Veronkiristysten tie on kuljettu loppuun.
Eikö ole ihanan mahtipontisesti sanottu? Tekee mieli pukea päälle jotain sifonkista ja liehuvaa ja kavuta kallionkielekkeelle julistamaan.
VEROKIRISTYSTEN TIE ON KULJETTU LOPPUUN.
Julistus indikoi, että Suomen valtion historiassa määräämättömän ajan veroja on vain korotettu – että kokonaisveroaste on ollut ikuisesti tasaisessa nousussa. Se ei pidä paikkaansa.
Puhe kokonaisveroasteesta on myös melko läpinäkymätöntä, sillä suomalainen verotusjärjestelmä on massiivinen ja sekava. Todelliset poliittiset päätökset eivät liity kokonaisveroasteeseen vaan siihen, mitä verotetaan. Verotuksessa on useita osa-alueita, joita voi tarkastella toisistaan irrallisina. Eniten ihmisiä kiinnostaa tietenkin kansalaiseen kohdistuva verotus, jonka voi karkeasti jakaa kolmeen osaan: ansioiden verottamiseen, omistamisen verottamiseen ja kuluttamisen verottamiseen. Tämän lisäksi on kuitenkin lukuisia veroinstrumentteja, jotka eivät kohdistu suoraan suurimpaan osaan kansalaisista vaan yritystoimintaan, jota on monenlaista yksityisyrittäjistä ja maatalousyrittäjistä suuryhtiöihin. Lisäksi poliittista arvovalintaa on se, mitä järjestelmässä on mahdollista vähentää verotuksessa – kansalaisena mutta myös yrityksenä.
Kokonaisuudesta on oikeastaan mahdotonta saada selkoa. Ymmärrän, että tekee mieli kavuta sinne kallionkielekkeelle julistamaan jotain yksioikoista ja tarttuvan kuuloista.
Mitä tämä mahtipontinen toteamus puolueille siis oikeastaan tarkoittaa?
Perussuomalaisten vastaus Sipilän verokysymykseen oli liikuttava ja yleistajuinen sillisalaatti. Ranskalaisista viivoista on helppo päästä kärryille.
- Kevennyskohteita:
- Autoiluun kohdistuva verotus.
- Pieni- ja keskituloisten tuloverotuksen alentaminen: 1 000 euron kuukausitulot verovapaiksi.
- Energiaverotus
- Arvolisäverollisen liiketoiminnan alarajan korottaminen 20 000 euroon ja niin sanottu huojennusalue 40 000 euroon.
- YLE-veron alentaminen
- Kiristyskohteita:
- Suurituloisten tuloverotus.
- Varallisuusveron palauttaminen.
- Kaikkien verotukien tarkastellu kriittisesti: suursäätiöiden verovapaudesta luopuminen pääomatulojen osalta.
- Viron veromallin kaltainen kannustin työllistäville kasvuyrityksille.
Kokoomuksen vastaus on pitkä ja veronkevennyspainotteinen ottaen huomioon, että Sipilä kysymyksessään toivoo nimenomaan kokonaisveroasteen sisällä tehtäviä painotusmuutoksia. Lisäksi hjuvafiilispuolueen vastaus on melkoista liibalaabaa, jonka tässä yhteydessä kylmästi perussuomalaistin ranskalaisiksi viivoiksi.
- Vähäinen veronkevennysvara on käytettävä ansiotuloverotuksen keventämiseen ja tuloveronkevennysten on koskettava kaikkia suomalaisia, mutta painotetusti pieni- ja keskituloisia.
- Teollisuuden ja vientialojen kustannustaakkaa ei voida veromuutoksilla tai muuten lisätä.
- Kevennyskohteita:
- Autovero
- Perintövero
- muiden yhtiömuotojen kuin osakeyhtiöiden verotus
- pienten yritysten maksuperusteinen alv.
- yrityksen verotettavasta tulosta tehtävän varausmallin selvittäminen
- tulolähdejaosta luopuminen
- pienten pörssiosinkojen verovapaus
- kotitalousvähennyksen parantaminen.
- Kiristyskohteita:
- työllisyyden ja kasvun kannalta vähiten haitallisia verot, kuten ympäristö- ja terveysperusteisia haittaveroja.
Kun vertailee perussuomalaisten ja kokoomuksen listoja ymmärtää nopeasti taustan, jota vasten hallitus on laatinut muutokset verotukseen. Työn verotusta kevennetään ja haittaveroja kiristetään, mutta yrityksien verotusta helpotetaan entisestään ja mm. perintöveroa kevennetään, vaikka se tunnustettuine ongelmineen on yksi perustelluimmista veroista. Kevennykset tehdään, vaikka esimerkiksi viime hallituskaudella tehty yhteisöveron alennus ei ole synnyttänyt niitä työpaikkoja, joita siltä edellytettiin. Päinvastoin meillä on ihan empiirisiä vihjeitä siitä, että yritykset käyttävät mm. veronkevennyksien avulla parantuneet tuloksensa esimerkiksi osinkojen maksamiseen, eivät uusien työpaikkojen luomiseen. On yritykseltä mielestäni ihan linjakasta maksimoida voittonsa ottaen huomioon, että voiton tekeminen on niiden tarkoitus. Hallituksen tarkoitus puolestaan on ymmärtääkseni toimia kansalaisten ja heistä heikoimpien puolustajana.
Tulevaisuuden kannalta pelottavin lausahdus on piilotettu kokoomuksen liibalaabavastaukseen:
”Olennaista on sopia veropolitiikan yleislinjasta vaalikauden alussa ja välttää epävarmuutta aiheuttavia linjanmuutoksia vaalikauden aikana. ”
Päättäväisyyden jukuripäinen missio on viime kauden tempoilevan sateenkaarihallituksen perintö. Hallitus on useaan otteeseen osoittanut, että se on valmis tekemään tyhmiäkin päätöksiä vain, jotta se säästyisi tuuliviirin maineelta. Valitettavasti nämä naulatut linjat ovat selitys sille, miksi olemme tilanteessa, jossa hallitus leikkaa hyvinvointiyhteiskunnan pahoinvointiyhteiskunnaksi. Ministerit käyvät vuorotellen mediassa kertomassa, miten leikkaukset ovat kipeitä ja sattuvat tekijöihinsä (1, 2, 3, 4). Lempeänä insinöörismiehenä Juha yrittää selittää: jos ainoa keino on leikkaus, ei leikkauksia oikein voi kohdentaa kuin niihin, jotka tukea tarvitsevat, sillä hyväosaiset eivät ole etuuksien piirissä. Yrityksiltä voi vain toivoa, että ne toimisivat omaa tarkoitustaan vastaan, yhteisen hyvän puolesta.
Tie, se on todella kuljettu loppuun.