Facebooktwittergoogle_plus

Julkaisin eilen kirjoituksen, jossa analysoin kriittisesti Heikki Pursiaisen Liberan blogissa ilmestynyttä lukukausimaksukirjoitusta.

Olen saanut kirjoituksestani paljon kiitosta, mutta myös kritiikkiä, pääasiassa kahdesta teemasta:

  1. Kritisoin Pursiaista lähteettömyydestä, mutta en itse perustele väitteitäni lähtein. (Esim. 1, 2)
  2. Kun kutsun miespuolisia taloustutkijoita, jotka määrätietoisesti ajavat lukukausimaksuja ja kirjoittavat niistä julkisuuteen, nimityksellä “setämies”, syyllistyn tytöttelyn kaltaiseen herjaamiseen, pilkkaan ja vähättelyyn.

Ensimmäinen väite on yksiselitteisesti paikkansapitämätön. Viittaan nimittäin tekstissäni seuraaviin tutkimuksiin:

On totta, että en viittaa mainitsemiini tutkimuksiini suoraan, vaan lehdissä kuten Helsingin sanomissa ilmestyneisiin yleistajuisiin artikkeleihin, jotka kertovat näistä tutkimuksista. Tämä on yleistajuinen yhteiskunnallinen blogi, ei refereearvioitu journaali. Ratkaisuani voi kritisoida, mutta se on mielestäni, no, aika hölmöä.

Ennen kaikkea se on kuitenkin paljastavaa.

Pursiaisen blogikirjoituksessa on lähdeviitteitä yleistajuisiin tai tieteellisiin julkaisuihin tasan nolla. Pursiaisen blogaus ilmestyi ajatuspajan sivuilla. Pursiainen on tämän ajatuspajan tutkimusjohtaja. Pursiaiselta ei kuitenkaan lähteitä ole tivannut kukaan muu kuin minä.

Ja mihin minun tekstissäni tartutaan?

Siihen, että minä sanon Pursiaista ja hänen kaltaisiaan setämiehiksi.

Ymmärrän kritiikin oikein hyvin ja tavallaan ansaitsen sen. Ei ole kilttiä nimitellä, vaikka “setämieheksi” kutsuminen tuskin on kenenkään mielestä ihan hirvittävä solvaus. On kuitenkin perusteltua väittää, että setämieheksi kutsuminen vahvistaa vastakkainasettelua ja toiseuttaa.

Vaikka tiedostan setämiesten setämiehiksi nimittelyyn liittyvät ongelmat, valitsen kuitenkin setämiehitellä. Se on minulta harkittu retorinen ja strateginen karnevalisointioperaatio, oman elämäni Loldiers of patriarchy. Tosi asia nimittäin on, että “talousvaikuttajat ja -asiantuntijat” vievät leijonan osan julkisen keskustelun tilasta ja heistä valtaosa on miehiä. Tässä ei ole kyse mistään syrjäytyneistä reppanoista, vaan joukosta, jolla on suunnattomat määrät sekä taloudellista että poliittista valtaa. Taloustieteilijäsetämiehet ovat Goljat, minä olen 28-vuotias humanistimuija, joka tähän omaan vaatimattomaan blogiinsa kirjoittelee Daavidin kivenheittoja (1, 2, 3, 4, 5). Nämä kirjoitukset ja niiden tyyli käsitellä näitä yhteiskunnan valtaapitäviä on minulta määrätietoinen ja poliittinen teko, joka kohdistuu ennen kaikkea yhteiskunnan rakenteisiin, ei setämiehiin itseensä henkilökohtaisesti.

Ja mikä tärkeintä: en ole koskaan, ikinä ja milloinkaan jättänyt kuuntelematta tai ainakaan tietoisesti loukannut setämiestä. Olen aina kohdannut heidät kasvotusten ihmisinä: kuunnellut, kysynyt ja kyseenalaistanut rauhallisesti perustellen.

Lopuksi haluan painottaa, että minun kanssani saa ja pitää olla eri mieltä. Toivon kuitenkin sparraajiltani ja opponenteiltani samaa kriittisyyttä ja samoja vaatimuksia myös setämiehiä kohtaan.