naisia ei haluta kerhoihin? Moista jääräpäisyyttä esiintyy huomattavasti enemmän näillä ”vahvoilla naisilla” kuin miehillä.

            Voin pitää naisia huumorintajuisina, mutta silti pitää naisten aikaisempia wappulehtiä paskoina. Se on mielipide aikaisempien kokemusten perusteella, joka on subjektiivisesti tulkittuna tosi. Se ei ota kantaa tulevaan tai naisten huumorintajuun.
            Johtopäätelmäsi kaikkien naisten huumorintajusta ja aikaisempien wappulehtien paskuudesta on objektiivisesti tulkittuna täysi susi, kuten myös uskottavuutta laskeva, etkä sitä voi muuksi tunteillasi tai auktoriteetillasi muuttaa.

            1. Hmmm. Sinä sekoitat nyt kaksia asiaa. 1) Voidaanko väitteestä ”kaikki naisten tekemät vappulehdet ovat paskoja” johtaa se, että naiset ovat sanojan mielestä huumorintajuttomia, ja 2) Voiko väitte ”kaikki naisten tekemät vappulehdet ovat paskoja” loukata jotakuta, joka ajattelisi olevansa hyvä wappulehtien teossa, koska on hauska, vaikka on nainen. Minua ei oikeastaan kiinnosta jankata tuosta kohdasta 1, koska se on retoriikkaa, jonka ympärillä voimme tanssia kuin Jussi Halla-Aho ja vihervassari ikään. Tosi epäkiinnostavaa, eikä juuri mitenkään aiheeseen liittyvää. Tuo kakkoskohta on tässä se ydin. Jos et ymmärrä sitä, se on harmillista, eikä sitä voi muuksi tunteillasi tai auktoriteetillasi muuttaa.

  36. Tää teksti peilaa hienosti just sitä, miksi kaikki on menossa pöin helvettiä nyky-yhteiskunnassa.

    Jatkuvaa ruikutusta, antakaa mulle kaikki hopeavadilla heti, minua sorretaan.

    Entä jos lopettaisit tuon lapsellisen hyökkäyksen ja tekisit jotain rakentavaa, vaikka sen oman nais-power-super-kerhon?

    1. Mitäköhän sinä tulkitset tarkalleen minun haluavan hopeavadilla? En halua mitään, en edes sitä n. 1000 kiloa paskaa niskaani, jota tämän kirjoittamisen julkaiseminen on tuonut. Yritän puolustaa toisia, joiden koen olevan heikossa ja epäreilussa asemassa. Harmi, jos se ei sinun mielestäsi ole tärkeää.

  37. Täytyy vielä erikseen laittaa kiitokset aiheen ottamisesta esille ja omasta puolestani pahoittelut, että en ole tehnyt asialle enempää opiskeluaikanani. Toivotaan, että muutos lähtee liikkeelle pian!

    Tsemppiä tämän myrskyn keskipiisteessä toimimiseen. Lueskelin lisäksi hieman kommentteja ja vastausvalmiutesi on sitä luokkaa, että voisin kuvitella, että voisit hyödyntää tätä saamaasi huomiota myymällä puhetilaisuuksia tilaisuuksiin, joissa tällaista keskustelua halutaan herättää.

    Terveisin
    Ent. Teemu-Teekkari – nyk. DI-Teemu

  38. Jännää miten kirjoittaja ei mainitse tai ota silmätikuksi Otaniemessä olevat, vain naisille avoimet kerhot. Huomiotta jää myös naisten suhteellinen yliedustus mm. kesäteekkareina sekä se ylimääräinen (postiivinen)huomio, mitä he saavat miehiltä Otaniemessä koska Otaniemi mutta mitä he eivät saisi esim. kauppiksella.

    Mutta näinhän se feministien ajattelu menee: miesten kaikkiin ”etuuksiin” on puututtava mutta naisten vastaaviin ei.

    1. Mitä kerhoja tarkoitat? Teekkarityttöjä? Suokanoja? Mainitsen tuolla excelissä molemmat perusteluineen. En ole havainnut naisten yliedustusta kesäteekkareina, enkä todellakaan mitään ylimääräistä positiivista huomiota, jota naiset saavat osakseen, jos outoja seksistisiä kommentteja ei lasketa. Sen sijaan olen havainnut useita sukupuolittuneita ja naisia toiseuttavia rakenteita, yksittäisiä kommentteja ja asenneilmapiirin, jota kommenttisi hyvin edustaa. Kyseessä ei ole mikään ”feministinen ajattelu” vaan minun arkikokemukseni Otaniemen tasa-arvon tilasta, joka on kääntänyt minut ymmärtämään feminismiä ja sen tarvetta, kuten jutussani selitän.

      1. How many feminists does it take to screw in a lightbulb? None, a feminist will hold the lightbulb and expect the world to revolve around her.

        1. Tässä nyt kyllä pyöritään kuule aika huolellisesti sellaisen pallon ympärillä, joka ei ole pyörinyt 50 vuoteen. Haluutko vaihtaa paikkoja? Voin kertoa, että tämä feministin osa ei ole kauhean kadehdittava ja vähävaivainen.

  39. Suurin argumenttisi on siis se, että sinua vituttaa kun ei ole edes mahdollisuutta päästä tällaiseen poikakerhoon koska olet nainen.
    Poikakerhot ei ehkä halua naista sekaan. Ehkä he eivät halua äitiä tai tyttöystävää katsomaan heidän sekoilunsa perään? Ehkä he pelkäävät tuntematonta. Tiedä häntä. Mutta kuka kukaan on kertomaan toisille miten toimia? Pointtisi on validi, mutta se yksinkertaistaa miehen ja naisen väliset erot niin pahasti, että se on jopa loukkaava lukijoita kohtaan. Sukupuolitasa-arvo on tärkeä asia työelämässä ja yhteiskunnassa, mutta sen tunkeminen vapaa-ajan toimintaan loukkaa jokaista ihmistä joka tätä lukee. Pojat saa päättää kenen kanssa nikkaroi autoa ja tytöt saa päättää kenen kanssa ne virkkaa mattoa. Jos pojat yhteistuumin päättää, että autoa nikkaroidaan vaan poikaporukalla niin se on sitten niin. Nikkaroikaa virkkuuporukalla oma auto jos kiinnostaa. Ja jos se ei nappaa, niin käydään sitten paneskelemassa muulla ajalla – koska ei sua tai kavereitas sillon oikeasti se auto kiinnosta vaan ne pojat.. 😉

    1. Hei! Lähdet liikkeelle sellaisista stereotypioista (nämä virkkuu- ja autonlaittoviittaukset), että en usko, että tulemme saavuttamaan tässä asiassa yksimielisyyttä. Harmi, ettet ymmärrä, että olemme kaikki ihmisiä, joista toiset tykkää virkata ja toiset laittaa autoa ja suurin osa ei kumpaakaan näistä mainitsemistasi. Mitä tulee tuohon ”kerhot ovat vapaa-ajantoimintaa”, lainaan toista kommentoijaa, joka sanoi mielestäni asian oikein osuvasti: ”Poikakerhot ovat ihan hyvä juttu. Institutionalisoituneet poikakerhot eivät ole hyvä juttu. Teekkarikulttuurin ytimeen pitkän ajan kuluessa kehittyneet, institutionalisoituneet poikakerhot ovat erittäin huono juttu. On harmi, ettei tätä jakseta ja haluta ymmärtää.”

  40. En ymmärrä miksi miehet ja naiset eivät saisi leikkiä omissa oloissaan. Teekkariyhteisöissä on kymmeniä kerhoja mihin voi liittyä ja jokainen varmasti löytää sieltä tekemistä jos haluaa. En siis ymmärrä miksi pitää takertua muutamaan kerhoon…

    1. ”Poikakerhot ovat ihan hyvä juttu. Institutionalisoituneet poikakerhot eivät ole hyvä juttu. Teekkarikulttuurin ytimeen pitkän ajan kuluessa kehittyneet, institutionalisoituneet poikakerhot ovat erittäin huono juttu. On harmi, ettei tätä jakseta ja haluta ymmärtää.”

      1. Miksi? Tuskinpa järjestö nimeltään ”Luolamiehet” järjestävät vuoden tärkeimpiä verkostoitumistapahtumia työnantajille niinkuin väitit kirjoituksessasi. Se että sinä väität näin, ei välttämättä tarkoita että olet oikeassa.

        1. Morjesta taas! En piirrä yhtäläisyysmerkkejä herrakerhoissa tpahtuvan verkostoitumisen ja naisten huonomman aseman työmarkkinoilla väliin. Uskon kuitenkin, että tämäntapaisilla rakenteilla mahdollistetaan eriarvoisuus myös myöhemmällä työuralla. Voit olla kanssani eri mieltä, kukaan ei estä.

  41. Mikä aihe feministille! Oli pakko lukea kirjoitus ja kaikki siihen liittyvät kommentit samalla istumalla. Onneksi en löytänyt omaa salaseuraani mainittuna mistään. Olemme siis onnistuneet olennaisimmassa – pitämään seuran salassa.

    Tarja Halosen aloittaessa tasavallan presidenttinä vuonna 2000, lupasi hän ensimmäisessä puheessaan eduskunnalle taistella kaikin keinoin tasa-arvon puolesta. Tästä innostuneena kirjoitin hänelle presidentin kansliaan kirjeen, jossa osoitin toiveeni saada kannanoton asevelvollisuuslakiin, joka asettaa kansalaiset räikeän eriarvoiseen asemaan sukupuolen, uskonnon ja vielä asuinpaikankin perusteella. En koskaan saanut vastausta. Sen sijaan pääsin myöhemmin todistamaan tilanteen, jossa presidenttimme tokaisi vain miehiä koskevan pakollisen asevelvollisuuden olevan ”luonnollista”. Myönnän, että tämä on vaikuttanut käsitykseeni feminismistä.

    Edellisen johdosta kirjautin salaseuramme sääntökirjan jäsenten valintaa koskevan kohdan sellaiseksi, että se mahdollistaa vain ei-ahvenanmaalaisten ei-jehovantodistajamiesten valinnan. Näistä Otaniemen salaseuroista mainittakoon, että Otaniemessä opintonsa aloittavat ovat sen ikäisiä, että ovat jo ehtineet tottua erotteluun sukupuolen perusteella. Armeijan johtajajoulun käyneet miehet taitavat olla yliedustettuina jokaisessa kerhossa.

    Omasta liittymisriitistäni on jo sen verran vuosia, että voinen paljastaa siitä pätkän. Sain ohjeet saapua rantaan. Löysin lisäohjeita, joiden perusteella kätkin vaatteeni ja muut tavarani, jonka jälkeen uin läheiseen saareen. Saaren juhlien sisältö jääköön tarkemmin paljastamatta, mutta lyhyesti sanoen vietin koko viikonlopun alasti ja vaatteeni sain takaisin sunnuntai-iltana palattuamme veneellä rantaan. Luulen, että nainen paikallani olisi muuttanut suunnitelmia hieman.

    1. Heippa! Symppaan todella tuossa asevelvollisuusasiassa – allekirjoitin kansalaisaloitteen sen puolesta ja olen puhunut siitäkin, tämän asian nostin esille, koska siitä kukaan ei puhu. Minusta sinä tosin hiukan aliarvioit naisten kykyä olla alasti.

      1. Saattaa se niinkin olla. Hienoinen ero on toki piirrellä tussilla pakaroihin ja herättää nänneistä vääntämällä, jos kuukahtanut juhlija on nainen.

        1. Onko? Minusta tämä asia ei ole ollenkaan sukupuolittunut. Ymmärrän aika hyvin, jos joku ahdistuu siitä, että nänneistä väännellään. Se joku voi olla mies tai nainen. Uskon, että on myös tilanteita, joissa nänneistä vääntelemällä herättäminen on kaikille osapuolille ihan ok, kaverillista kiusantekoa. En näe sen liittyvän sukupuoleen mitenkään, vaan henkilökohtaisiin rajoihin, luottamukseen ja mukavuusalueisiin.

    2. ”Armeijan johtajajoulun käyneet miehet taitavat olla yliedustettuina jokaisessa kerhossa.”

      Mahtaakohan niitä Kadiksen käyneitä nyt niin hirveästi olla niissä…

  42. Eikö maailmassa tapahdu mitään edistystä? Opin ihan samalla tavoin kantapään kautta sukupuolen merkityksen 30 vuotta sitten työelämään tullessani. Minusta kehkeytyi kiihkeä feministi samanlaisen prosessin tuloksena. Siperia opetti. Tänä päivänä pidän hiukan pöljinä työelämässä olevia naisia, jotka eivät ole feministejä.

    1. Se että sinua kohdeltiin 30 vuotta sitten väärin työelämässä ei tarkoita että naisia kohdellaan väärin nykypäivänä. Päinvastoin, käytännössä kaikissa mies-valtaisissä töissä, naisille järjestetään jotain eriävää johtamiskoulutusta. Naiset saavat etulyöntiaseman muihin verrattuna ainoastaan sen takia että olivat syntyneet naisiksi. Tässä puhutaan nyt sentään vapaa-ajan kerhosta.

      1. Moikka! Kirjoittelet tänne näköjään eri nimimerkeillä saman sähköpostin takaa. Mikäpä siinä. Mitään tällaista erityishuomiota ei tarvittaisi naisille työelämässä, jos lähtökohta ei olisi epätasa-arvoinen. Minusta työmarkkinatutkimuksissa on aika moneen kertaan osoitettu, että se on. Yksi ratkaisu olisi korjata ongelmaa uran alkupäässä, opiskelujen aikana. Jos naisille järjestettävä erityistoiminta kenkuttaa, kannattaisi ryhtyä aktiiviseksi feministiksi. Se on nimittäin paras tapa nuo erityishuomion osoitukset poistaa.

  43. En ole teekkari, enkä siten osaa sanoa noiden kerhojen toiminnasta sen kummempia.
    Halusin lähinnä puuttua tuohon kiroilujuttuun, ja tuoda oman kokemukseni, joskin työelämästä. Olen itsekin pitänyt sitä todella hassuna että miehet (tässä oli kyseessä iäkkäämmät miespuoliset henkilöt, olin ainoa (nuori) nainen työpaikalla) pyysivät nimenomaan minulta anteeksi kiroiluaan ja kenties jopa yrittävät hieman välttää sitä seurassani, mutta eivät keskenään. En itse juurikaan kiroile julkisesti ja olen melko hiljainen porukassa, mutta en silti voi olla kummastelematta tuota tapaa. Miksi ihmeessä minulta pitää pyytää anteeksi jos ei muilta (eli miehiltä) tarvitse?

    1. Niin. Me katsos vaan nyt ollaan se herkempi sukupuoli, paitsi silloin kun ollaan ”vahvoja naisia” – kategoria, jota vihaan. En mä ole mikään vahva nainen ku olen vahva ja toisinaan todella heikko ihminen!

      1. Kyllä se syy on siinä, että miehet kunnioittavat tuntemattomia naisia enemmän kuin toisia miehiä. Voi olla vaikea uskoa, mutta tästä on kyse. Pyrkimyksestä olla kohtelias. Ei siinä ajatella, että toinen on heikompi tai herkempi. Toki feministisesti ajatelleena miehen pitäisi kunnioittaa miehiä ja naisia yhtäpaljon. Mutta ihmiset nyt vain moderoivat puheitaan kontekstin mukaan tiettyjen perusolettamuksien pohjalta. Näihin perusolettamuksiin vaikuttavat hyvin moni asia ml. sukupuoli, ulkoinen habitus (esim. vammaisuus) jne. En minä esim. ala kertoa saksalaisten läsnäollessa natsivitsejä, vaikka saattaisin ne muussa yhteydessä kokea hauskaksi. Se on vain sitä kunnioitusta heitä kohtaan. Pyrkimystä olla loukkaamatta ihmisiä.

        1. Ymmärrän. Ja se on sinänsä liikuttavaa. En minä usko, että kukaan kiroilua seurassani välttänyt mies tekisin sen siksi, että haluaisi minua jotenkin polkea ja osoittaa toiseuteni. Mutta kun minä en halua kunnioitusta sen takia, että olen ”tuntematon nainen”, en tarvitse tuntemattomalle naiselle osoitettua kunniaa. Se nostaa minut jalustalle ja odottaa minulta asioita, joita en osaa enkä halua pöytään tuoda. Ymmärrät varmaan tämän?

          1. Kaikki naiset eivät ole samaa mieltä kanssasi. Mitenkä sitten pitäisi kohdella tuntematonta naista josta ei ymmärrä mistä hän loukkaantuu? Kun kerran toiset loukkaantuvat kiroilusta ja toiset loukkaantuvat kiroilusta välttämisestä. Ehkä se ongelma ei liene kyseisessä miehessä joka yrittää olla loukkaamatta toista ihmistä, vaan kyseisessä naisessa joka loukkaantuu turhista asioista ja yrittää keksiä tekosyitä mistä suuttua.

            ****

            Vastaan suoraan tähän: Kaikki naiset eivät varmasti ole samaa mieltä kanssani. Tämä ei myöskään ole mikään naiset vs. miehet -keskustelu – on myös miehiä, jotka ovat samaa mieltä kanssani ja sellaisia, jotka eivät ole. Minusta kaikilla on oikeus tunteisiinsa, miehillä ja naisilla, subjektiivinen oikeus. Sen jälkeen on hyvä reflektoida tilannetta: mistä konflikti johtuu, pitäisikö toimintaa arvioida ja muuttaa? Se on tämän keskustelun tarkoitus.

          2. Ymmärrän sen oikein hyvin. Mutta toivottavasti ymmärrät myös, että tilanne on miehelle hyvin hankala. Nyky-yhteiskunta ei ole myöskään korjannut asiaa. Mies nähdään lähes poikkeuksetta syyllisenä ja leimataan idiootiksi, jos avaat suusi väärällä tavalla väärällä hetkellä. Vastaavasti naisien sanomisiin suhtaudutaan vähätellen tai huumorilla ”höpsö likka”. Eli toivottavasti ymmärrät tilanteen duaalisuuden.

            Monelle feministille on hankala asettua näkemään näitä asioita miesnäkökulmasta, mutta näin ”miesfeministinä” olen yrittänyt parhaani mukaan laajentaa näkemystä, koska tilanne ei muuten korjaudu.

            ****

            Vastaan jälleen tähän: Ymmärrän tilanteen duaalisuuden ja sen, että ahtaat sukupuoliroolit ovat vuorovaikutuksellinen kokonaisuus, eivät toisiaan poissulkeva kilpailu. Minä en kyllä ole tavannut yhtään feministiä, joka ei toteaisi, että sukupuoliroolit ovat ahtaita myös miesnäkökulmasta. Se ei toki tarkoita, etteikö heitä olisi. Uskon kuitenkin, että myös miesten elämän helpottuminen on monen agendalla. Itsekin yritän nostaa aiheita keskusteluun. Jos jaksat seikkailla sivuillani, olen esim. kirjoittanut Hiottuma-nimistä romaanikäsikirjoitusta, jonka keskiössä on mies, joka ei halua harrastaa seksiä ilman mitään sen erityisempää syytä. Naiselle tällainen on sallittua, haluton mies on kulttuurissamme ”viallinen”, jonkin ulkoisen voiman rampauttama. Niin että kyllä myös miesten asiat kiinnostavat, kaikki epäoikeudenmukaisuus kiinnostaa!

          3. ”Se nostaa minut jalustalle ja odottaa minulta asioita, joita en osaa enkä halua pöytään tuoda. Ymmärrät varmaan tämän?”

            Ainakaan minä en. Ymmärrätkö teknisen termin ’pyyteettömyys’? Perinteisesti sen sävyttämää pohjavirettä on pidetty kieltämättä hieman juosten kusten ja historian päälle lapioiden organisoidun länsimaisen yhteiskunnan koossapitävänä ytimenä perusasioiden osalta.

            1. Pyyteettömyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että sukupuoleni vuoksi minut tungetaan johonkin lokeroon ja oletetaan minun olevan jotain, mitä en ole. Sinä kuvittelet, että ajattelen, että miehet ovat pahoja, kun pyytävät juuri siltä seurueen ainoalta naiselta anteeksi kiroiluaan. En ajattele, että miehet ovat pahoja. Yritän osoittaa, millaisia rakenteita ei-pahaa-tarkoittavilla, harmittomilla kommenteilla tosiasiassa ylläpidetään ja miksi se on vahongollista.

  44. Otaniemi, tuo tasa-arvon ja sivistyksen irvikuva. Kävipä 2000-luvun alussa niin, että Otaniemessä tapahtui pahoinpitely. Poikaystävä hakkasi tyttöystävänsä, useiden silmäparien läsnäollessa. Ikävämpää asiasta tekee se, että poikaystävä oli vielä ns. korkeassa asemassa opiskelijapiireissä.

    Mitä tekivät ympärillä olevat teekkarit? Eivät mitään. Niin. Ne herrasmiehet. Mitä teki tyttöystävän naispuolinen kaveri? Meni väliin ja sai nekkuun itsekin.

    Asiaa vietiin (naisvoimin) eteenpäin, olihan kyseessä vähintäänkin sopimaton käytös. Mitä teki Otaniemi? Vaikeni asiasta. Siitä ei puhuttu enää koskaan missään.

    1. Pahoinpitely on rikos. Sen selvittely kuuluu poliisille ja oikeuslaitokselle, ei Otaniemeen.

      Jokaisella on velvollisuus auttaa rikoksen uhria ja pyrkiä edesauttamaan tapauksen selvittämistä. Omat fyysiset rajat huomioiden tulee käyttää vähintään kuuluvaa ääntä: ”LOPETA, SOITAN POLIISILLE!”

  45. Kannattaa huomata, että tämä teekkarien kerhokulttuuri käsittää hyvin pienen osan teekkareista. Ongelma on olemassa, se olisi varmasti syytä korjata, mutta ongelman mittakaava on nyt aika pieni.

    Merkittävempiä ongelmia esim. teekkariuteen ja sukupuoleen nähden olisi saada houkuteltua naisia enemmän tekniikan, matematiikan ja luonnontieteiden pariin. Tämä työ osaltaan pitäisi tehdä jo alemmilla tasoilla. Kun sitten Otaniemen sukupuolijakauma saadaan nykyisestä 20/80 tasosta sinne 50/50 tienoille, niin nämä ongelmat ratkeavat ”itsestään”. Tähän saa aika usein vastauksen, että älä syyllistä naisia. En syyllistäkään.. syyllistän yhteiskuntaa, joka ajaa naiset pois tekniikan alalta.

    Esim. teekkareissa on paljon miehiä, jotka eivät ole koskaan keskustelleet itsensä ikäisen naisen kanssa (johon ei liity esim. sukulaissuhdetta) seksuaalisen heräämisensä jälkeen (teini-ikä), koska eivät ole joutuneet heitä missään yhteydessä aiemmin elämässään kohtaamaan. Näitä tapauksia kun on Tampereella seurannut, niin esim. tissivaon näkemisestä lähietäisyydeltä keskustelutilanteessa saattaa tulla heille todella ahdistava kokemus. Suorastaan lamaannuttava. Myös päinvastaisia reaktioita on nähty, kutsuisiko niitä jopa aggressiivisiksi. Tämmöinen tilanne ei voi olla heijastumatta käytökseen ja esim. naisten hyväksymiseen ”piireissä”. Jos ei kohtaa naista ihmisenä elämässään, niin siitä naisesta voi muodostua miehelle objektiivi ja tabu.

    1. Hei! Olet asian ytimessä. Nuoria naisia pitäisi lukiossa kannustaa lukemaan matematiikkaa, jotta tekniikan ala olisi heille mahdollinen kohdepaikka. Uskon, että tekniikan alan vetovoimaisuutta lisäisi myös se, että kulttuuri näyttäytyisi ulospäin vähän vähemmän miehiseltä. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että tekniikan alojen sisällä on useita koulutusohjelmia, joissa sukupuolisuhteet on kutakuinkin lähellä tuota 50/50 suhdetta (esim. informaatioverkostot, bioIT, kemiantekniikka). Joskus tuntuu, että on vahingollista puhua tekniikan alasta kokonaisuudessaan miehisenä alana, kun sen sisällä on aloja, joissa on hyvin tasainen sukupuolten välinen edustus.

  46. Varteenotettava vinkki kerhoihin turhautuneille naisteekkareille: kokeilkaapa valmistua ja jääkää yliopistolle töihin!

    Sukupuolten välinen segregaatio jatkuu. Vaaka kuitenkin kallistuu toiseen suuntaan. Otaniemen alat ovat perinteisesti miesvaltaisia: sama jatkuu jatko-opinnoissa. Tästä syystä naisille tarjoutuukin kiinnostavia sweet spoteja:
    – Useisiin toimikuntiin, hallintoedustuksiin jne. tavoitellaan yliopiston ohjaamana 50/50 -sukupuolisuhdetta, vaikka henkilöstöstä 95% olisi miehiä.
    – Rekrytoinneissa on julkisesti täysin hyväksyttävää suosia naisia. Jos valinnan loppusuoralla kamppailevat mies ja nainen, kääntyy valinta poikkeuksetta naisen eduksi.
    – Jos tarvitset ylimääräistä sponssia, saat sitä järjestöiltä, jotka rahoittavat ihan minkä tahansa alan tutkijoita – kunhan he ovat naisia! Kts. esim. 2010-luvun Suomessa toimiva, huomattavan rahasumman vuodessa jakava konkordia-liitto http://www.konkordia-liitto.com/

    Erilaisissa järjestöissä hengailu varmasti luo hyvää suhdepääomaa tulevalle työuralle. Kymmenen vuotta Otaniemestä valmistumisen jälkeen en kuitenkaan ole törmännyt työelämässä yhtäkään kertaa tilanteeseen, jossa minulle olisi eksplisiittisesti hyötyä siitä, että olen mies. Muutamaan otteeseen olen törmännyt tilanteisiin, joissa minun oikeastaan kannattaisi olla nainen.

    1. En halua mitätöidä kokemuksiasi, olen vain itse kuullut vastakkaisesta ja siksi kirjoitan siitä. Kun katsot esimerkiksi Tekniikan akateemisten vastavalmistuneiden kyselyä, jostain syystä hetken työurallaan olleista DI-naisista muistaakseni viidennes vaihtaa alaa. Syytä voi arvailla, mutta anekdootteihin perustuvan arkikokemukseni mukaan sitä kannattaisi etsiä sukupuolirakenteista ja asenteista, jotka suosivat miehiä.

      1. Tekniikan akateemisten vastavalmistuneiden kyselyä, jostain syystä hetken työurallaan olleista DI-naisista muistaakseni viidennes vaihtaa alaa

        Kiitos blogaajalle vastauksesta! Vaikka TEK:n kyselytutkimuksia aktiivisesti luenkin, en muista nähneeni tuollaista tulosta. Hoitoalalla ammatinvaihtoprosentit pyörivät usein noissa kantimissa.

        Olisi vähintään uuden blogipostin aika, jos (1) 20% diplomi-insinöörinaisista suunnittelee uranvaihtoa ja (2) miesdiplomi-insinööreistä alle (tai yli!) 20% suunnittelee alanvaihtoa. Jos erosta pystytään sulkemaan pois erikoistumisalojen sukupuolittuneisuudesta ja alakohtaisista työllisyyseroista aggregoituva vaikutus, on tässä näpeissä kohtuullisen suuri tekniikan alaa koskeva epäkohta.

        1. Moikka! Anteeksi, että vastasin lepsusti, enkä tarkistanut varsinaista kyselytulosta. Kiskaisin sen takaraivostani, sillä kävin silloisena tiistaina korkeakoulu- ja innovaatiotutkimuksen päivillä keskustelun TEK:n koulutuspoliittisen asiamiehen Juhani Nokelan kanssa, jolloin hän sanoi, että olivat TEK:llä ihmetelleet sitä, että naiset haluavat vaihtaa alaa (nimenomaa neljänkybän huitteilla, kun työelämässä on vietetty 10+ vuotta). Varmasti TEK:llä pyörittelevät tätä kelaa ja kenties palaavat siihen uudelleen, paremmin tiedoin ja jämäkämmin ottein kuin mitä minä kykenin tuon myllytyksen keskellä tarjoamaan. 🙂

  47. Erinomainen kirjoitus, kiitos Lotta tästä avauksesta. Osalle kommentoijista on näköjään vaikeaa ymmärtää miksi tämä ei ole ok. Ilmeisen vaikeaa havaita ympäristössään sellaista vääryyttä, mitä itse ei ole koskaan joutunut kokemaan.

    Itseä alkaa lisäksi aina vähän säälittää nämä tahallaan feminismin väärin ymmärtävät. Ei se todellisten ongelmien vähättely tai höpötys jostain etuoikeuksien tavoittelusta vaan toimi enää. 🙂

    1. Minä yritän vastailla kärsivällisesti kaikille, vaikka kommentit kiertävät kehää. Toivon, että tällainen rauhallinen ja argumentoiva dialogi auttaisi meitä näkemään asiat toistemme kannalta. Välillä meinaa usko loppua. Mutta ei vielä! Kiitos sinun ja kaltaistesi kannustajien.

  48. Miksi miehillä ei saisi olla kerhoja jotka ovat vain miehille? On niitä kerhoja jotka ovat vain naisillekin. Mutta kun väen väkisinkin pitää uhriutua. Miten suhtautudut muuten vaikkapa asevelvollisuuteen joka on pakollinen vain miehille? Onko se tasa-arvoinen? Vai onko maanpuolustaminen vain miehen velvollisuus joka määriytyy sukupuolen perusteella?

    1. Ole ystävällinen ja lue näitä kommentteja. Vastaan kaikkiin kysymyksiisi kyllä jo aikaisemmin ja monisanaisesti, mutta kerrataan lyhyesti: 1. Kaverikerhot ok, institutionaaliset valtaa kannattelevat herrakerhot ei ok. 2. En ole uhri, en pidä ketään uhrina. Yritän antaa äänen ja voimaa asialle, joka on vaiettu. 3. Mielestäni nykyinen vain miehiä koskeva asepalvelus on syrjivä ja epäreilu. Allekirjoitin asiaa koskevan kansalaisaloitteen. Muuta en ole asian eteen tehnyt, koska aikani on rajallinen ja sitä asiaa edistävät monet, esimerkiksi sinä (ilmeisesti). Tätä asiaa ei edistänyt kukaan, ainkaan voimalla ja ääneen.

  49. Osataan sitä muuallakin, Ylen Ukkokilta: http://www.ukkokilta.info/ Kiltakaari-linkistä sääntöihin:

    ”Killan jäseneksi voivat liittyä Yleisradion palveluksessa vähintään 20 vuotta olleet miehet, aluksi kisälleinä. Mestariksi pääsyn edellytyksenä on vähintään 25 vuotta Yleisradion palveluksessa. Tähän aikaan lasketaan mukaan kisälliyhtiössä (11§) ennen 31.12.2003 palveltu aika. Edellä mainitut ehdot täyttävät henkilöt pääsevät killan jäseniksi suoritettuaan kiltaneuvoston kehotuksesta liittymiskiintiön ja ainaistihunnin. Mahdollisesta vapaaehtoisesta vuosi-tihunnista ja sen suuruudesta päättää vuosittain vuosikäräjät.
    Eläkkeelle Yleisradiosta, tai sen kisälliyhtiönä toimineesta yhtiöstä siirtyvät kiltaveljet pysyvät killan jäseninä, mestarit kunniamestareina ja kisällit kunniakisälleinä.
    Kiltaan voidaan kutsua kiltaneuvoston esityksestä myös kunniajäseniä erityisistä ansioista killan hyväksi.”

    1. Morjesta! En tiedä mitä telaketjuilla tekisin, feministi olen. Mörköjäkään en näe, näen epäkohdan, jonka halusin nostaa keskusteluun. Harmin paikka, että sinä et tunnusta tätä epäkohtaa.

  50. Aikamoista ruikutusta. Mutta mikäpä siinä, pääsee sitä näinkin ja samanmielisten toimittajien suosiollisella avustuksella esiin. Tosin hengenheimolaisia ei suurta joukkoa liene. Ehkäpä Taideyliopiston rehtorin kanssa löytäisit helposti yhteisen moodin. Onnea uralle!

    1. Kiitos kontribuutiostasi keskusteluun. En tiedä, millä itse todennat tuon ”ruikutuksen” ja sen, että minulla ei olisi hengenheimolaisia. Olen saanut valtavasti kiittävää ja tsemppaavaa palautetta sekä miehiltä että naisilta. Harmi, ettet kuulu heihin! Onnea omalle urallesi!

  51. Tapa jolla osa kommentoijista vastaa kirjoitukseesi osoittaakin todella hyvin, miksi feminismiä tarvitaan edelleen. Näissä kommenteissa tulevat esiin kaikki keinot, joilla feministit yritetään saada hiljaisiksi: 1) alentuva suhtautuminen (oivoi, tuliko paha mieli? eipä ole oikeita ongelmia, kun pitää tällaisesta kirjoittaa jne jne). 2) vasta-argumentit, joissa ei ole logiikan häivää (naisilla on omat kuntosalit, Unioniin ei oteta naisia) 4) häpäisy (mitä tuokin mistään tietää, menisi takaisin keittiöön, kirjoitus on roskaa). Oletan että aggressiivisimman palautteen olet saanut yksityisesti, klassikko on esimerkiksi ”sinua en panisi, vaikka sulla olisi paperipussi päässä”.

    Kiitos sinulle rohkeudesta!

    1. Kiitos! Täytyy sanoa, että olen saanut yllättävän vähän mitään ikävää palautetta henkilökohtaisesti. Pääasiassa kannustusta. Se antaa toivoa. Tuota nyt.fi -jutun, joka tänään tuli ulos, kommenttiraitaa en ole uskaltanut käydä lukemassa enkä aio. Nämä blogini kommentit riittävät hyvin karaisemaan.

  52. Suorastaan hirvittää, että miehillä saattaisi olla jokin outletti, jossa voivat keskenään olla miehiä.

      1. Kiitos ajatusten stimuloimisesta. Mutten näe esille nostamaasi pointtia kovinkaan merkittävänä. En ollut ennen edes kuullut näiden järjestöjen olemassaolosta. Tampereella en huomannut yhtään mitään teekkarijärjestöihin liittyvää sukupuolisyrjintää. Sen sijaan nyt tutkijaelämässä olen montakin kertaa törmännyt naisiin kohdistuvaan suosimiseen.

        Taidan olla ennemminkin sitä mieltä, että tästä asiasta on turha tehdä sukupuolikysymystä, koska sitä voidaan tarkastella myös sukupuolineutraalilta kannalta.

        1. Tarkoittanet, ettet ylipäätään välitä kutsumenettelyllä toimivista kerhoista? Ikävää, jos et näe tässä sukupuolettuneisuudessa epäkohtaa edes luettuasi teekkari(naisten) kertomuksia.

  53. Ote omasta taulukostasi:
    ”Salaseurojen toiminta on järjestäytynyttä, eikä vain sattumanvaraisen kaveripiirin tapaamisia. Lisäksi toiminta rajautuu yliopistoyhteisöön, ei pelkästään kenenkään henkilökohtaiseen tuttavapiiriin. Akateemisessa ympäristössä tapahtuva järjestäytynyt toiminta ei voi 2010-luvulla olla syrjivää.”

    Uskon että yksi ongelmista tulee vastaan järjestäytyneen toiminnan määrittelemisessä. Kaveriporukka joka kokoontuu kaljalle ja juttelemaan mukavia tasaisin väliajoin ei mielestäni ole järjestäytynyttä toimintaa. Tilan hommaaminen samaa asiaa varten ja oman mielen mukaan erinäisten jatkomahdollisuuksien tarjoaminen bailukansalle ei sekään mielestäni mitenkään ole miellettävissä järjestäytyneeksi toiminnaksi vaan valikoidun kaveriporukan puuhastelua.
    Wappulehden toimittamisen voin jo mieltää järjestäytyneeksi toiminnaksi, varsinkin koska se selkeästi pyrkii viestimään teekkariutta jo oman porukan ulkopuolellekkin, muu toimintahan on lähinnä enemmän tai vähemmän porukan sisäistä toimintaa. Kuten jo mainittu lehden toimittamisessa naisten ovatkin mukana.

    Ongelma ei siksi mielestäni ole näiden porukoiden, vaan kattojärjestön. Otaniemessä kuka tahansa saa perustaa kerhoja mielivaltaiselle porukalle ja vuokrata AYY:ltä mahdollisuuksien mukaan tilan erinäistä toimimista varten. Jos teekkarikulttuuri muovautuu yksittäisten toimijoiden mukaan, muuttukoot. Mielestäni Aaltokulttuuria luodessa voi ja pitää tehdä mainitsemasi kaltaisia muutoksia, ja on hyvä että asia on aktiivisesti ihmisten mielessä. En kuitenkaan näe tarvetta tappaa pois tai välttämättä muuttaa osaa olemassaolevasta kulttuurista kirveellä, jos sen voi antaa orgaanisesti kuolla. On AYY:n asia ketä ja miten se tukee, ja oikea tapa muuttaa kulttuuria on tarjota parempia vaihtoehtoja jotka luovat uusia normeja.

    1. Moi! Kiitos kiinnostavasta kommentista. Näen siis itse kulttuurientutkijana kulttuurin myös noin – orgaanisesti muuttuvana asiana, jota ei varsinaisesti voi ”säilyttää”. Kuitenkin, kun sanot:
      ”En kuitenkaan näe tarvetta tappaa pois tai välttämättä muuttaa osaa olemassaolevasta kulttuurista kirveellä, jos sen voi antaa orgaanisesti kuolla. On AYY:n asia ketä ja miten se tukee, ja oikea tapa muuttaa kulttuuria on tarjota parempia vaihtoehtoja jotka luovat uusia normeja.”

      Naisten ottaminen kerhoihin ei ole kulttuurin tappamista kirveellä. Kun toimintaan otettiin mukaan kyltereitä ja ensimmäiset taiteilijat (miehiä, miehiä), mikään ei kuollut, ei kirveellä eikä muullakaan. Miten naiset nyt sitten olisivat se kuoliniskukirves? Siinä olet oikeassa, että AYY pystyy organisaationa jotenkin tähän asiaan vaikuttamaan. Mutta se miten, on edustajiston ja hallituksen käsissä.

      1. Olettaisin että kun mainitsemasi kaltaiseen ”herrakerhoon” liitetään naisia muuttuu jokin osa toiminnasta olennaisesti. Kaiketi se osa jonka takia itse kerho on olemassa.

        Näemme kaiketi tasa-arvon eri tavalla. Mielestäni ihmisten välisiä eroja tulisi juhlistaa niin ettei ketään satuteta, eikä yrittää häivyttää. Miehet ja naiset ovat erilaisia, ja tasa-arvo on sitä että kaikki saavat yhtä paljon, ei että kaikki saavat samaa. Rahan arvo on kaikille sama, ja työn harvemmin pitäisi nähdä sukupuolta (stripparilla esim saattaa tosin asiakaskunta määräytyä sukupuolen mukaan).
        Silti sukupuolien ero luo tilanteita jolloin toinen sukupuoli ei vain kuulu paikan päälle. Mies ei koskaan tule ymmärtämään täysin esimerkiksi synnytyskipuja tai kuukautisia, koska ei niitä koskaan koe. Esimerkiksi tällaisissa tilanteissa oman sukupuolen keskuudessa kaljanjuonti on melko vapauttava tunne.
        En näe että miehet kerhoissaan saavat yhtään sen enempää kuin mitä naiset voisivat saada omissaan.

        Kunnioitus toisia kohtaan on kuitenkin se yhdistävä tekijä, oli kerhoja tai ei, oli kyseessä nainen, mies, tumma, vaalea, lihava tai laiha. Tässä maailmankuvamme todennäköisesti eroavat, olenko sitten itse kasvanut kuplassa jossa mielestäni kaikkia on kohdeltu hyvin ja tasa-arvoisesti. En itse ole aikanani Otaniemessä ole nähnyt että mies/naiskerhot tai muut vastaavat pystyvät luomaan kenellekkään niin vääristynyttä kuvaa sukupuolien välisestä kuilusta että tämä aiheuttaisi syrjintää. Kunnioitetaan kaikki toisiamme tasavertaisesti ja pidetään huoli että kaikki saavat yhtä paljon, eivät samaa.

        En näe naisten siis kuuluvan mieskerhoon, jos kerho on mieskerho tarkoituksella. Jos kerholla taas on muuta tarkoitusta kuin istua miesten kesken, voi tilanne olla toinen (esimerkki: tehdä Wappulehteä, jolloin sallitaan muiden kuin miesten osallistuminen toimintaan).

        Mutta miksi pitää tyytyä yhteen tai toiseen? Kerhoja voi perustaa jos millekkin, ja jos joku tällä hetkellä toimittaa Wappulehteä tai pyörittää kivaa kerhotilaa, ei se tarkoita ettei terve kilpailu ja toinenlainen ajattelu toisi uusia tuulia ja saisi tukea.

        Tässä ehti jo ajatukset ja kirjoittelut mennä sekaisin mutta toivottavasti tämä avaa sinulle hieman omia ajatuksiani ja uusia näkökantoja.

  54. Tasa-arvo saavutetaan siis sillä, että miehiltä otetaan pois, koska naisillakaan ei ole? Okei. Mikseivät naisetkin ala nyt rakentamaan itselleen kerhoa? Se, että mainitsemasi kerhot ovat maineikkaita ja perinteisiä, ovat ansaittuja asioita. Ei kukaan voi perustaa kerhoa tms. mikä on välittömästi maineikas ja perinteinen.

    1. No niinpä! Siksi kannattaisikin ottaa ne naiset mukaan sieltä toimituksista ihan vakijäseniksi, eikä heitellä mitään vammaista ”perustakaa oma kerho”. Tällöin keneltäkään ei oteta mitään pois, eikä mikään varsinaisesti muutu, paitsi järjestelmällinen sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä. Kaikki voittaa!

      1. Kiitos nopeasta vastauksesta!

        Uhriutuminen on yksi vaihtoehto. Olen kuulunut vain kerran elämässäni miehille tarkoitettuun kerhoon, armeijaan. Sääli kun osallistuminen ei ollut vapaaehtoista. /uhri

        ”Järjestelmällinen sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä” on hyvin voimakas virke, tunteita herättävä, mutta kun sitä käytetään yhden opinahjon kahden kerhon kohdalla tuntuu se aika turhalta. Vai olemmeko nyt keskustelemassa holokaustimaisesta syrjinnästä?

        Mitä jos koen, että lahjojani ei tarvita miesten urheilujoukkueissa, olenko oikeutettu osallistumaan naisten urheilujoukkueeseen? Tuleeko tässä kysymykseen ”järjestelmällinen sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä”, koska koen, että menetän mahdollisuuden käyttää omia kykyjäni ja taitojani?

        1. Minustakin vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus on järjestelmällistä sukupuolista syrjintää, etkä sen ääneen sanoessasi mielestäni ”uhriudu”.

          En ole ymmärtääkseni vetänyt itse vielä natsi-korttia hihasta, mutta arvostan, että joku tuli sen tekemään. Kyse on mielestäni ongelmasta, eikä minusta inhimillistä kärsimystä tuottavia ongelmia ole tarpeen laittaa tärkeysjärjestykseen.

          Tässä urheilujoukkueasiassa voisit käydä lukaisemassa vaikka ne kuorolauluun ja kuntoiluun liittyvät kommentit, jotka tästä keskusteluketjusta löytyvät.

  55. Useamman kerran tässä keskustelussa on todettu, että AYY tukee salaseuroja. Luulisi ylioppilaskunnassa työskentelevän ihmisen sen verran tietävän, että näin ei ole. Salaseurat maksavat tiloistaan asianmukaista vuokraa eivätkä saa minkäänlaisia avustuksia ylioppilaskunnalta. Sen sijaan vappulehtiä julkaisevilta yhdistyksiltä valuu rahaa teekkarikulttuurin tukemiseen. Vappulehtiä julkaisevat rekisteröidyt yhdistykset, jotka toimivat sääntöjensä puitteissa. Säännöt ovat Suomen lakien mukaisia. Ja mitä tulee salaseurojen rekrytointiin, niin ei sinne päästä kaverituttavuuksilla. Salaseurat rekrytoivat nuoria opiskelijoita, jotka ovat aktiivisesti mukana killoissa ja alayhdistyksissä. Se pitää paikkansa, että ylioppilaskunnassa on salaseuralaisia johtavissa asemissa, mutta tämä ei johdu salaseuralaisuudesta, vaan siitä, että nämä tyypit ovat aktiivisia toimijoita, siksi heistä tuli salaseuralaisiakin.
    Tietääkseni salaseuroihin on nykyisin mahdollisuus päästä jäseneksi myös kyltereillä ja taikkilaisilla. Tulevaisuudessa saattavat herraseurojen ovet aueta myös naisille. Siihen saakka on tyytyminen siihen, että moniarvoisessa yhteiskunnassa ja ylioppilaskunnassa on myös herraseuroja kuin myös leidiseuroja.
    Yhden asian ihmisillä näyttää olevan ajatus, että heidän käsityksensä ympärillä olevasta maailmasta on ehdottomasti ainoa oikea käsitys. Toisin ajattelevat lannistettakoon, keskiajalla toisinajattelijat poltettiin roviolla.

    1. Heipparallaa! Minä en ole missään vaiheessa sanonut, että AYY tukee kerhoja. Tilat ovat AYY:ltä vuokralla, mutta kerhot ovat taloudellisesti itsenäisiä, kyllä minä sen tiedän.

      Minusta moniarvoisessa yhteiskunnassa on oikeus arvostella epäoikeudenmukaisia rakenteita. Se on sitä, mitä minä tässä teen. Sillä ei ole mitään tekemistä toisinajattelijoiden lannistamisen tai roviolla polttamisen kanssa. Aika dramaattiseksi vedit. Jos luet näitä blogini kommentteja huomannet, että olen autuaasti päästänyt tänne jokaisen toisinajattelin kommentin ja vastannut joka ainoaaseen asiallisesti ja pieteetillä. Tämä siksi, koska uskon moniarvoisuuteen ja dialogiin.

  56. Mielenkiintoinen aihe, ja ymmärrän kyllä pointtisi mutta toisaalta en oikein osta kaikkia perusteluja. Esimerkiksi excelissäsi kirjoitat Suokanoista:

    ”Kyseinen kerho on kuitenkin huomattavasti toiminnaltaan löyhempi (se ei julkaise lehteä, sen tunnuksia ei mielletä ”teekkariuden tunnuksiksi”, se ei ylläpidä kerhotilaa)”

    Estääkö joku konkreettinen tekijä Suokanoja tekemästä näin? Miksi se ei voisi julkaista lehteä, joka ollessaan laadukas ja ilmestyessään vuosia, voisi tulla mielletyksi jonkunlaiseksi teekkarisymboliksi? Miksi tyylikästä kerhotilaa ei voisi pitää?

    Lisäksi mainitset, että

    ”kun valtaapitävä ja kunnioitustaherättävä instituutio varataan vain miehille, se on ongelma”

    Mikään näistä yhdistyksistä ei varmaankaan alunperin ole ollut valtaapitävä tai kunnioitusta herättävä instituutio? Pitääkö mukavia puuhasteleva ”sukupuoliporukka” purkaa siinä vaiheessa, kun on tehty asioita hyvin monta vuotta ja saavutettu vaikka näkyvyyttä tai jonkunlaista asemaa yhteisössä? Missä tämä raja kulkee?

    Tai voiko jo valmiiksi ”vaikutusvaltaisia” ihmisiä jollain perusteella estää lyömästä kasaan omaa sukupuolikerhoaan? Mikä on tässä se vaikutusvallan määrä, jonka jälkeen asia on ongelma? Tai missä vaiheessa pitäisi vain kunnioittaa enemmän ihmisten kokoontumisvapautta ja vapautta viettää aikaansa haluamassaan porukassa – ja luottaa enemmän siihen, että nykyaikainen kasvatus ja arvomaailma pitävät huolen siitä, että ihmiset osaavat tehdä eron poika/tyttöporukkapuuhastelun ja vaikkapa ammatillisen pätevyyden välillä?

    Paljon kysymyksiä, mutta aihe on mielestäni aika ongelmallinen eivätkä ihan kaikki perustelusi täysin vakuuttaneet.

    *tää kommentti pulpahti ensin jotenkin oudosti tuonne jonnekin keskelle, mutta lisäsin sen nyt vielä tänne loppuun*

    1. Hei! Minun näkökulmasta ei ole mitään järkeä muuttaa kerhojen (esim. Suokanojen ja Sitsimiesliiton) toimintojen tarkoitusta ja laittaa ne kilpailemaan keskenään. Minusta olisi järkevää ottaa ne naiset, jotka jo nyt ovat tekemässä Äpyä, mukaan itse sitsimiesliittoon. Se olisi järkevää.

      Mitään porukkaa ei tarvitse ”purkaa”. Se, että otetaan toinenkin sukupuoli toimintaan mukaan, ei ole purkamista tai tuhoamista.

      En edelleenkään ymmärrä, miten olen (ilmeisesti minä olen) estämässä kenenkään yhdistymisenvapautta tai pakottamassa ketään muutokseen. Olen tässä kommenttiketjussa väsyksiin saakka toistellut, että vain kerhoilla itsellään on valta muuttaa toimintaansa. Minulla on valta arvostella nykyistä toimintamallia ja tuoda esiin se inhimillinen kärsimys, mitä kerhojen toiminta aiheuttaa. Eri vallat, jotka vaikuttavat toisiinsa (toivottavasti). Ketään ei pakoteta.

      1. ”Minusta olisi järkevää ottaa ne naiset, jotka jo nyt ovat tekemässä Äpyä, mukaan itse sitsimiesliittoon.”

        Perustele miksi se olisi järkevää ?

        Äpy on noin 2 vuotta kestävä projekti. Kun projekti päättyy sen ”organisaatio” puretaan.

        1. Ajattelen, että ne naiset, jotka ovat osoittaneet kelpoisuutensa lehden tekoon, kelpaisivat myös itse kerhoon. Siksi olisi mielestäni järkevää ottaa heidät tasavertaisiksi jäseniksi.

          1. Voitko ”ajatella” että lehden tekoprojektiin osallistuminen on osoittanut ettei joku sovikaan yhteisöön?

            Vastaan tähän: ”Voisi” ”varmaan”. Luulen kuitenkin, että koska ovat soveltuneet lehdentekoon ja porukkaan, voisivat soveltua ihan vain porukkaankin. Edes yksi. Edes osa. Aika rohkea hypoteesi, eikö! Kuitenkin sen teen.

  57. Hei!

    Hieno kirjoitus.

    En opiskele Aallossa, joten tekstissäsi suurin osa oli uutta ( kaikki paitsi, että teekkarit myyvät Äpyä). 😛

    Ymmärrän miesten (itsekin olen mies) kaipuun säilyttää jotain vain miesten omana, herrakerhona. Siinä vaan pitäisi ottaa mielestäni toteutus huomioon. Itsekin kaveriporukalla kokoonnun (ei siis mikään yhdistys, mutta legendaarisen maineen saavuttanut joukko), tosin omissa tiloissani.

    Kysymys siis kuuluukin: Missä tiloissa mainitsemasi teekkarimiesten yhdistykset kokoontuvat? Ja miten järjestävät rahoituksensa? Ja onko teekkareille Aallossa joku varsinainen yhdistys, joka ajaa kaikkien teekkarien etua, johon kaikki teekkariopiskelijat ovat tervetulleita? Nämä ovat mielestäni olennaisia kysymyksiä, kun pohditaan sitä, että onko yhdistyksillä oikeutus sulkea pois naisjäsenet.

    1. Minäkin pystyn ymmärtämään kaipuun vain omasukupuoliseen seuraan, vaikka en itse kyseistä kaipuuta varsinaisesti koekaan. En kuitenkaan voi tarpeeksi painottaa, että näissä kerhoissa ei ole kyse kaveriporukoista vaan järjestäytyneestä toiminnasta, valtarakenteesta.

      Ymmärtääkseni (vastaan nyt parhaimman tietoni mukaan) kerhot ovat taloudellisesti täysin itsenäisiä, mutta niiden kerhotilat sijaitsevat AYY:n omistamissa tiloissa. Paljon on toki yhdistyksiä, jotka ottavat sekä mies- että naisjäseniä, mutta palaan pointtiini: nämä ovat ne vanhimmat ja perinteikkäämmät, eniten mielipide- ja muuta valtaa omaavat kerhot.

  58. Tässä olisi syytä muistaa että näiden herrakerhojenkin kohdalla sukupuoli ei ole rajaavin tekijä jäsenvalinnoissa.

    Suurin osa kaikista opiskelijoista, jotka voisivat jäsenyyttä potentiaalisesti havitella rajataan pois sillä perusteella, että he ovat henkilöinä epäsopivia ko. kerhoon – toisin sanoen heitä ei haluta sinne mukaan. Tämän screenauksen läpäisseen pienen joukon edustajista n.29%:lla (jos oletetaan ym. ”sopivuuden” jakautuvan tasaisesti sukupuolten kesken) jäsenyys jää sitten kiinni sukupuolesta. Eli sukupuolta rajaavampi tekijä on kuitenkin persoonallisuuspiirre: se, että olet ”rasittava hypiö”.

    1. Se on varmasti totta, enkä ole väittänytkään, että kaikki miehet pääsisivät mukaan toimintaan. Naisten kohdalla ulosrajaaminen on kuitenkin kategorista ja ainoastaan sukupuoleen perustuvaa. Se on räikeän väärin.

  59. Tässä menee ehkä vähän sekaisin vappulehdet ja sitten nuo salaseurat. Korostat näitä herrakerhoja jonain teekkarikulttuurin syvinpänä ytimenä, joista ulos jäädessään naiset jäävät paljosta paitsi ja siitä miten niissä luodaan olennaiset työelämään tarvittavat verkostot. Vappulehdet Äpy ja Julkku ovat niitä näkyviä ja perinteisiä teekkarikulttuurin symboleita, ja niiden tekemisessähän on nyt sekä naisia että miehiä mukana. Salaseurat taas ovat niitä omia kaveriporukoiden ympärille rakentuneita kerhoja, joiden puuhastelu ei suurimman osan aikaa vuodesta liity teekkarikulttuuriin ja vappulehtiin yhtään mitenkään.

    Toisekseen: itse vihaan feminismi-käsitteen käyttöä, koska harva sen käyttäjä tuntuu oikeasti ymmärtävän, mistä aatteessa on kyse. Etkä valitettavasti sinäkään ainakaan tekstisi perusteella näytä ymmärtävän. Kyse naisen ja miehen tasa-arvosta, mutta nykyään aatteen idea tuntuu olevan ainoastaan naisten aseman edistäminen. Käytät tekstissäsi esimerkkeinä ainoastaan naisia syrjiviä rakenteita ja salaseuroja, vaikka on niitä olemassa paljon miehiäkin syrjiviä seuroja.

    Jos koet tämän aiheen tärkeäksi keskustella, mielestäni olisi ollut rakentavampaa kyseenalaistaa ylipäätään tuollaiset sukupuolen mukaan jäseniään valikoivat kerhot. Nyt teksti syyttää vain näitä naisia syrjiviä kerhoja.

    1. Hei! Ehkä meidän tulisi nyt vain hyväksyä se, että me painotamme eri tavalla kerhojen asemaa. Sinä et näe niitä merkittävänä rakenteena, minä näen. Harmi, ettemme voi olla samaa mieltä.

      Mitä tulee feminismiin: minua kiinnostaa kyllä myös miehiin liittyvät sukupuoliroolit. Jos jaksat seikkailla sivuillani voit lukea otteita keskeneräisestä käsiksestäni (Hiottuma), jossa käsittelen miehen seksuaalista haluttomuutta (ja sitä, onko se sallittua). Tässä tekstissä en käsittele miehiä toisena sukupuolena, koska tässä asiassa he eivät sitä mielestäni ole. Se ei tarkoita sitä, etteikö miesten näkökulma minua kiinnostaisi.

  60. Lamaar kirjoitti:

    ”Aloitin työt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edunvalvonta-asiantuntijana elokuussa 2011.”

    ”Ps. Tämä kirjoitus ilmentää täysin omia kokemuksiani ja mielipiteitäni, eivätkä siinä esitetyt kannat ole Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan virallisia kantoja.”

    Olet kuitenkin kirjoitellut tähän blogiin varsin ahkerasti ns. ”toimistotyöaikana”. Tuntematta työaikojasi kysynkin oletko käyttänyt työaikaasi muuhun kuin AYY:n edunvalvontaan?

    1. Hei! En. Merkitsen työajaksi sen ajan, kun teen töitä. Tähän blogiin kirjoittaminen ja näihin kommentteihin vastaaminen ei kuulu työhöni, vaikka joku voisi sanoa, että koska yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasiat kuuluvat toimenkuvaani, tämä voisi myös olla työaikaani. En kuitenkaan ole siitä esimieheni kanssa sopinut. Jos sinulla on jokin epäilys siitä, että hoidan työni huonosti, voit ottaa yhteyttä AYY:n hallitukseen: hallitus@list.ayy.fi ja esimieheeni, pääsihteeri Janne Koskenniemeen (janne.koskenniemi@ayy.fi).

      1. Äkkiseltään kokosin blogipäivityksiesi aikaleimoja .

        Jos olisin esimiehesi kysyisin itseltäni tarvitaanko ”edunvalvojaa”, jolla on ”omaa” aikaa pitkin työpäivää bloggailla netissä, kirjoittelemassa mielipiteitään, jotka eivät ole työnantajan, Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan virallisia kantoja.

        Blogikirjoitustesi aikaleimoja:

        29.4.2015 KLO 09:44
        29.4.2015 KLO 09:45
        29.4.2015 KLO 09:49
        29.4.2015 KLO 09:58
        29.4.2015 KLO 10:28
        29.4.2015 KLO 11:09
        29.4.2015 KLO 11:39
        29.4.2015 KLO 11:41
        29.4.2015 KLO 11:46
        29.4.2015 KLO 11:48
        29.4.2015 KLO 12:19
        29.4.2015 KLO 12:27
        29.4.2015 KLO 12:22
        29.4.2015 KLO 12:36
        29.4.2015 KLO 12:38
        29.4.2015 KLO 12:45
        29.4.2015 KLO 14:04
        29.4.2015 KLO 14:18
        29.4.2015 KLO 14:45
        29.4.2015 KLO 15:01
        29.4.2015 KLO 15:52
        29.4.2015 KLO 16:01
        29.4.2015 KLO 16:02
        29.4.2015 KLO 16:20

        1. Ota ihmeessä yhteys esimieheeni ja selvitä asia, jos se sinua vaivaa. Sen verran voin salaisuuden verhoa raottaa, että me merkitsemme itse työaikamme, siihen mukaanlukien tauot. Työyhteisömme on luottavainen, meihin työntekijöinä luotetaan. Mutta tosiaan, jos jotain epäilyksiä työsuorituksestani on, niin ota ihmeessä yhteyttä esimieheeni, täällä blogin kommenteissa asian käsittely ei sinua auta.

          Sen ehkä voin kertoa (jos nimenomaan tämänpäiväinen aktiivisuuteni sinua vaivaa), että olin tänään ns. tasotusvapaalla, eli pidin pois niitä plussatunteja, joita olen tehnyt osittain toipuakseni eilen saamastani ruokamyrkytyksestä.

          1. Hienoa että AYY:n työyhteisössä vallitsee luottavainen henki (kuten aikoinaan TKY:ssä). Monet TKY:n entisistä pääsihteereistä ovat kritiikisi kohteina olevien herrakerhojen jäseniä. Sinun palkaamisesi vaikka oletkin ”Humanistinainen Turusta” osoittaa melkoista rohkeutta molemmin puolin. Mutta maahanmuuttajan osa on sopeutua. Saat pitää sukupuolesi, uskontosi jne. Ja saat yrittää käännyttää tupsukansaa.

            Tosin ihmettelen, miksi et jo ole vaihtanut duunia, kun Otaniemen epäoikeudenmukainen ilmapiiri ahdistaa?

            ****

            Vastaan tähän: Pidän työyhteisöstäni, tykkään työstäni. Rakastan teekkareita ja teekkarikulttuuria. Syitä on monia. En jaksaisi käydä tätä keskustelua esimerkiksi sinun kanssasi, jos en todella välittäisi Otaniemestä, teekkarikulttuurista ja tästä yhteisöstä. Tämä ei nimittäin ole kovin hauskaa eikä helppoa.

        2. Anteeksi, vastaan tähän vielä uudelleen. Olen vastannut näihin kommentteihin todella huolellisesti ja malttini säilyttäen, joka ainoaan, myös niihin, jotka tanssahtelevat henkilökohtaisuuden rajalla, ja vähättelevät älyäni ja koulutustani. Mutta yhtä asiaa en siedä. Sanon sen tässä nyt mahdollisimman yksiselitteisesti. Minä teen työni hyvin. Minä olen työssäni hyvä. Voit kysyä ja selvittää keneltä tahansa AYY:n hallituksesta 2011-2015 ja kaikilta kollegoiltani, HYY-kollegoiltani ja Suomen ylioppilaskuntien liitosta, Tekniikan akateemisilta ja yliopistolta. Lupaan sinulle, ettet löydä ketään, joka sanoisi, että minä en hoida työtäni hyvin. Voit olla asioista kanssani eri mieltä – erimielisyys rikastaa maailmaa. Mutta älä, älä tule tänne vihjailemaan, että minä en tee työtäni hyvin. Koska sen minä teen.

          1. Työsuorituksistasi en tiedä mitään. Olen kysynyt miten työaikanasi julkaiset työnantajasi edunvalvojana mielipiteitä, jotka eivät ole työnantajasi.

            ****

            Vastailen tähän: No hyvä juttu, jos tarkoituksesi ei ollut vähätellä työpanostani tai työsuoritukseni tasoa, ymmärrät varmaan, miten sellaisen voisi noista kommenteistasi tulkita. Sinä et tiedä työajastani ja sen merkitsemisestä tai meidän työpaikkamme käytännöistä mitään. Jos haluat tietää tai jos se sinua askarruttaa, edelleen, ota yhteys esimieheeni Janne Koskenniemeen (janne.koskenniemi@ayy.fi). Täällä blogissa asian puiminen on aivan turhaa.

  61. Hei. Luin tästä tapauksesta valtakunnanlehden verkkosivuilta ja asia alkoi kiinnostaa minua siinä määrin että tulin kommentoimaan sitä tännekin.

    Ensinnäkin, olen täydellinen ulkopuolinen, en pelkästään teekkariympyröistä, vaan yliopistoelämästä muutenkin, joten en pohjaa tekstiäni nyt mihinkään omakohtaiseen kokemukseen, enkä liioin väitä olevani täysin pätevä puhumaan asiasta nimenomaan ylioppilaselämän kontekstissa.

    Minä käsitin että kirjoituksesi ns. pihvi on se, että näissä herrainkerhoissa pyörivät henkilöt verkostoituvat ja saavat kontakteja jotka edesauttavat heitä työelämässä sellaisiin positioihin, joihin muiden on huomattavasti vaikeampi päästä. Eikö tämä ole kritiikin päämotivaatio; että pieni piiri ikäänkuin jakaa valtaa toisilleen ja pitää keinotekoisesti ja mielivaltaisesti muut ulkopuolella? Tuskin kritiikkiä aiheuttaisi se, että jossain pyörii naiset ulkopuolelleen jättävä mieskerho, jonka toiminta on yhteiskunnalle tai omalle ympäristölleen täysin yhdentekevää?

    Ymmärrän pointin jos näin on. Mutta tästä tuli mieleeni eräs pieni rinnastus.

    Oletetaan että minä ja pari kaveriani perustamme yhdistyksen mikä ajaa asiaa yhteiskunnallista asiaa X. Alusta lähtien päätämme, että yhdistyksen toimintaan otetaan uusia henkilöitä mukaan vain kutsuperiaatteella ja omilla mielivaltaisilla kriteereillämme. Aikaa kuluu, mahdollisesti vuosia ja yhdistyksemme on muuttunut pikkuporukan puuhastelusta oikeasti jonkinlaiseksi vaikuttamisen kanavaksi. Jäsenmääräkin on kasvanut siinä samalla ja koska sekä jäsenistö että vaikutusvalta on kasvanut, alkaa ulkopuolisten ja median kiinnostus toimintaa kohtaa kasvaa. Alkaa kuulua soraääniä liittyen siihen kuka jäseneksi pääsee ja millä ehdoilla. Toimintaa aletaan kutsua salaseuraksi ja se leimataan epäilyttäväksi.

    Kun yhdistyksemme jäsenet alkavat puhua perinteistä ja siitä että toiminta on ollut samanlaista alusta lähtien, se sivuutetaan täysin ja keskitytään vain siihen miten kaikilla pitäisi olla samanlainen mahdollisuus päästä meidän yhdistykseemme ja sen toimintaan mukaan, koska yhdistyksellä on nykyään voimaa vaikuttaa asioihin tai edistää omien jäseniensä asemaa. On epäireilua että se tai tämä ihmisryhmä on suljettu pois tästä vaikuttamisen kanavasta, sanotaan.

    Mikä tässä mielikuvitusesimerkissä sitten on pointtina?

    – Se, että missä vaiheessa yhdistys, kerho tai muu ryhmittymä alkaa olemaan tilivelvollinen omista asioistaan ympäröivälle yhteiskunnalle? Missä menee se viiva, minkä ylityttyä ympäröivän yhteiskunnan on oikeutettua puuttua toimintaan, olettaen että lakia vastaan ei ole rikottu?

    Yksi mainituista herrainkerhoista on perustettu 2010-luvulla. Onko sitäkin reilua kritisoida siitä millä perusteilla se jäseniään valitsee? Jos 1950- ja 1960-luvuilla perustettuja ja sittemmin ”vaikutusvaltaisiksi” muuttuneita porukoita onkin ehkä aiheellista haastaa, niin mielestäni 2010-luvulla perustettua ei niinkään. Näin siksi koska joka ikisellä ihmisellä on mahdollisuus alkaa itse järjestämään toimintaa juuri nyt, ilman että on hirveästi jäänyt jälkeen tästä 2010-luvulla perustetusta kerhosta.

    1. Moikka ja kiva, että halusit ottaa osaa keskusteluun, vaikka koet itsesi ulkopuoliseksi. Ihan kiinnostavaa kelaa. Muutamaan kohtaan kommentissasi tartun:
      ”Minä käsitin että kirjoituksesi ns. pihvi on se, että näissä herrainkerhoissa pyörivät henkilöt verkostoituvat ja saavat kontakteja jotka edesauttavat heitä työelämässä sellaisiin positioihin, joihin muiden on huomattavasti vaikeampi päästä.”

      Ei. Kirjoituksen pihvi oli, että näistä korkean statusarvon kerhoista rajataan naiset kategorisesti sukupuolen perusteella ulos ja se on väärin. On vaikea ennustaa tai sanoa, mitä hyötyä varsinaisesti kerhoista jäsenilleen on.

      ”Se, että missä vaiheessa yhdistys, kerho tai muu ryhmittymä alkaa olemaan tilivelvollinen omista asioistaan ympäröivälle yhteiskunnalle? Missä menee se viiva, minkä ylityttyä ympäröivän yhteiskunnan on oikeutettua puuttua toimintaan, olettaen että lakia vastaan ei ole rikottu?”

      Periaatteessa yhdistys, joka ei riko lakia, ei ole tilivelvollinen missään kohtaa. On kyse kritiikistä. Kritiikkiä ei tarvitse ”ansaita”, eikä toimintaa tarvitse muuttaa sen perusteella, jos ei itse katso sitä tarpeelliseksi. Se ei kuitenkaan estä kritisoimasta. Ymmärräthän? En minä, eikä AYY:n edustajisto voi määrätä, millaisia jäseniä ja miten kerhot ottavat. Mutta voimme muuttaa omaa toimintaamme ja ilmaista mielipiteemme kerhojen jäsenoton periaatteista. Harkinta toiminnan muuttamisesta jää kerhoille itselleen.

      1. En nyt ihan täsmälleen ymmärrä mistä on kysymys, jos kyseessä ei ole jäsenilleen työelämässä valtaa ja vaurautta jakava ryhmittymä. Vertaa esmes USAn fraternity-asetelmaan. Korkea statusarvo kuulostaa ulkopuolisesta vähän samalta kuin että olisit yläasteella ns. suosittu. Kivaa jos olit, mutta mitään myöhempää merkitystä asialla ei sitten olekaan.

        Kritiikkiä on hyvä.aina antaa. Mutta jos.tämän kritiikin perusteena ei ole se, miten hyvin tai huonosti ns. herrainkerhojen jäsenet työelämässä ja yhteiskunnassa myöhemmin pärjäävät, perustuen herrainkerhojen jäsenyyteen, niin mitä tässä sitten kritisoidaan?

        1. En voi suoraan todentaa sinulle kerhojen merkitystä. Sisäpiiristä katsottuna se on ilmiselvä. Verkostot kantavat vaikeaina aikoina ja hyväksymällä naisten ulos jättäminen uusinnetaan kulttuuria, jota olisi parempi olla uusintamatta.

  62. Älä välitä vähättelevistä kommenteista, ne kuvaavat juuri niitä asioita, joista kirjoitat. Enemmistö (Otaniemen tapauksessa miehet) ei voi määritellä, mikä on vähemmistön näkökulmasta syrjintää. Samaa argumentointia käytetään aina ja iankaikkisesti vastaavissa tilanteissa. Esim. homoliittokeskusteluissa nousi enemmistön suusta usein kommentti ”kylhän ne saa olla mitä haluavat, mutta miks ne välittää siitä, saako ne mennä naimisiin, eihän sillä mitään väliä ole käytännössä”. No kylläpä vaan on. Jos instituutio suo tietyt oikeudet joillekin hatarin perustein, on se muita kohtaan syrjivää.

    Teekkarikylässä asuessani heräsi yhtenä aamuna lattialtani kummalliseen suomupukuun pukeutunut mies. Mies oli toki tuttu, mutta hymy oli herkässä ja hän oli kovin arvoituksellinen, jälkäteen ajatellen valtavan ylpeä. Itsehän en tuossa vaiheessa tajunnut, niin kuin en vieläkään tajua, tilanteen hienoutta. Tuo sama mies on nykyään ihan hyvässä asemassa ja verkostoitunut. Mutta sillä samaisella tavalla yhtä puusilmä kuin 15 vuotta sittenkin. Kannustamme toisiamme, mutta onneksi emme tapaa koskaan.

    Minulle nuo herrakerhot näyttäytyvät siis keskenkasvuisten poikien salaseuroilta. Se ei silti oikeuta syrjintää eikä perinteet (nuo taantumuksen kaverit) kelpaa perusteluksi.

  63. Kiitos kirjoituksestasi, ja erityisesti excelistä 😉 Ulkopuolisena kuullostaa tosiaan hurjalta, että wappulehtien takana ovat tällaiset eksklusiiviset porukat, jotka kyllä tarvitsevat naisten työpanosta toimittajina jne. (mitä sitten se ”puputytön” työpanos onkaan), mutta eivät ota heitä jäsenikseen. Jo on aikakin kyseenalaistaa kaikki nuo kököt argumentit – koska perinne. (https://www.youtube.com/watch?v=x_Eg7OZEcXk)

    Hyvä että nostit kissan pöydälle!!!

    1. Onko lamaar tai nillittäjä ollut tekemässä yhtäkään Äpyä tai Julkkua? Mielipiteitä toimitusprosessista löytyy, mutta faktat puuttuu?

      1. Hei! Minulla on mielipide myös abortista ja kuolemantuomiosta, vaikka en ole ollut suorittavana osapuolena tai vastaanottajana kummassakaan.

        1. Sitten kannattaisi tiedostaa se tosiasia, että mielipiteesi perustuu ehkä vähän hataralle tietopohjalle. Jos ei asiasta paljon tiedä eikä ole mitään omakohtaista kokemustakaan, niin kannattaakohan ketään lähteä julkisesti syyttämään esim. tuosta naisten huonosta asemasta työelämässä jne.
          ****
          Minulla on kyllä ihan hyvä tietopohja siitä, millaisia ongelmia naiset tekniikan alalla ja myöhemmin työelämässä kohtaavat, esimerkiksi Tekniikan akateemisten tekemän arvokkaan tutkimustyön kautta. Asiantuntijuuttani tässä asiassa – vaikka en ole teekkari – et nyt kyllä pysty väheksymään. Lehtiä en ole tosiaan tehnyt, mutta useita ystäviäni on ollut sekä Julkkutyttöinä että Äpyn toimituskunnassa ja olen käynyt heidän kanssaan pitkiä keskusteluja. Jos jokin esittämäni tieto on virheellinen, kerro toki se, mutta älä tule tänne esittämään, että minä en näistä asioista tietäisi, koska minä tiedän.

  64. Hirvestysseuran jäsenenä kykenen hyvin hahmottamaan, että naisten hyväksyminen seuraan mukaan muuttaisi ilmapiiriä. En ole koskaan ollut naistenillassa (miehenä hieman vaikeaa), enkä tiedä, oletko sinäkään, mutta uskoisin ilmapiirin muuttuvan sielläkin, jos mukaan otettaisiin miehiä. Ainahan sitä voi kokoontua sekaporukalla, mutta vain naistenilloissa voi olla pelkästään naisten kanssa. Sitä ilmapiiriä tuskin saa luotua sekaporukalla. Tämän vuoksi pitäisin tärkeänä säilyttää miesseurat. Naisten hyväksyminen muuttaisi toimintaa huomattavasti (ainakin ilmapiirin kautta). Kun valitat siitä, kuinka perinteiden varjolla pidetään kiinni näistä seuroista, sorrut itse samaan. Tietysti muiden kerhojen pitäisi kilpailla näiden perinteiden kanssa. Jos esimerkiksi naiskerhot tekevät parempia lehtiä niin, mikseivät ne voisi syrjäyttää vakiintuneita lehtiä?

    1. Moikka! Kuten tämän blogin kommenteissa moneen kertaan todetaan: kaveriporukat ovat ihan ok. Institutionaaliset kaveriporukat, jotka eivät ota naisia jäsenikseen, ovat sitten jo vähän kiikan kaakan. Teekkariperinteeseen juurtuneeet ja sitä avoimesti ja julkisesti representoivat kerhot, jotka eivät ota naisia jäsenikseen, eivät todellakaan ole ok.

      Lopun ajatuskelaasi en ihan ymmärrä – mihin syyllistyn? Minä en usko, että naisten mukaan ottaminen murskaa perinteen, tuhoaa sitä tai muuttaa sitä edes niin hirveästi. En näe järkevänä sitä, että miehet ja naiset tekevät eri lehtiä – se vain korostaa sukupuolisegregaatiota ja kuten blogissakin todetaan, lehtiä tekevät nyt jo molemmat sukupuolet. Eivät vain tasavertaisina kerhojen jäseninä.

  65. Aktiivisista teekkariajoistani on jo useampi vuosikymmen, mutta eikö edelleen ole niin että teekkarilehdet nimenomaan julkaisee ylioppilaskunta, ja järjestöt tuottavat ne? Ylioppilaskunta siis antaa järjestölle luvan käyttää julkaisussaan teekkaribrändiä, vastineeksi järjestö saa varsin tuottavan bisneksen, josta toki ylioppilaskunta ottaa veronsa.

    On siis täysin ylioppilaskunnan vallassa, millaisilla periaatteilla toimiville järjestöille lupa teekkari-brändin käyttöön annetaan. Siksi ajattelisinkin että koko ilmiö, siis teekkariherrasalaseurat, kuvastaa ensi sijassa ylioppilaskunnan arvoja. Muutos tulee olemaan kipeä, mutta tarpeellinen.

    1. En vastaa tähän varsinaisesti juuta enkä jaata, koska en ole aivan varma, onko jotain tämäntyyppistä ”luvanantoa” esimerkiksi Teekkarijaoston taholta. Uskon, että jos on, tämäkin asia käsitellään edustajistossa – siltä nyt näyttää, että tätä asiaa oikeasti käsitellään.

    2. Voisiko lamaar AYY:n edunvalvojana päivittää ikiteekkaritytön ainakin viimeisten 50 vuoden ajalta virheelliset käsitykset.
      ****
      En, koska minulla ei ole varmaa tietoa tästä asiasta. Työnkuvaani ei kuulu Teekarijaoston vastuut ja niistä tietäminen sillä, kuten sanoit, olen edunvalvonta-asiantuntija. Jos jokin työsuorituksessani mietityttää, voit ottaa yhteyttä esimieheeni, janne.koskenniemi@ayy.fi.

      1. Se olisi hyvä. En edes opiskellut Otaniemessä. Salaseuroja on muuallakin, käytännöt vaihtelevat.

        Kulttuuri ja asenteet kuitenkin samat. Blogi ja kommentit voisivat olla täysin suoraan omasta opinahjostani, 20 vuotta sitten. Valitettavasti.

  66. Hei haloo. Ymmärrän kyllä sen jos sinua tympii se, että koet saavasi erityiskohtelua, mutta nyt meni yli kun mainitsit nämä mieskerhot. Nämä kantavat juurensä jenkeistä, joissa jokaisessa yliopistossa on useita Fraternity -ja sororty -clubeja, ja kuten voit jo ymmärtää toiset ovat vain miehille ja toiset vain naisille. Nämä sanat tulevat latinankielestä, jotka tarkoittavat Veljiä & siskoja.
    Näissä miesryhmissä halutaan päästä irti kaikesta muusta, ja pitää hauskaa ’äijien’ kesken, tehden hommia joita ei välttämättä voisi muiden kanssa tehdä. Samanlailla näissä naisryhmissä tehdäänkin sitten ’tyttöjenjuttuja’ tyttöjen kesken. Kukaan mies ei tälläiseen naisryhmään haluaisi edes liittyä, eikä yleensä kukaan nainen halua miesryhmään liittyä. Paitsi nyt tässä tapauksessa, kun kiihkeät feminatsit ovat ottaneet itteensä.

    1. Moikka! En ymmärrä, miten anglosaksiseen perinteeseen vertaaminen tekee tästä sukupuolisegregaatiosta jotenkin hyväksyttävää. Minun silmissäni se ei sitä tee. Ymmärrän, että jollakulla on kaipuu vain oman sukupuolen seuraan, vaikka en itse kyseistä kaipuuta koekaan. Ajattelen, että me olemme erilaisia ihmisiä, enkä pidä sukupuolia järkevinä viiteryhminä – ihmisiä yhdistää moni muukin asia kuin sukupuoli, moni mielekkäämpi, persoonallisuuslähtöinen asia. En tiedä, keneen viittaat kiihkeänä feministinatsina. Aika kuuli lempinimi, jos minua sillä tituleeraat. Suurin osa naisista ja miehistä, joiden kanssa tästä asiasta olen keskustellut ja jotka kokevat kerhot ongelmallisiksi, ovat kuitenkin ihan tavallisia teekkareita.

  67. Eli on olemassa teekkarikerhoja, jotka on suunnattu pääosin miehille, ja joissa on vain miesjäseniä, vaikka naisjäseniltä ei ole pääsyä evätty, ja nämä julkaisevat lehtiä.

    1. En aivan ymmärrä kommenttiasi. Naisilta on pääsy evätty siinä mielessä, että heitä ei kutsuta jäseniksi. Lehtiä he kelpaavat tekemään, mutta eivät jäseniksi. Se on mielestäni väärin.

  68. Eli on olemassa teekkarikerhoja, jotka on suunnattu pääosin miehille, ja joissa on vain miesjäseniä, vaikka naisjäseniltä ei ole pääsyä evätty, ja nämä julkaisevat lehtiä.

    Sitten on olemassa kerhoja, joissa on vain naisjäseniä ja jotka on suunnattu vain naisille ja vain naisilla on pääsy näihin kerhoihin, ja ne eivät julkaise lehtiä.

    Ja bloggari syyttää naiskerhojen lehtien julkaisematta jättämisestä mieskerhoja. Ja rinnastaa tämän patriarkaaliseen valtarakenteeseen. Että mieskerhojen olemassaolo tekee naiskerhojen lehtien julkaisemisen jotenkin mahdottomaksi. Ne naiskerhot saavat julkaista omia lehtiään niin paljon kuin huvittaa, jos niitä ei julkaista, lienee sanomattakin selvää, että niitä kerhoja ei kiinnosta julkaista mitään.

    Eikä siinä ole mitään vikaa.

    Taas on hakemalla haettua sensationalismia. Otaniemessä kuka hyvänsä käynyt ihminen näkee, että valtaosin opiskelijat koostuu miehistä, joillakin aloilla lähes 100% on miehiä. Ja ne ovat kaikenlisäksi sellaisia miehiä, että karsastavat ihan jokaista ihmistä, mutta naisia eritoten. Tämä ei ole seksismiä, vaan ne ovat nykyslangilla ns. burgereita. Voit googlettaa jos et tiedä mikä burgeri on.

    Bloggarissa kiteytyy postmodernin feminismin ydin: etsitään näennäinen epäkohta, vedetään mutkat suoriksi, ja syytetään siitä yksipuolisesti miehiä. Jos bloggari ei löytänyt naiskerhojen tekemiä julkaisuja, hän ei itse ryhtynyt puuhaamaan niitä julkaisuja ja väittää tekosyykseen sen, ettei ole teekkari ja että ei ole hänen asiansa.

    Jepjep. Viitsimättömyyttä tuo on. Jos asia on noin tärkeä, hae opiskelemaan TKK:lle, liity naiskerhoon ja julkaise niitä lehtiä. Sen sijaan, postmodernin feministin tavoin, valitetaan ja vingutaan sen sijaan että kääritään hihat ja tehdään itse. ”En minä, vaan jonkun muun pitää nämä tehdä.”

    Hienosti näytetty mallia.

    Lisähuomiona, jos joku opettaja on mennyt sekaisin siitä, että nyt onkin labrassa paikalla nainen ja ihmetellyt onkohan sopivan kokoisia käsineitä. Jos proffa ei olisi ihmetellyt tätä käsineasiaa ja kierroksella mukana ollut nainen olisikin ollut tämä bloggari, niin blogipostaus olisi kohdistunut siihen, että kierroksella proffa ei tiedustellut hänen tarpeitaan naisena, vaan oletti että hän on vain yksi ihminen lisää kierroksella. Ihan turha väittää etteikö näin olisi, tätähän postmoderni feminismi on. Vaaditaan tasa-arvoista kohtelua, ja kun sen saa, vaaditaankin, että ”naiseus” tulee huomioida jollakin erityisellä tavalla, koska muuten se on sortoa. Catch-22.

    Tämä bloggari on huolissaan tyttärensä oloista TKK:lla joskus tulevaisuudessa. Varsin ikävää.

    Bloggarin tarjoama esimerkki on surun päivä naisten voimaannuttamiselle. 2010-luku tullaan muistamaan siitä, että feminismistä tuli tasa-arvoaatteen sijaan pienen, mutta äänekkään vähemmistön uhriutumiskilpailu.

    Esimerkilläsi teet tyttärellesi karhunpalveluksen, nimittäin et opeta lastasi ratkomaan ongelmia, vaan ulvomaan ja vinkumaan niistä, sekä maksimoimaan uhristatuksen Facebook-klikkauksien toivossa.

    Omalle tyttärelleni aion opettaa, ja olen jo opettanutkin, että joskus maailmassa tulee eteen asioita jotka v*tuttaa, ja syy voi olla joskus validi, ja joskus ihan vaan itsensä lietsomista vimmaan. Jokatapauksessa, jos aikoo uhriutua, niin silloin on ainoastaan uhri, ja se tunne ei ole voimaannuttava, se ei ole kivaa, se ei inspiroi muita, eikä se kehitä ihmisten kanssakäymistä millään tavoin. Se, mikä ratkoo ongelmia ja epäkohtia (joko todellisia tai näennäisiä) on hihojen kääriminen, kontaktin ottaminen, esimerkin näyttäminen ja vastuunkanto. Vastuunkanto siitä, että itse näyttää esimerkkiä. Tätähän bloggari ei tee, mistä käy todisteena:

    ”Että miksi minä en tee wappulehteä? No koska minä en ole teekkari.”

    Mikä on kyllä verukkeiden aatelia. Jos asia häiritsee, niin lue pääsykokeisiin, tule hyväksytyksi, liity kerhoon ja tee siellä ihan mitä vain haluat. Toki se edellyttää postmodernin feministin näkökulmasta maailman hirvittävintä asiaa – työntekoa.

    Esimerkkisi taannuttaa naisten asiaa, ja naisiin suhtautumista vuosikymmeniä. Kun 60-luvun feministit näyttivät mihin naiset pystyvät, bloggari ei ole tehnyt mitään muuta kuin näyttänyt, ettei naiset pysty. Omalle tyttärelleni näytän, että hän pystyy mihin vain, mutta se edellyttää työtä. Jos vain vinkuu asiasta, niin mitään ei tapahdu, koska kukaan ei halua vinkujan seuraa eikä kukaan seuraa vinkujan esimerkkiä, koska vinkuja ei näytä esimerkkiä.

    Onko joissakin paikoissa nyky-yhteiskunnassa vielä pesäkkeitä, missä naisiin suhtaudutaan tahallaan tai epähuomiossa varauksella? On. Toivottavasti oma tyttäreni murtaa osaltaan näitä ennakkoluuloja. Bloggari on kuitenkin validoinut näiden pesäkkeiden seksistisen kulttuurin, sillä tällaisen jälkeen muut naiset joutuvat tekemään bloggarin aiheuttaman vahingon tekemättömäksi. Toki, bloggarillehan tämä ei ole ongelma – kyse on taas kerran siitä, että muut tekevät hommia, eihän itseltään voi edellyttää asioiden tekemistä. Onhan asia kuitenkin niin, että:

    ”No koska minä en ole teekkari, enkä halua tehdä wappulehteä.”

    1. Huh huh, melkoinen kirjoitus. Kenties et ymmärrä pointtiani, koska ajattelemme maailmasta eri tavoin. Minulle kirjoittaminen on politiikkaa(kin). Eiväthän poliitikotkaan mene terveydenhoitoalalle töihin laittamaan hommaa kuntoon. Koko politiikanteon pointti on ottaa kantaa asiaan, ei ”korjata sitä itse sisältäpäin”. Lisäksi kirjoittaminen tai asian esille nostaminen ei ole mielestäni ”vinkumista”, ”valittamista” tai mitään muutakaan niistä sanoista, jota käytit. Mielestäni otan asian esiin asiallisesti ja argumentoiden, kuten kuuluu.

      Mitä tulee sisäpiiriläisyyteen ja asemaani täällä: olen työskennellyt teekkareiden ja koko Aalto-yhteisön eteen kohta kolme vuotta. Ystävystynyt ja ilahtunut, välillä pettynyt. Kannukset siihen, että monet kuuntelevat minua, on pitänyt kyllä ansaita. Uskon, että voin vaikuttaa tähän yhteisöön ilman, että minun pitäisi hakeutua pääsykokeiden kautta opiskelemaan tekniikan alaa. Me kenties näemme yhteisön ja siihen sisältä vaikuttamisen eri tavoin.

      Lisäksi: minä en tässä puolusta itseäni ja ano itselleni jotain erivapauksia. Minä puutun epäoikeudenmukaisuuteen, jota näen ympärilläni. Olisiko vastauksesi esimerkiksi nälänhädän puolesta työskentelevälle vapaaehtoiselle, että vaihda etnisyytesi ja ala viljellä? Esimerkki on kärjistävä, mutta mielestäni ajatusrakennelmasi niin vinoutunut, että sen outouden osoittaminen vaatii räikeän analogian.

      Toivon sinulle ja tyttärellesi pitkää ikää ja hyvää vointia. Uskon, että kun hän kasvaa ja keskustelette asioista, opit näkemään näitäkin asioita ehkä vähän eri tavalla.

  69. Sama jatkuukin sitten työelämässä myöhemmin. Miehet yhä jopa näennäisesti tasa-arvoisissa Pohjoismaissa vetävät toisiaan uraputkessa eteenpäin ja bondaavat mm. uhrielemalla vapaa-ajalla yhdessä ja saunomalla. Itse ainoana naisena odotin yksin ruokailutiloissa, kun suuren insinöörivetoisen firman ”pojat” saunoivat keskenään. Näillä mennään useassakin lafkassa.

  70. Aihe koskettaa koska opiskelin TKK:ssa vuodet 2000-2007. Toisaalta ei kosketa, sillä minulla ei ollut aikaa juurikaan seurustella kenenkään kanssa, vaikka valmistumiseen meni lähes seitsemän vuotta. Kerhojen ym. yhdistysten toiminta jäi hyvin kaukaiseksi.

    Mitä tulee sukupuoliaiheeseen, kuten Hulmin Juha kirjoitti, sukupuoli ei ole dikotominen, vaan on nais- ja miesmäisiä ominaisuuksia. Yksilöllä voi olla kumpiakin. Tasa-arvokeskustelussa keskustellaan aivan väärästä asiasta. Pitäisi keskustella ensin sukupuolen käsitteestä, koska tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä luulee, että sukupuoli on dikotominen.

    En hyväksy perusteluasi sukupuolierottelutarpeelle kuoroissa, koska henkilön kantoaaltotaajuus voidaan helposti määrittää. Urheilussa ei saisi olla sarjoja miehille ja naisille, koska aina on rajatapauksia, kuten Castor Semenaya, joita ei voida luokitella kummaksikaan. Esimiestä ei saisi olla olemassa vaan pitäisi olla lähijohtaja. Feminismiäkään ei saisi olla olemassa, koska se lähtee siitä, että on olemassa miehet vastaan naiset -asetelma. Pitäisi lähteä siitä, että on vain yksilöitä, joilla on ominaisuuksia, joilla yksilöt yrittävät selvitä miten kuten. Osa ominaisuuksista on eduksi, osa haitaksi joissain tehtävissä. Tätä on ehkä vaikea hyväksyä, mutta tämä on asia, jota kukaan ei voi muuttaa.

    Terveisin
    33-v. konetekniikan DI (enimmiltä osin mies)

    1. Hei! Kenties perustelu excelissä oli huonosti muotoiltu – tuosta kuoroasiasta on kommenttiketjussa analyysi, joka on paljon asiantuntevampi kuin omani. Pääpiirteittäin olemme samaa mieltä ja näen sukupuolet kuten sinäkin, jatkumona, en dikotomiana.

  71. Niin, en opiskele Aallossa mutta…

    Ensinnäkin, oletko miettinyt mistä tämä viha ja feminismiksi nimittämäsi asia oikeasti kumpuaa? Itselläni tulee näin äkkiä mieleen että kyseessä on enemmän sinä itse kuin miehet; Et koe olevasi kauhean naisellisen herkkä , ujo, sympaattinen kejukainen vaan enemmän karskia läppää heittävä, kirosanoilla höystettynä.Tästä sisäisyyteesi tulee ristiriita; Se mitä ajattelet yhteiskunnan/miesten odottavan vs. mitä sinä oikeasti olet.
    Tämän kautta koet riittämättömyyttä joka kääntyykin vihaksi ”miksi en riitä? ” joka nyt kohdistuu miehiin. Kyseessä on siis enemmän sinusta itsestästi kuin näistä miehistä.

    Ja en, en kiistä etteikö kyseinen kerhotoiminta ole tyhmää ja idioottimaista.Tulee enemmän mieleen 7v poikien puumajaleikit missä julistetaan kovaan ääneen että ” Tänne ei pääse tyttöjä!”. Kertakaikkisen lapsellista!. Mutta, jos pojat haluaa leikkiä Luolamiehiä, niin mikäs; Tulevat luolastansa ulos sitten joskus, jos sattuvat kasvamaan aikuisiksi ;D
    Ja toisaalta, jos teitä on enemmänkin naisia niin perustakaa oma kerho, mihin ei lasketa miehiä.

    1. Hei! En ymmärrä, miksi sinun on tarpeen analysoida persoonaani, vaikka et tunne minua (tai vaikka tuntisitkin). Kerrottakoon nyt sinulle kuitenkin tämä: minä en koe itseäni riittämättömäksi. Minä olen ihan hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olen ja olen hyvin sinut naisellisuuteni kanssa. Ehkä, koska olen sinut itseni kanssa, en koe tarpeelliseksi vihata muita. En siis vihaa miehiä, enkä ihmisiä ylipäätään.

      Kommenttisi loppuosa osoittaa, ettet ole oikein perehtynyt asiaan. Naisilla on oma salaseura, jonka toiminnan tarkoitus on toki hyvin erilainen kuin näiden kahden kerhon, jotka tekstissä mainitsin. Sisäpiiriläisen analyysini on, että teekkarikulttuurin ja tämän yhteisön kannalta olisi kannattavampaa, jos naiset hyväksyttäisiin kerhoihin jäseniksi sen sijaan, että heidät ja miehet eristetään omiin karsinoihinsa.

  72. Mielenkiintoista, tosin nostattaa minulla häpeää pintaan. Naisena nimittäin miesvaltaisella opiskelualalla vuosituhannen alussa oppi hyvin nopeasti käyttämään omaa naiseuttaan hyväksi. Eli harkkatehtäviin sai helposti apua, tai jopa tekijän, kun vähän flirttaili. Tämä on myöskin asia joka on täysin tuomittavaa, mutta tuintui kuuluvan kulttuuriin. En olekaan koskaan osannut juuri tätä nuorten miesten salaseuratoimintaa määritellä suurimmaksi tasa-arvo-ongelmaksi teekkarielämässä. Mutta paljon on tekkarikulttuurissa hyvääkin, ja ne olivat hienoja hetkiä kun tunsi että sinua arvostettiin omien saavutustesi mukaan, ei perhetaustan, rahan ym. mukaan.

    1. Hei, en usko, että olet oikea henkilö ja että tässä jaat oikeita kokemuksia. Todettakoon silti, että en pidä hyväksyttävänä ”niasellisilla avuilla” etenemistä miesvaltaisella alalla. Siitä olemme samaa mieltä, että teekkarikulttuurissa on läjäpäin hyvää.

  73. Kokeilkaapa lukea tätä keskustelua, ja korvatkaa lukiessanne sanat seuraavasti:

    nainen -> neekeri
    feminismi -> rotutasa-arvo
    feministi -> rotutasa-arvosta saarnaaja
    miesporukkana -> valkoihoisena

    Kyseessä on tietysti juomapeli: ottakaa ryyppy joka kerta kun tuntuu siltä, ettei tämä ole ihan nykypäivää.

    Jos olette keskustelun lopussa kännissä kuin käki, ainakin sinä tiedät (jos muistat) mitä tästä asiasta pitäisi ajatella.

  74. Moi

    Itse näkisin asian niin että jos kerholla on jotain virallista valtaa/toimia niin ne on tiputettava pois. Lähtökohtaisesti näkisin ongelmana jo sen että ylipäätään mitään valtaa/virallisia toimia annetaan millekkään kutsulähtöiselle kerholle jonka toiminta ei ole läpinäkyvää.

    Sitten sen jälkeen kerho voi toimia miten haluaa, jos minä perustan kerhon niin hittoako sen asiat kuuluu kenellekkään kuka ei kerhoon kuulu.

    Vielä semmoinen kysymys, mitä valtaa/vaikutusta tuolla kerholla on yliopiston toimintaan? Saako se jotain yhteisvaroista maksettuja hyötyjä/etuja/tehtäviä joita muut eivät saa? Aikaisemmin mainittiin jotain vappu-lehdestä, onko jotain muitakin?

    1. Hei! Ymmärrän näkökulmasi, mutta olen eri mieltä. On paljon erityyppistä valtaa kuin virallista valtaa. Kun puhutaan sukupuolirakenteista, mielipiteillä, asenteilla ja toiminnalla on paljon merkitystä. Vaikka kerhot ovat jäävuoren huippu, ne näyttelevät isoa osaa siinä, miten naiset mielletään osaksi teekkariutta. Ainoa kerhojen viralliselta taholta saava hyöty ymmärtääkseni on, että ylioppilaskunta vuokraa niille toimitilat.

  75. Hei Lotta,

    kiitos, että jaksat vääntää rautalangasta asian, jota osa tämänkin keskustelun osallistujista ei pysty edes näkemään arvokkaana. Miksipä sitä itse etuoikeutettuna tarvitsisi kokeilla jotain sellaista kuin toisen asemaan asettuminen? *kuiva naurahdus*

    Työskentelen teinien parissa, ja olen ällistyneenä joutunut toteamaan, etteivät niinsanotut perinteiset, ahtaat sukupuoliroolit ja -jaottelut todellakaan jääneet teinivuosieni 1990-luvulle. ”Hyvä jätkä” -ajattelu voi hyvin ja paksusti myös opettajanhuoneissa johtotasoa myöten. Ravistelua tarvitaan.

    Kiinnostavaa on, että tässä yksilön suoriutumista palvovassa ajassa monelle nuorelle tai aikuiselle on todella vaikeaa käsittää, että syrjinnän kaltaiset ilmiöt ovat rakenteellisia. Mikä tahansa eurooppalaisperäinen, yhteiskunnallinen aate liberalismista rasismiin kuitenkin nimenomaan perustuu rakenteille. Niinpä se, että esittää ratkaisuksi rakenteelliseen ongelmaan yksilön toimia, kuten kommenttiketjun ”Hae teekkariksi ja julkaise lehtesi omassa kerhossasi”, on kertakaikkisen tuskastuttavaa ja myös älyllisesti ala-arvoista.

    Keep up with the good work!

  76. Olen kyllä huomannut ihan yleisestikin, varsinkin opiskelijajärjestöissä, miten omat pienet sisäpiiriporukat toimivat. Aluksi ne syntyvät viattomasti ensimmäisten vuosien ystävyyden vauhdittamana, mutta pikkuhiljaa niistä muodostuu omia wnb-elitistisiä porukoita, jotka luulevat saavuttaneensa jumalan aseman.
    (Tähän väliin haluan todeta, että olen itse niin sanotusti pidetty ja sosiaalinen persoona, en niinkään katkeroitunut yksilö, joten turha yrittää tätä vasta-argumenttia).

    Sitä seuraa huvittuneena vieressä, kun nämä keskiluokkaiset pikkutakkimaakarit yrittävän pönkittää omaa egoansa muiden kustannuksella ja hyökkäävät milloin minkäkin ryhmän kimppuun – kirjoittajan tapauksessa nämä egoistit ovat hyökänneet naisten riesaksi.

    Järjestökulttuurissa on paha tapa synnyttää me-te-asetelmia. Sisään ei oteta ja sitten syytellään ”itse et edes yrittänyt tulla mukaan”. Tämähän ei usein pidä paikkaansa. Juuri niin tahtoo käydä, että halua olisi ja se on osoitettu, mutta silti ei vain kelpaa. Sisäisessti rauniot järjestöspedet pitävät mustasukkaisesti kiinni vallastaan, kuten tässä tapauksessa teekkarikerhojen ”johtohahmot”.

    Tämä sivua vähän kirjoittajan aihetta, mutta kyseessä on ihan samanlaiset valtarakenteet, vain toimijat vaihtuvat. Lisäksi nämä valtarakenteet usein kulkevat järjestökulttuurista työelämään ja jatkuvat siellä. Siksi on kirjoittajan tavoin oikea puuttua yhteen ongelmien juurista. Syrjivät käytösmallit, oli kohteena kuka tahansa tai mikä vain ryhmä, voivat lähteä liikkeelle muun muassa tällaisista opiskelijakerhoista.

    varsinaisesta-Suomesta.

    1. Sen verran nyt oikaisen, että kerhot eivät ole ”hyökänneet kenenkään kimppuun”. Enemmänkin ehkä kaikessa hiljaisuudessa oikeuttaneet itselleen toiminnan, jonka tietävät itsekin epäoikeudenmukaiseksi. Mielestäni tapasi puhua yhteisön aktiivisista jäsenistä (joita nämä ”järjestöspedet” ja ”kerhojen johtohahmot” ovat) on loukkaava. Eivät he – ainakaan läheskään kaikki – tarkoita syrjiä, satuttaa tai päteä. En vilpittömästi usko, että he tarkoittavat toiminnallaan pahaa. Se ei tokikaan tee heistä syyntakeettomia, mutta mielestäni kommentissasi on vihamielinen sävy, josta en pidä.

  77. Mielenkiintoinen ketju. Olet aivan turhaan puolustuskannalla. Kerro suoraan, miten haluaisit asioiden olevan! Saako salaseuroja olla?

    1. Morjesta. En ole hyökkäys- enkä puolustuskannalla, olen asia-argumentein nostanut esiin epäkohdan. Haluaisin, että salaseurat ottaisivat myös naisjäseniä. Se, millaista ilmapiiriä jäsenensä valitsevat salaseurat yhteisöön luovat on kokonaan toinen keskustelu.

        1. En. Eiväthän ne silloin olisi salaseuroja. Tarkoitan, että mielestäni tärkeintä on, että kerhoissa opittaisiin tunnistamaan hyvä tyyppeys myös naisten tavassa olla aktiivisia tässä yhteisössä, ja myös heistä kutsuttaisiin jäseniä.

  78. Hei ”Pertti” osoitteesta ”ime@paskaa.com”. Kuten asiallisesti blogissani ilmoitin: ”Kaikki minua henkilökohtaisesti ruotivat kommentit ja ihmisvihamieliset, epärakentavat kommentit poistetaan.” Näin toimin kommenttisi kohdalla. Opettele käyttäytymään ja yritä uudelleen!

  79. Hei ”Martti” osoitteesta ”haista@vittu.com”. Poistin kommenttisi. Kuten tässä(kin) blogauksessa kauniisti ilmoitan: ”Kaikki minua henkilökohtaisesti ruotivat kommentit ja ihmisvihamieliset, epärakentavat kommentit poistetaan.” Toivon sinulle valoa elämään ja edes alkeellisia käytöstapoja.

  80. Minkä takia naisilta ei saa olla rauhassa missään?

    Kolmekymmentä miestä tulee helvetin hyvin toimeen keskenään, kaksikymmentäyhdeksän miestä ja yksi nainen on täysin erilainen kokonaisuus;osa alkaa ottaa roolia ja heittämään muita alentavia vitsejä kohottaakseen osakkeitaan pillukannattimen edessä, toiset eivät viitis puhua ollenkaan koska tietävät että naisen kautta heidän ihastuksensa saattaisivat kuulla asioita joista eivät ole ylpeitä, osa keskustelisi pelkästään naisen kanssa ja muodostaisi oman kerhon alkuperäisen kerhon sisälle, missä kaikki liikkuisi yhden tytön ympärillä….

    Antakaa miehille edes joku pakopaikka, saatana.

    Jos haluat arvostusta sukuouolesi vuoksi, niin helvetti tee jotain arvostettavaa. Miksi sinua pitäisi kunnioittaa samalla tavalla kuin miestä, jos sukupuolesi ei ole muuhun ihmiskunnan historiassa kelvannut kuin jalkojensa levittämiseen (kyllä, pari keksintöä on, mutta poikkeukset vahvistavat säännön…)

    1. Kuten varmaan, jos luet tekstin uudelleen, huomaat: en ole sitä mieltä, että mieskerhot tulisi kieltää lailla. Mielestäni on ongelmallista, että on olemassa valtarakenteita, joista naiset suljetaan sukupuolensa perusteella ulos.

      Minä en usko, että kerhojen dynamiikka muuttuisi ratkaisevasti, jos naiset otettaisiin mukaan. Kerhot valitsevat vuosittain uusia jäseniä, ja jokaisen uuden jäsenen kohdalla toiminta varmasti muuttuu, sillä toiminta muuttuu kun ihmiset vaihtuvat. Mielestäni tämä on ihan luonnollista, ei mitenkään pelottavaa ja kauheaa.

      En halua arvostusta sukupuoleni vuoksi. Haluan arvostusta kykyjeni ja ihan vaan itseni vuoksi, sukupuoleeni katsomatta. Jokainen ihminen ansaitsee tulla arvostetuksi. Myös tämä kirjoitus on tuonut minulle jossain määrin arvostusta, eikä vähiten siksi, että joudun lukemaan sinun kaltaistesi ihmisten kommentteja, jotka tosissaan kuvittelevat, että on ok sanoa toista ihmistä ”pillunkannattimeksi” ja linjata, ettei hän kelpaa muuhun kuin penetraation kohteeksi. Toivon, että saat joskus tyttären, ja opit hänen sukupuolensa vuoksi kohtaamiensa vaikeuksien ja vihapuheen kautta ymmärtämään maailmaa hieman paremmin.

  81. Hei, kiitos erittäin paljon asian ottamisesta esille. Jotkut ajattelevat omaa menestymistään työelämässä ja kokevat, että näiden asioiden ottaminen esille haittaisi omaa menestymistä työelämässä. Näitä kerhoja tai salaseuroja on useampia Otaniemessä, jotka syrjivät sukupuolen perusteella. Myös Vuorimieskillan jäsenien salaseura oli vielä muutama vuosi sitten sitä mieltä, että naisia ei oteta salaseuraan. Yritin kysyä, että mitä varten. Ei tullut kysymykselle vastausta. Muutama vuosi sitten äpytyttö oli yllättynyt nähtyään nimensä toimituksen alla äpyn wappujulkaisussa. Äpytyttö eli promoottori tai mainoskasvo. Tällä haluttiin saada toimituksesta se kuva (äpytytön kertoma, joten en tiedä oliko virallinen kannanotto) , että naisia ja miehiä fifty fifty. Olen marginaalialalla muutenkin Otaniemessä, joten en koe, että jäisin paitsi verkostoitumisesta tai hyötymisestä tulevaisuuden työelämän suhteen. Kuitenkin minulla on ristiriitainen suhde erääseen salaseuraan, sillä kohderyhminä olevat opintolinjan miehet ovat sydäntäni lähellä ja myös salareurassa olevat miehet ovat olleet sydäntäni lähellä, mutta eivät halua muuttaa aasioita. Surettaa..Kiitos vielä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ei rusinoita pullasta vaan kivet kakusta