Dosenttien duuni ei oo tehdä sun töitä, Juha

”Kaiken maailman dosentit”, sanoi Sipilän Juha A-studiossa.

Juha ei ollut miettinyt hommaa sitten aivan loppuun asti. Yliopistoväki on nimittäin eri ässää sakkia monenmoisessa hommassa, mutta ennen kaikea draamaamisessa ja loukkaantumisessa. Kaiken maailman halveeraavat heitot eivät tule ohitetuiksi vaan niihin kyllä tartutaan. Varsinkin, kun koulutuksen ja tutkimuksen vahvistaminen ei ole tämän hallituksen agendalla vaan pikemminkin yliopistojen talouden romuttaminen ja niiden ajaminen yt-neuvotteluihin ja yleiseen kurjuuteen. Leikkauksien lisäksi hallitus on ottanut elämäntehtäväkseen kääntää veistä haavassa: koko syksy on ollut pullollaan ties mitä proffasolvauksia ja paimenkirjeitä.

Vaikka mielestäni yliopistoväen hermostukseen ja närkästykseen on täysi syy ja reagoiminen ylipäätään tarpeellista, halusin kirjoittaa aiheesta hieman eri näkökulmasta.

Jos katsomme vähän niiden ”kaiken maailman dosenttien” ympärille, ymmärrämme ehkä paremmin, mitä Juha yritti sanoa. Juha sanoi tarkalleen näin:

”Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä. Niitä on ihan liikaa nyt Suomessa, jotka kertovat, mitä nyt tässä tilanteessa ei saa tehdä. Löytyy kaiken maailman dosenttia, jotka kertovat, että tätä ja tätä ei saa tehdä. Nyt hallitus ei vain voi seisoa kädet taskuissa ja katsoa, kuinka työttömyys kasvaa. Meidän täytyy nyt tehdä jotakin.”

Nyt pitäisi löytää niitä ihmisiä, jotka kertovat, että mitä nyt pitäisi tehdä, sanoi Juha.

Minä sanon Juhalle: Katso peiliin.

Siellä luuraa semmoinen ihminen, jonka tehtävä on päättää, mitä nyt pitäisi tehdä. Sen tuskallisen mutta valtavan vallan sinulle antoi Suomen kansa eduskuntavaaleissa keväällä 2015. Politiikkahan on määritelmällisesti päätöksien tekemistä, te poliitikot teette niitä. Ei kai kukaan täällä – edes dosentti – ole ehdottanut, ettei mitään pitäisi tehdä.

Nyt kun Juha tuijottelet sinne peiliin, kysy itseltäsi: Miten minä haluan tehdä päätöksiä? Haluanko johtaa maata kuten yritystä: tuijottaa lukuja minimoidakseni menot ja maksimoidakseni tuoton? Se on ollut Juha sun tähänastinen strategia – te siellä hallituksen kesken olette päättäneet toimista keskenänne ilman lausuntokierrosta, ilman vaikutusarviointeja. Ketterästi kuten pörssiyhtiön hallitus.

Mulla on sulle ikävä totuus kerrottavana, Juha. Yhtiön hallituksessa on helpompaa kuin maan pääministerinä. Sun on mahdollista tuntea ala ja markkinat lähes täydellisesti. Mutta vaikka sun tavoite olis miten korkealla, susta ei voi tulla yhteiskunnan yleisasiantuntijaa. Maailma on monimutkainen, Juha. Sä tarvit apua.

Mulla onkin ehdotus: valjasta suomalainen tutkijaverkosto isänmaan ja ihmiskunnan käyttöön jo ennen kun teet päätöksiä. Jos kysyt niiltä kaiken maailman dosenteilta etukäteen, mitä mieltä ne on, ne eivät tule sanomaan jälkikäteen, että ”ei”.

Kyllä mä luulen, että dosentit mielellään muodostaisivat keskuudestaan hallituksen tälle maalle. Mutta demokratia ei valitettavasti (ja onneksi) toimi niin. Meillä on vaan sut, Juha. Älä petä meidän luottamusta.

Ps. Juha: jos kaipaat apua tai haluat tsekata jonkun asian etukäteen multa, älä epäröi ottaa yhteyttä. Lupaan, etten sano ”ei”!