Julkaisin eilen kirjoituksen, jossa analysoin kriittisesti Heikki Pursiaisen Liberan blogissa ilmestynyttä lukukausimaksukirjoitusta.
Olen saanut kirjoituksestani paljon kiitosta, mutta myös kritiikkiä, pääasiassa kahdesta teemasta:
- Kritisoin Pursiaista lähteettömyydestä, mutta en itse perustele väitteitäni lähtein. (Esim. 1, 2)
- Kun kutsun miespuolisia taloustutkijoita, jotka määrätietoisesti ajavat lukukausimaksuja ja kirjoittavat niistä julkisuuteen, nimityksellä ”setämies”, syyllistyn tytöttelyn kaltaiseen herjaamiseen, pilkkaan ja vähättelyyn.
Ensimmäinen väite on yksiselitteisesti paikkansapitämätön. Viittaan nimittäin tekstissäni seuraaviin tutkimuksiin:
- Juho Saari: Huono-osaiset. (Gaudeamus 2015)
- Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif: Scarcity. Why Having Too Little Means So Much.
- Osmo Kivinen, Juha Hedman ja Päivi Kaipainen: Koulutusmahdollisuuksien yhdenvertaisuus Suomessa. Eriarvoisuuden uudet ja vanhat muodot. (Yhteiskuntapolitiikka-lehti 5/2012)
On totta, että en viittaa mainitsemiini tutkimuksiini suoraan, vaan lehdissä kuten Helsingin sanomissa ilmestyneisiin yleistajuisiin artikkeleihin, jotka kertovat näistä tutkimuksista. Tämä on yleistajuinen yhteiskunnallinen blogi, ei refereearvioitu journaali. Ratkaisuani voi kritisoida, mutta se on mielestäni, no, aika hölmöä.
Ennen kaikkea se on kuitenkin paljastavaa.
Pursiaisen blogikirjoituksessa on lähdeviitteitä yleistajuisiin tai tieteellisiin julkaisuihin tasan nolla. Pursiaisen blogaus ilmestyi ajatuspajan sivuilla. Pursiainen on tämän ajatuspajan tutkimusjohtaja. Pursiaiselta ei kuitenkaan lähteitä ole tivannut kukaan muu kuin minä.
Ja mihin minun tekstissäni tartutaan?
Siihen, että minä sanon Pursiaista ja hänen kaltaisiaan setämiehiksi.
Ymmärrän kritiikin oikein hyvin ja tavallaan ansaitsen sen. Ei ole kilttiä nimitellä, vaikka ”setämieheksi” kutsuminen tuskin on kenenkään mielestä ihan hirvittävä solvaus. On kuitenkin perusteltua väittää, että setämieheksi kutsuminen vahvistaa vastakkainasettelua ja toiseuttaa.
Vaikka tiedostan setämiesten setämiehiksi nimittelyyn liittyvät ongelmat, valitsen kuitenkin setämiehitellä. Se on minulta harkittu retorinen ja strateginen karnevalisointioperaatio, oman elämäni Loldiers of patriarchy. Tosi asia nimittäin on, että ”talousvaikuttajat ja -asiantuntijat” vievät leijonan osan julkisen keskustelun tilasta ja heistä valtaosa on miehiä. Tässä ei ole kyse mistään syrjäytyneistä reppanoista, vaan joukosta, jolla on suunnattomat määrät sekä taloudellista että poliittista valtaa. Taloustieteilijäsetämiehet ovat Goljat, minä olen 28-vuotias humanistimuija, joka tähän omaan vaatimattomaan blogiinsa kirjoittelee Daavidin kivenheittoja (1, 2, 3, 4, 5). Nämä kirjoitukset ja niiden tyyli käsitellä näitä yhteiskunnan valtaapitäviä on minulta määrätietoinen ja poliittinen teko, joka kohdistuu ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteisiin, ei setämiehiin itseensä henkilökohtaisesti.
Ja mikä tärkeintä: en ole koskaan, ikinä ja milloinkaan jättänyt kuuntelematta tai ainakaan tietoisesti loukannut setämiestä. Olen aina kohdannut heidät kasvotusten ihmisinä: kuunnellut, kysynyt ja kyseenalaistanut rauhallisesti perustellen.
Lopuksi haluan painottaa, että minun kanssani saa ja pitää olla eri mieltä. Toivon kuitenkin sparraajiltani ja opponenteiltani samaa kriittisyyttä ja samoja vaatimuksia myös setämiehiä kohtaan.
Anonyymi
30 tammikuun, 2016 @ 20:11
Mielestäni argumentti, että ”heikompi asema” oikeuttaa nimittelyyn ei ole erityisen vahva. Menee kategoriaan ”taistellaan vääryydellä vääryyttä vastaan”.
Tekstejäsi lukeneena uskon, että työskentelet hyvien asioiden puolesta ja tiedostan, että vaikuttava kirjoittaminen edellyttää provokaatiota ja kärjistämistä. Siitä huolimatta en voi olla häiriintymättä harrastamastasi vastapuolen demonisoinnista tai vähintäänkin pilkallisesta luokittelusta.
Lotta Aarikka
31 tammikuun, 2016 @ 02:23
En demonisoi, mutta lempeästi pilkkaan. Juuri mainitsemistani syistä. Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, eipä siinä mitään.
Tätinainen
31 tammikuun, 2016 @ 01:41
Sä oot, no, aika ihana.
Getitright
31 tammikuun, 2016 @ 04:33
Huoh, teet siis täsmälleen sama ”tytöttelyä”, josta usein ”setamiehiå” syytellään. Ei liene mielipideasia, onko vähättely ok vai ei… Kts yst ensimmäinen kommentti; en edes ole ensimmäinen tähä asiaan huomiota kiinnittävä. Ehkäpä sinunkin olisi syytä pohtia retoriikkaasi. Viestisi on oikeutettu ja oikein, mutta tarkoitus ei oikeuta keinoja.
Lotta Aarikka
31 tammikuun, 2016 @ 10:45
Kyllähän se on mielipideasia, kuten tuossa yllä argumentoin. Enkä minä setämiehittelemällä vähättele heitä vaan karnevalisoin heidän institutionalisoitunutta asemaansa. Ja kyllä minä pohdin retoriikkaani, en kai muuten olisi tätäkään tekstiä kirjoittanut. Sinun kritiikkisi on oikeutettu, mutta ei oikein.
Justus Tirronen
31 tammikuun, 2016 @ 18:19
Mielenkiinnosta: Onko sinusta, Lotta, olemassa sellaisia tilanteita, joissa naisen tytöttely olisi oikeutettua? Jos vastaat ”ei”, mikä tekee sedittelystä eri asian? Kyseessä on kuitenkin tiettyä ihmisryhmää halventava, negatiivissävytteinen ilmaisu. Vaikka tarkoituksesi ei ollutkaan loukata näitä ihmisiä, tuskin kaikkien tytöttelijöidenkään tarkoituksena on mennä henkilökohtaisuuksiin. Tuomitsen itse tytöttelyn täysin, mutta mielestäni myös tällaisten tarkoituksella provokatiivisten ilmausten viljeleminen on vähintäänkin arvelluttavaa. Sinänsä harmi, koska hyvätkin argumentit hautautuvat helposti halvan ja provokatiivisen retoriikan alle. Tällaisia ajatuksia.
Lotta Aarikka
1 helmikuun, 2016 @ 03:54
Olen miettinyt tuota kysymystä pojittelun näkökulmasta, koska pojittelen tiettyjä ihmisiä elämässäni. On tilanteita, intiimejä ja luottamussuhteeseen perustuvia tilanteita, joissa tytöttely/pojittelu on mielestäni sallittua. Hellittelymielessä, yhteisestä sopimuksesta, kaikkien suostumuksella. Kuten tuossa yllä, alla ja joka puolella totean, ymmärrän näkökulmasi siitä, että setämiehittely on arveluttavaa, mutta tekstissä mainitsemani valta-asetelmaeron vuoksi olen päätynyt siihen lopputulokseen, että setämiehittely ja tytöttely eivät ole sama asia, koska setämiehet ja tytöt eivät ole tässä yhteiskunnassa millään tavalla tasa-arvoisessa asemassa.
Justus Tirronen
1 helmikuun, 2016 @ 13:56
Kiitos vastauksesta! Itse olen tosiaan sitä mieltä, että kaikki nimittely on tuomittavaa valta- tai muistakaan asetelmaeroista riippumatta ja johtaa vain negatiiviseen nimittelyn kierteeseen (erona tietty tilanteet, joista tuossa mainitsitkin). Eli nimittely vain ruokkii nimittelyä, minkä näen tässä suurimpana ongelmana. Samojen oikeuksien tulisi koskea kaikkia, eli siis esimerkiksi köyhällä ei ole minun mielestäni sen enempää oikeutta solvata rikasta kuin rikkaan köyhääkään. Mutta tämä on tietysti vain yksi näkökulma. Ymmärrän ja kunnioitan myös sinun näkökulmaasi. Peace and love!
Lotta Aarikka
1 helmikuun, 2016 @ 13:58
🙂 <3
Anonyymi humanistitypy
1 helmikuun, 2016 @ 17:38
Hei,
Olen niin kannallasi tässä asiassa! Yhtä vain nuorena humanistinaisena mietin.
Onko humanistinainen automaattisesti Daavid? Siihen en haluaisi uskoa. Siksi setämiehittely on minusta vähän hassua. Toivottavasti meillä humanistinaisillakin on sen verran vaikutusvaltaa, että meidänkin haukku tekee haavan?
Mutta asiassa olet minusta oikeassa, tämä on tyyliseikka.
Lotta Aarikka
1 helmikuun, 2016 @ 17:42
Mä kuulostan nyt tosi masentavalta, mutta ollaan me. Altavastaajana suhteessa setämiehiin aika monella elämän osa-alueella. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö altavastaaja voisi voittaa. Itse olen ainakin ihan vilpittömän hämmentynyt siitä, että olen saanut tällä kirjoittelullani niin monen huomion ja hyvää keskustelua aikaiseksi.
Tea
2 helmikuun, 2016 @ 01:39
Näissähän on relevanttia myös miettiä kontekstia. Tässähän operoidaan setämiesten kotikentällä, yhteiskunnallisen keskustelun alueella. Tytöttely tällä alueella on aina viesti joukkoonkuulumattomuudesta ja epäpätevyydestä, se on äärimmäisen tehokas keino vähätellä keskustelijan argumentteja. Setämieheksi kutsuminen voi tuntua epämiellyttävältä, mutta se ei yhtään millään lailla uhkaa kenenkään uskottavuutta toimia yhteiskunnallisena keskustelijana.
Jossain toisessa kontekstissa tilanne voisi olla täysin eri (ratsastusleirillä, koiranäyttelyssä, joissain popkonserteissa jne).
Iiris
3 helmikuun, 2016 @ 03:00
Sedittely kunniaan. Aika monet kerrat totesin kaupan kassalla tytöksi sanoneelle sedälle että no mitäs setä, mitäs sedälle saisi olla. Samalla tavalla jos tytötellään (tässä nyt tyttö-sana vältettiin mutta annettiin ymmärtää että pysy tyttö sinä siellä karsinassasi ja anna meidän setien päteä) niin siitä seuraa sedittely. Samaa vääntöä käydään metallimusiikin saralla: kun brutaaleissa genreissä on vuosikaudet kirjoitettu väkivaltaisia raiskaus- ja murhafantasioita naisista ja nyt yksi bändi tekee samaa miehistä, onko se samalle tasolle vajoamista vai tehokeino näpäyttää. Minä kallistuisin molemmissa jälkimmäisen kannalle. Korrektiuden aika on sitten kun molempia leirejä alkaa siepata niin paljon että menettävät mielenkiintonsa ja lakkaavat nyppimästä toisiaan.