Kuusi irrationaalista syytä rakastaa Ranskaa

Minulla ja Pariisilla on pitkäkestoinen ja intohimoinen rakkaussuhde. Vierailin kaupungissa ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja sen jälkeen olen palannut sinne lähes joka kevät.

Tänä vuonna päätimme testata jotakin muuta, nimittäin Etelä-Ranskaa ja Nizzaa. Vaikka Nizza kaupunkina on hyvin erilainen kuin Pariisi, on se silti jollakin perustavanlaatuisella tavalla hyvin samanlainen – hyvin ranskalainen.

Rakkaussuhteeni ranulandiaan ei ole millään tavalla järkeistettävissä. En puhu kieltä ja sepporätymäinen olemukseni on hyvin kaukana oliivi-ihoisen sorjan liehutukan sielunmaisemasta. Jotakin maassa kuitenkin on – jotain mikä saa sen tuntumaan henkiseltä kodilta satakuntalaisen metsän ja Turun lisäksi.

Kirjaan tässä ylös kuusi syytä, jotka keksin.

1. Apteekkien valomainokset

Apteekit Ranskassa ovat enemmänkin kemikalioita ja niitä on joka paikassa. Esimerkiksi särkylääkkeet ovat tarkemmin vartioituja kuin meillä – niitä ei tuosta noin vain avohyllystä itse valita, vaan farmaseuttihenkilö ojentaa ne tiskin takaa. Parasta ranskalaisissa apteekeissa on kuitenkin valomainokset. Muuten välkkyviä kylttejä ei ihmeemmin harrasteta, mutta aivan joka ainoalla (aivan joka ainoalla, myös Nizzan ja Grassen välisten pikkukylien joka ainoalla) apteekilla on vihreänä vilkkuva ledinöpökyltti, joka 80-lukuiseen henkeen näyttää toisinaan myös kellonaikaa ja lämpötilaa, minkä nuoli-syke-aalto-vilkkushow’ltaan ehtii.

Miksi juuri apteekeilla on valomainokset? En tiedä. En usko, että kukaan tietää. Ehkäpä joku joskus hankki sellaisen ja sen jälkeen kaikkien oli pakko saada samanlainen. Tämä on Ranska! Ei täällä tarvitse outoa elvistelyä selitellä.

2. Geneerinen ”päivän erikoiset” -kauno

Kuppiloita on paljon ja niiden listoilta harvoin kannattaa tilata mitään. Sen sijaan kannattaa tihrustaa suosiolla läpi päivän erikoiset ja tilata jokin niistä.

Päivän erikoiset on kirjoitettu aina samalla geneerisellä kaunolla liitutauluun. Kyllä te tiedätte sen, sen Amélie-elokuvasta tutun. Kuvittelin aikaisemmin, että geneeriset kaunolistat tilataan jostain samaan tapaan kuin kaikkien maailman irkkukapakoiden geneerinen irkkusälä. Mutta ei! Ihan itse ne ne kirjoittavat, kaikki samaan tapaan koukeroisella, epäselvällä, mutta ah niin romantillisen ihanalla kaunolla.

3. Pompöösi estetiikka

Tuntuuko kultaaminen liioittelulta? Ajatteletko usein, että tuossapa takorautainen koukero liikaa? Siinä tapauksessa Ranska ei ole sinun paikkasi. Minun on, ehdottomasti. Miksi kukaan haluaisi skandinaavista minimalismia kun voi saada ranskalaista överismiä?

Valtavat puutarhat, naurettavan kokoiset monumentit, suihkulähteet, kauniisti valaistut rakennukset, valkoinen hiekka, kuutiopuut, kristallikruunut, krumeluurit talot pompööseine saleineen. Kyl se niin vaan on, että överit on aina parempi kuin vajarit.

4. TUNTEET

Ranskalaisilla on tunteita. Tunteita jalkapallosta, ravintolalaskusta, tomaattien laadusta, politiikasta, juustovalikoimasta, liikennekäyttäytymisestä. Toisin kuin meillä suomalaisilla, rankalaisilla on muitakin ratkaisuja tunteiden näyttämiseen kuin itsemurha. On ihan ok huutaa kadulla. Voi vähän heilutella käsiäkin, oikein ilmehtiä ilosta ja pöyristyksestä. Sen jälkeen on parempi mieli ja mikä ihaninta, kanssaihmisten on helpompi tietää mitä ajattelet, kun ei tarvitse mikroilmeistä ja hengityksen tahdista asiain tolaa arvailla.

5. Taide osana olemista

Suomessa taidetta ja taiteellisuutta pitää aina vähän perustella ja/tai vähätellä. Taideteos ei Suomessa ole uutinen kuin loppukevennyksenä. Ranskalaiset ovat paljon enemmän sinut taiteen kanssa ja siksi (ainakin) Pariisi ja Nizza ovat täynnä myös kiinnostavaa tila- ja katutaidetta. Taide on osa arkea, koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli.

6. Aikainen lintu nappaa ei vittu yhtään mitään

Ranskalaiset eivät ole aamuihmisiä. Ani harva kauppa on auki ennen puoli yhdeksää, ja muutenkin liikkeiden aukioloajankohdat ovat viitteellisiä. Aikaisetkin aamut silti kestää ilman kaurapuurokeskitysleiriä. Alleviivatakseen aamujensa dekadentiutta ranut nimittäin natustavat aamupalalla croissanttien lisäksi rusinarullia (pain aux raisins) ja suklaapiiloja (pain au chocolat), mikä on tietenkin aivan naurettavaa ja siksi niin mahtavaa.

Ps. Suosittelen mitä lämpimimmin Nizzaa. Pariisista kaupunki erosi siinä mielessä, että kohteessa oli vähemmän pistävää kusenhajua (sitäkin kyllä löytyi, mutta vähemmän kuin Pariisissa) ja enemmän merta, aurinkoa, anjovista ja ystävällisiä ihmisiä. Hirvittävän vähän ja huonosti puhuvat englantia, mutta pyytelevät sitä anteeksi, mitä Pariisissa ei koskaan tapahdu. Lämpö ja palmut piristivät näin toukokuun taitteessa ennen suomalaisen juhannuksen tuulista sadevihmoa. Toinen miellyttävä ajankohta lienee lokakuun alkupuoli – off season eli ei pahimman ryysiksen aikaan, mutta aurinkoa piisaa. Norwegian lentää halvalla ja voin henkilökohtaisesti suositella esimerkiksi tätä keskustassa sijaitsevaa asuntohostellia. Menkää menkää!