Facebooktwitter

Aion nyt loppiaisen ja lähes kuukauden kirjoitustauon kunniaksi blogata maailman epäkiinnostavimmasta aiheesta, eli monta päivää vanhasta somekohusta. Kyse on tietenkin stylisti Teri Niitin hupsusta instagrampäivityksestä, jossa hän julkaisi kuvan Finnairin lennolla imettävästä naisesta ja ilmaisi, että naisen pitäisi peittää imetyksensä säädyllisyyden nimissä.

Terin töräytys oli mielestäni dille, enkä ymmärrä, miksi kukaan tieten tahtoen haluaisi nostattaa tästä (tai mistään) aiheesta paskamyrskyn. Ja ihan kunnolliset someturpakäräjäthän siitä tosiaan tuli: instagramissa jaettiin imetyskuvia #teriniitti -häsällä useita satoja.

Itse periaatteesta olen tissikuvapostailijoiden kanssa kokolailla samaa mieltä: imettäminen ei ole häpeällistä, eikä siitä aiheudu kanssaeläjille niin suurta haittaa, etteikö sitä voisi julkisesti ja ilman suojuksia harrastaa.

Halusin kuitenkin kirjoittaa aiheesta aivan erityisestä syystä. Se on niin kutsuttu luonnollisuusargumentti, jolloin asiaa perustellaan sen oletetulla luonnollisuudella. Luonnollisuus oli myös nyt Teri Niitin teilaajien työkalupakissa: on nimittäin maailman luonnollisin asia, että äiti imettää lasta. Tissit ovat imettämistä varten, sehän on luonnollinen itsestäänselvyys!

Minusta ihan yhtä luonnollista kuin imettäminen on, että äiti valitsee syystä tai toisesta olla imettämättä. Minusta on maailman luonnollisin asia, että maito ei nouse rintoihin tai että sitä ei tule riittävästi. Minusta on maailman luonnollisin asia, että tisseistä ei koskaan syö kukaan, vaan että ne ovat naisen omat rinnat, joilla hän (tai hänen tahdostaan joku muu) tekee mitä huvittaa.

“Luonnollisuus” ei ole mielestäni argumentti silloin, kun vastustetaan natriumglutamaattia tai homoseksuaalisuutta, tai puolustetaan homeopatiaa tai rakenteellista sukupuolista syrjintää. “Luonnollisuus” kun ei ole kategorinen asia: on aina uudelleen määriteltävissä ja eri tavoin argumentoitavissa, mikä on luonnollista ja mikä ei.

Lisäksi Teri Niitillä on oikeus inhottua rintaruokinnasta. Uskon, että inho on tunne, jota ei voi ihan hirvittävästi säädellä. Minua inhottaa käärmeet, enkä ymmärrä, miksi kukaan haluaisi pitää käärmettä lemmikkinä. Olen yrittänyt siedätyshoidattaa itseäni koskemaan (kuollutta) käärmettä, mutta tuloksena oli vain pakokauhua ja oksennuksen kakomista. Teriä puolestaan oksettaa tissi. Jotakuta oksettaa kahden miehen välinen anaaliseksi. Inhon tunteesta ei parannuta sillä, että joku huutaa somekorvaan tarpeeksi monta kertaa, miten väärässä tunteidesi kanssa olet.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, tunteet eivät ole tuomittavia, teot ovat. En ymmärrä, miten Teri Niitti päätyi lopputulokseen, että hänen oma enemmän tai vähemmän irrationaalinen inhon tunteensa on jotenkin arvokkaampi kuin naisen oikeus ruokkia lapsensa mahdollisimman vaivattomasti tai lapsen oikeus saada ruokansa mahdollisimman vaivattomasti ja nopeasti. Mielestäni moraalinen kompassi saa olla myös aika sekaisin, jos toisten ihmisten kuvitteellisiin seksuaalisiin tekoihin kohdentuva inho ajaa kannattamaan heille vähempiä ihmisoikeuksia.

Oksettaa saa, mutta kusipää ei sovi olla. Se on oma ilmainen neuvoni kaikille sekä someen että kasvokkaiseen ihmiseloon.