Praha, ei paha

Minä olin lomamatkalla, ihan kokonaisen viikon Tsekin pääkaupungissa Prahassa. En ole käynyt siellä aikaisemmin, mutta voin sanoa, että kyllä kannatti mennä.

Viime vuonna Barcelonaan mennessä huomasin lentokoneen ikkunasta, että Barcelona on rannikolla. Samoilla fiiliksillä lähdettiin Prahaankin, vailla juuri minkäänlaisia ennakkotietoja. Matkaopas on ollut reilun kuukauden kaverilta lainassa, mutta viimeiset viikot ennen reissuunlähtöä menivät niin sumussa kaiken maailman kiireiden ja nipottamisien kanssa, että oppaat jäi lukematta ja sukat unohtuivat kokonaan pakata.

Opin ainakin kolme asiaa.

1. Praha on kaunis ja böömiläinen.

Tsekkiläisten asiakaspalveluhenki on turvallisen länsisuomalaista, mutta raitiovaunuissa ihmiset antavat aina paikan lapselle tai vanhukselle. Lisäksi Praha on ihan mielettömän kaunis kaupunki. Laaksossa, jatkuvan utuisa ja mystillinen. Täynnä historiaa, kiinnostavaa nykytaidetta (tsekatkaa esim. tää smuidu!) ja turisteja. Kannattaa mennä ja heittäytyä yhdeksi joukkoon, jos mahdollista.

Hävetti, koska olen kategorisoinut Tsekin yhdeksi itäblokin slaavimaista tietämättä maasta ja sen kulttuurista mitään. Eurooppalaisuus (vs. slaavilaisuus) oli ilmiselvää ja kytkökset keskieurooppalaiseen kulttuuripiiriin ulottuvat kelttien aikaan. Tällä en toki meinaa, että slaavilaisuudessa olisi mitään pahaa. Hävettää vain, etten tuntenut maata sen vertaa, että olisin osannut sijoittaa sen oikeaan kulttuuripiirirooteliin.

2. Tässä norminpurkutalkookiimassa olisi hyvä muistaa, että suurin osa säätelystä on hyväksi, ja että ihmisten vastustus on toisinaan puhtaasti pässiyden motivoimaa.

Suomen tupakkalainsäädäntöä tiukennettiin vuonna 2006 niin, ettei ravintoloissa käytännössä enää tupakoida. Kova oli huuto. Muistan sen erityisen hyvin siksi, että olin yksi huutajista. Mielestäni baareihin kuului ehdottomasti tupakanpoltto, se oli mukavaa ja hienoa ja tunnelmallista.

No eikä ollut, eikä ole edelleenkään.

Matka Prahaan oli samalla aikamatka vuoteen 2005. Joka paikassa poltettiin ja joka päivä vaatteet dunkkasivat tuhkikselta. Tukka haisi, vaatteet teki mieli polttaa. Todellakin on hyvä, oikein ja arvollista, että tupakointia rajoitettiin. Tätäkään säätelyä tiukennettaessa ei olisi kannattanut kuunnella esim. 18-vuotiasta minua, koska olin  pässi ja väärässä.

3. Kafka oli ihan älytön emoilija.

Prahan Kafka-museo oli mielenkiintoisesti toteutettu ja audiomatoltaan todella imaiseva ja hyvin kuratoitu pläjäys. Kafka sen sijaan oli ihan kauhea vaikeilija. Vaikka symppaan byrokraatin ja taiteilijan roolien ristivedossa keikkumista, niin vittu pliis, dude srsrly?

“I’m like so like literature, that I just like can’t be anything else than literature, you know like honestly.”

Jollain tavalla tämä nöösipoika sai kuitenkin vakuutettua, koska tuli pakottava tarve lukea Kafkaa. Olen lukenut vain Metamorfoosin ja senkin surullisen kuuluisia kirjallisuustieteen opintojeni aikana, joten asenne ei ehkä ollut ihan kohdillaan. Ensi viikolla kirjastoon siis.

All in all, hyvä reissu, menkää kaikki Prahaan!