Lotta Aarikka

Otaniemi-feministin follow-up: myrsky kylpyammeessa

Facebooktwittergoogle_plus

Perjantaina kirjoitin blogikirjoituksen naisten asemasta Otaniemessä ja eritoten herrakerhoista, jotka eivät hyväksy naisia jäsenikseen.

Ajattelin, että kirjoituksestani tulee todennäköisesti paskamainen mutta pieni myrsky vesilasiin ja muutama tuttu lakkaa moikkaamasta. Silti julkaiseminen jännitti, jopa pelotti, sillä ajattelin saavani myös henkilökohtaisuuksiin menevää palautetta ja todella suututtavani ihmisiä, joita en haluaisi suututtaa.

Toisin kuin Paavo Väyrynen, en nähnyt ja ennustanut aivan kaikkea. Kirjoitukseni levisi netissä niin nopeaa ja niin laajalti, että lauantain ja sunnuntain välisenä yönä koko sivuni kyykkäsivät. Ensimmäinen epäilys oli, että olen joutunut palvelunestohyökkäyksen kohteeksi. Kuitenkin kun ihmettelimme kävijäkäkkänöitä kävi selväksi, että sivuillani vain oli todella ollut yli 10 000 kävijää. Vesilasimyrsky oli laajentunut kylpyammemyrskyksi.

En rehellisesti sanottuna oikeasti ajatellut, että aihe kiinnostaisi ja keskusteluttaisi Otaniemen ulkopuolella. On kuitenkin silmiä avaavaa, että niin kävi. Kuten alkuperäisessä blogauksessani kirjoitin, Otaniemi ja sen opiskelijakulttuuri ovat eräänlainen rinnakkaistodellisuus. Muistan epäuskoisen pöyristykseni, kun kuulin herrakerhoista ensimmäistä kertaa. Nyt kolmessa, neljässä vuodessa minäkin olen sosiaalistunut niiden olemassaoloon niin vahvasti, että en edes osannut ennakoida, miten iso kohu niistä voi syntyä. Ulkopuoliselle kerhomeininki todella on uskomatonta, ja todennäköisesti sen takia myös blogaukseni kiinnosti Otaniemen ulkopuolella.

Herännyt kohu harmittaa ja pelottaa monia, jotka haluaisivat käsitellä asiaa omassa yhteisössä sisäisesti. On mielestäni kuitenkin itsereflektion paikka, jos asioista avoimesti keskusteleminen pelottaa ja ahdistaa. Minulle se on vain merkki siitä, että toiminnassa todella on jotain korjattavaa – jos siinä ei olisi, avoin keskustelu ei varmaankaan tuntuisi pahalta.

Sain vähemmän negatiivista palautetta kuin kuvittelin. Vain muutama blogauksen kommenteista on henkilökohtaisuuksiin menevä. Vain muutaman niistä kirjoittaja ei ymmärrä tai näe mitään ongelmaa Otaniemen sukupuolittuneissa rakenteissa.

Vaikka muutamat ikävät kommentit masensivat, minä kestin ne, enkä vähiten siksi, että sain aivan valtavasti kiittävää palautetta kirjoituksestani, erityisesti miehiltä. Se tuo läpinäkyväksi feminismin tarkoituksen – väljentää sukupuolirooleja niin, että sekä naisilla että miehillä on kevyempi olla. Naisasialiittounioni jakoi kirjoitukseni FB-seinällään. Lienee ilmiselvää, että kun miesjäsenyydestä keskustellaan seuraavan kerran, 2013 vuoden kaltainen farssi on vaikeammin perusteltavissa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että pystyin kirjoituksellani kannustamaan useita naisia kertomaan kokemuksistaan. Jaan tässä muutamia pysäyttävimpiä kanssanne.

Ennenkö minä tulin Otaniemeen, elämäni Suomessa oli ollut sen verran etuoikeutettua, että koin tasa-arvoasioiden olevan täällä varsin hyvällä tolalla. Vaihtovuotenani Uudessa-Seelannissa olin törmännyt sukupuolten eriarvoiseen kohteluun ja naurettavan vanhanaikaisiin asenteisiin naisten ja miesten asemasta yhteiskunnassa. Tämä kokemus vertailukohtanani en kokenut, että Suomessa minua olisi koskaan kohdeltu epätasa-arvoisesti sukupuoleni takia, enkä ollut asiaa koskeviin tutkimustuloksiinkaan perehtynyt, joten ajattelin, että meillähän vedetään hyvin.

Ja sitten tulin tänne. Aioin opiskelemaan siihen to-be Aalto-huippuyliopistoon, koska halusin opiskella maan fiksuimpien ihmisten kanssa.

Täällä huomasin hyvinkin nopeasti, että minussa kiinnitettiin nimenomaan huomiota sukupuoleeni. Minulle tultiin usein kommentoimaan ulkonäköäni, ja sain opiskelijapiireissä lähinnä hämmästeleviä reaktioita, kun kerroin mitä alaa opiskelen. Minä koin, että paras taktiikka tulla täällä vakavasti otetuksi on pyrkiä olemaan hyvä jätkä. Kun kaveri sanoi, että unohtaa välillä minun olevan tyttö, otin sen kohteliaisuutena. Kun tajusin, että Otaniemessä toimii salaperäisiä, eksklusiivisia poikakerhoja, joiden tiloissa kaikki coolit tyypit bilettävät yöt läpeensä, en minä kysynyt ääneen, että miksei jäseninä ole ollenkaan naisia. Ei tuntunut oman hyvä tyyppi -statuksen ylläpidon kannalta fiksulta alkaa kyseenalaistaa teekkarien arvostetuimpien toimijoiden ikiaikaisia tapoja. Minäkin olin jo tavallaan tiedostamattani hyväksynyt sen, että naiset eivät ole jollain tavalla yhtä hyviä kuin miehet, alkamalla korostaa maskuliinista käytöstä. Kieltäydyin kyseenalaistamasta käytäntöjä silloinkaan, kun joku muu otti ne puheeksi. Kai niillä nyt on vapaus tehdä mitä haluaa, yhdistys saa valita jäsenensä ja mitä näitä nyt on!

Sittemmin olen vuosien saatossa ajatellut asioita, kasvanut, muuttunut ja mielestäni viisastunut.

Kyllä minusta edelleen saa kuka tahansa tehdä mitä haluaa, niin kauan kun ei vahingoita tekemisillään muita. Mutta minä olen tullut siihen tulokseen, että nämä naiset ulkopuolelleen rajaavat kerhot vahingoittavat muita. Siis naisia. Ainakin kolmella tavalla.

1. Nämä kerhot edustavat hyvin vanhaa teekkarien vappulehtiperinnettä, jopa teekkariutta itsessään, niin meidän kampuksellamme kuin valtakunnan mediassa. On teakkariudelle ja siten ehkä jopa tekniikan aloille vahingollista, että ne profiloidaan aktiivisesti miesten jutuiksi.

2. Nämä kerhot tarjoavat jäsenilleen tärkeitä verkostoitumismahdollisuuksia, sillä niiden jäsenistö on laaja ja arvovaltainen. Tekniikan(kin) alalla naiset työllistyvät miehiä hitaammin ja harvemmin koulutustaan vastaaviin töihin, ovat enemmän työttömänä, harvemmin asiantuntijatehtävissä ja miehiä matalammissa asemissa. Se, että miehet rajaavat opiskeluaikana naiset joidenkin tärkeiden alan verkostojen ulkopuolelle, ei ainakaan edistä tilannetta.

3. Naisten sulkeminen kerhojen ulkopuolelle edesauttaa sekä sitä, että miehet ajattelevat naisten olevan jotenkin erilaisia tai huonompia kuin miehet, että sitä että naiset ajattelevat naisten olevan jotenkin erilaisia tai huonompia kuin miehet. Sekä miehet että naiset opetetaan hyväksymään, että jotkin asiat ovat vain miehille, eikä naisten ole sosiaalisesti hyväksyttyä vaatia itselleen samoja oikeuksia. Nämä asenteet siirtyvät työelämään.

Minäkin olen joskus saanut itseni kiinni ajattelemasta, että ehkä olen tällä alalla vaan joku huijari, että oikeastaan miehet ovat varmaan parempia näissä jutuissa. Ehkä olisikin ollut vaan parempi mennä humanistiksi? Peruskoulun tai lukion aikana en ollut ikinä ajatellut näin, mistään. Ja tiedän kyllä, ettei se totta, enkä ole näiden asioiden kanssa yksin. Olen todella kiitollinen niistä upeista naisverkostoista, jotka tsemppaavat minua ja joista tiedän saavani tukea. Enpä tiennyt tätä opiskelupaikkaa vastaanottaessani tarvitsevani sellaisia joskus.

– Teekkari, teknillinen fysiikka

****

Kun sain opiskelupaikan silloiselta TKK:lta, mietin pitkään tullako tänne vaiko sittenkin lipaston puolelle. Asiaa miettiessäni minulle sanottiin näin:
”Teekkarikulttuuri on ihan mahtavaa ja saat upean yhteisön. Mutta koska sä olet nainen, sä et ikinä pääse yhteisöön niin sisään kun jos olisit mies.”

Kun fuksina tänne taapersin ja istuin innoissani A-salissa tervetuliaistapahtumassa, huomasin jo varsin pian , miten tiukasti tuo tulisi pitämään paikkansa, jopa alalla (bioIT), jossa opiskelijoista ihan oikeasti puolet on naisia.

A-salin lavalle nousi vuoron perään teekkarikulttuurin rakennuspalikoita, merkittäviä kerhoja, Suuria Nimiä. Yksityiskohtia en paljoa muista, mutta muistan, mikä useimpien esitysten sisältö oli: ”Hei hyvä jätkä, hyppää meidän mukaan, pääset tekeen mahtavia juttuja!”

Ja nimenomaan jätkä. Jopa sekakuoro Dominantte korosti pitchissään kuinka paljon tarvitaan nimenomaan niitä mieslaulajia (sopraanoita kun on jo tarpeeksi).
Ennen kuin olin ollut koulussa muutamaa tuntia kauempaa, oli jo tullut varsin selväksi, että tätä yhteisöä ei varsinaisesti ole tehty minua ja kaltaisiani varten. Se ei estänyt hyppäämästä touhuun mukaan, mutta paksu nahka, kantti ja tietty mukautuminen on ollut usein tarpeen.

– Teekkari, bioIT

****

Koen itse hieman ristiriitaisia tunteita asian suhteen. Toisaalta en halua ottaa kantaa yksittäisten kerhojen toimintaan, mutta samalla olen pettynyt ja suuttunut asenteista, joita kyseiset porukat levittävät ja opettavat.

Tässä vuosien aikana eniten on satuttanut, kun eräs mieskerhon edustaja tokaisi ”oot ihan ok jätkä, mutta parempi jos kävisit vielä sukupuolileikkauksessa”.

En todellakaan tahtoisi olla mies sen takia, että minut hyväksyttäisiin. Toivottavasti useampi meistä välillä miettisi millaisia asenteita ja käytösmalleja viljelee ympärilleen.

– Teekkari, puunjalostustekniikka

****

Olen kuullut sanottavan, että teekkaritytöt eivät uskalla ottaa kantaa Otaniemen kerhojen syrjiviin jäsenkäytäntöihin, koska pelkäävät menettävänsä oman “hyvä jätkä”-statuksensa teekkariyhteisössä.

Tuttu tunne. Muistan kun vuosia sitten kierrätettiin teekkarijaoston kanssa kyltereitä Otaniemessä ja yksi heistä kysyi multa, että miksi Liitto ei ota naisjäseniä. Kehotin kylteriä esittämään kysymyksen paikalla olleelle sitsimiehelle. Jälkikäteen sain kuulla aika tiukkaa palautetta siitä, että tälläisiä kysymyksiä ei ole sopivaa esittää tai edes rohkaista.

Ihan jo se, että joillain on tarve hiljentää tämä keskustelu, kertoo mun mielestä sen, että Otaniemen kulttuurissa on korjattavaa. Keskustelua tasa-arvosta pitää voida käydä avoimesti ja rehellisesti, niin että kenenkään ei tarvitse pelätä jäävänsä mielipiteensä takia yhteisön ulkopuolelle.

– Teekkari, informaatioverkostot

****

Molemmat vanhempani ovat diplomi-insinöörejä, ja pienenä sitten vapun tienoilla joskus siellä Dipolissa pyörittiin kun Suomessa oltiin. Muistan spotanneeni luolamiehen, ja kysyneeni äidiltäni että miksikäs hänellä on niin hauska haalari muihin yksivärisiin verrattuna. Jo silloin – olin varmaan n. 9 vuotta vanha – tajusin sen erityisaseman ja niin sanotun tärkeyden. Taisin kysyäkin äidiltä että onko joukossa sitten naisiakin kun kutsuvat itseään luola_miehiksi_. Ja kun kuulin että eipä naisia siellä varsinaisina jäseninä ole, näin jo silloin tän epäreiluuden ja olin vähän surullinen – oisin halunnu kans moisen siistin haalarin!

(Disclaimer: Vaikka teekkari olisin, en sinne nykyisellään hakisi koska en koe itseäni hauskaksi persoonaksi, mutta lapsi-minällä kaikkia unelmia ja toiveita vielä oli olemassa!)

– Ihminen internetissä, opintoala tuntematon

****

Täällä [toisella paikkakunnalla] ei aivan yhtä syväänjuurtuneita taida tuommoiset perinteet olla sen johdosta että kuitenkin nuorempi yliopisto, eivätkä salaseurat ehkä ole aivan yhtä näkyviä tai vaikuttavia. Mutta niistä en enempää kommentoi enempää ettei tule levitettyä väärää tietoa, kun en hirvittävän tarkkaan niistä tiedä.

Mutta artikkelin aihepiirin takia totean, että mitä pitempään olen teekkarina ollut, sitä vahvemmin olen itse huomannut itsessäni feminismiä ja sukupuolen takia syrjivät asenteet häiritsevät enemmän ja enemmän. Tietotekniikassa meillä ei tosiaan ole suuria määriä naisia, minun kanssani yhtä aikaa aloittanut vähän päälle kourallinen on suurin määrä mitä aikanani on tänne opiskelemaan tullut. Mutta tästä ei ole tietääkseni jäljellä enää kuin minä, sillä muut ovat lopettaneet/vaihtaneet alaa ja olen kuullut myös muista naispuolisista tietoteekkaritapauksista, jotka ovat jääneet matkan varrelle… Hieman epäilyttää että siinä voi vahvana osasyynä olla jopa juurikin miesvetoinen kulttuuri, jossa teekkaripojut ihmettelevät porukalla mistä ja miten naisia saisi, eivätkä sitten osaa niin hyvin nähdä naisia ihmisinä kun kumppanin tarve on niin suuri.

Tämmöisenä vähän ”not all men” huomiona täytyy sanoa, että kuitenkin porukasta löytyy paljon niitäkin, joiden kanssa voi olla ihan kaveria ilman että tarvitsee pelätä että heti hylkäisivät kaiken ulkopuolelle kun tulee tietoon että on varattu ja jotka näkevät (ainakin teekkari)naisetkin enemmän ihmisinä. Naisparillisuudenkaipuisimmat kuitenkin tuppaavat olemaan siinä mielessä hankalimpia tapauksia ja etenkin kun sitä semmoista yksinäisyyttä jatkuu pitempään niin voi tulla katkeroitumista jne. varsinkin kun vertaistuki on samanlaisessa tilanteessa. Teekkaripiireissä, etenkin tietoteekkaripiireissä, jos pelkästään liikkuu, niin ei niitä naispuolisia kumppaneita kovinkaan helposti yleensä löydy kuin joskus jostain satunnaisista outgroupeista ja outgroupin ihmisethän jo valmiiksi ovat niitä Muita, joita ei ihan yhtä ihmisinä näe kuin ingrouppilaisia.

– Teekkari, tietotekniikka

****

Mä en tarkkaan tiedä mitä haluan sanoa, mutta ihanaa, että joku uskaltaa tästä puhua. Tarkalleen vuosi sitten aloin soitella kavereitani, sekä valmistuneita, että teekkareita (tyttöjä) läpi ja kysellä haluaisivatko he alkaa puhua kanssani tästä asiasta julkisesti ääneen tai vaikka lähteä kahvittamaan luola/sitsi/Vapaateekkari/w-klubilais miehiä.

Kymmenen ein jälkeen lannistuin. Nuoremmat sanoivat, että toivovat pääsevänsä, ehkä vielä johonkin klubiin, joten eivät halua riskata. Yhdellä oli niin iso homma eräässä opiskelijajärjestössä, että pelkäsi, että hänen sanaansa pidettäisiin hyökkäyksenä. Yksi lupasi, että voi perustaa kanssani naisten vappulehden, muttei halua sotia perinteitä vastaan. Yksi sanoi, että on liian ujo, mutta lupasi rukoilla puolestani. Eräs suokana pelkäsi, että tästä puhuminen johtaa suokanojen hajoittamiseen. Lista oli pitkä ja jatkui. [—]

Kaiken tämän jälkeen olin hyvin pettynyt ja ymmälläni. Homman eteenpäin vieminen jäi siihen. Tai jututin, sitten itse ystäviäni, jotka kuuluivat kyseisiin kerhoihin, mutta vaikuttavuus jäi varmaan vähäiseksi.

– Teekkari, konetekniikka

****

Minut mykisti se, minkälainen ajatusmaailma etenkin luennoitsijoilla tuntui olevan naisista. Monien luennoitsijoiden rivien välistä pystyi usein lukemaan, että heidän käsityksensä naisen roolista yllättävän perinteinen. Lisäksi luennoilla kuuli ”leikkimielisiä” kommentteja esimerkiksi naisten ulkonäköön liittyen, tai siihen, että hölmöt kotirouvat ryhtyy kiinteistövälittäjiksi, kun eivät muutakaan osaa. Eräs luennoitsija heitti vitsillä, että kiinteistökehittäjä (real estate developer) miettii uusia kohteita luodessaan haluaako asuntoihin merinäköalan vai näkymän tyttöjen jumppasaliin. Aargh! Tällä tavalla asenteet myös siirtyvät opiskelijoihin ja myöhemmin työelämässä oleviin jne..

Nostamasi esimerkit salaseuroista ym, ovat räikeämpiä, kuin luennoillani kuulemat heitot, mutta kuvastavat hyvin Otaniemessä vallitsevaa arvomaailmaa. Hienoa, että toit tämän epäkohdan julkisesti esille, etenkin kun sinulla todella on sisäpiirin kokemusta. Toivottavasti asiasta keskusteltaisiin enemmän.

– Kiinteistötalouden sivuaineopiskelija

****

Nämä kommentit ovat vain pisara meressä, mutta halusin tehdä ne läpinäkyviksi. Blogaukseni kommenteissa mainittiin useaan otteeseen, miten ”harmittomien kaveriporukoiden” ”puuhastelulla” ei ole mitään merkitystä. Näiden henkilöiden kertomusten valossa voi mielestäni väittää, että niillä on, ja sen kiistäminen ei ole mitään muuta kuin älyllistä epärehellisyyttä.

Naiset ja miehet, olkaa rohkeita. Puhukaa avoimesti kokemuksistanne. Vain se voi lisätä ymmärrystä ja tehdä maailmasta paremman meille kaikille.

Edit 30.4.2015
Tänään julistetaan wappurieha ja kommentointi on suljettu.

Lainaan fuksimajuri Mikko Leinoa, rakkauden lähettilästä:

Kaikki kunnia ja kiitos keskustelua käyville osapuolille, on tärkeää, että asiasta keskustellaan.

Toivoisin kuitenkin, ettei nyt käytävä keskustelu himmentäisi meiltä suurinta ja ylväintämme riemujuhlaa – Wappua!

Päätöksessäni järjestää Wappu, olen seurannut tarkasti uutta fuksisukupolvea ja innolla olen saanut huomata heidän kiinnostuneen teekkarikulttuurista ja siihen tutustumisesta, tekniikan opiskelusta ja ennen kaikkea uusista ystävistä ja toisten huolen pidosta. Ertiyisesti fuksien kasvaminen osaksi yhteisöämme on lämmittänyt mieltäni suuresti.

Wappu onkin minulle ennen kaikkea rakkauden juhla. Se on aikaa, jolloin riemu ja ilo ovat pinnalla ja ennen kaikkea sitä saa juhlia rakkaiden ystävien kanssa. Wappu mahdollistaa myös kaikki uudet tuttavuudet, mm. wappuheilojen muodossa ja minä ainakin aion rakastaa täysillä nyt tulevana Wappuna. Aion halata, suudella ja rakastaa kaikkia teekkari- ja opiskeluystäviäni aivan sukupuolesta riippumatta tulevina päivinä, sillä sitä minulle Wapun juhliminen parhaimmillaan on.

Ja mikä tärkeintä, upea, epätäydellinen teekkariyhteisömme saa 1.5. lähes 700 uutta innokasta teekkaria joukkoonsa! Huomenna saan kunnian olla jakamassa teekkarilakin näille kaikille uusille yhteisömme toivoille, en voisi pienelle miehelle suurempaa kunnianosoitusta toivoa. Minun Wappuni näyttää aurinkoiselta, oli sää millainen tahansa.

Kehotankin siis vielä kaikkia rakastamaan näin Wapun aikaan, juhlikaa, pitäkää hauskaa ja keskustelkaa mistä mielenne ikinä tekepi. Mutta muistakaa myös juhlistaa näitä uusia teekkareita, ja toivottaa heidät lämpimästi tervetulleiksi yhteisömme täysvaltaisiksi jäseniksi sekä iloitkaa heidän kanssaan. Nämä uudet teekkarit ovat tehneet koko lukuvuoden ahkerasti töitä liittyäkseen meidän teekkareiden jaloon kastiin. Älkää himmentäkö heidän työpanostaan ja osoittakaa arvostusta heille heidän työstään. Muuta en voi teiltä pyytää.

Onnesta ja Wapusta halkeamaisillaan oleva,
Mikko Leino
Fuksimajuri

Edit 3.5.2015
Avasin jälleen blogini kommentit, mutta tulen jatkossa olemaan kommenttien moderoinnissa huomattavasti tiukempi. Kaikki minua henkilökohtaisesti ruotivat kommentit ja ihmisvihamieliset, epärakentavat kommentit poistetaan. Niinniettä olkaahan kiltisti.

152 thoughts on “Otaniemi-feministin follow-up: myrsky kylpyammeessa”

  1. Hassua että puhut herrakerhoista ja aihe on se ettei niihin oteta naisjäseniä. Mä ymmärrän miksei mulla ole Lady Linen kuntosaleille asiaa, vaikka siellä olisi paljon sellaista toimintaa mikä kiinnostaisi.

    1. En oikein tiedä, mitä vastaisin ihmiselle, joka ei hahmota opiskeluaikana tapahtuvan verkostoitumisen ja kuntoilun sukupuolisegregoimisen vaikutuksen eroa.

      1. Mutta mitä hyötyä ylipäätänsä on verkostoitua piireihin, joissa sinut ilmeisen oletusarvoisesti mielletään huonommaksi ihmiseksi vain sukupuolen perusteella? Toisekseen opiskelijajärjestöjen sukupuolisegregointi on paljon kuntosalien toteuttamaa segregointia järkevämpää, sillä siinä missä kuntosaleilla tarkoitus on juuri keskittyä omaan itsenäiseen suorittamiseen, opiskelijajärjestöissä pidetään pääasiassa hauskaa hyvin valitulla porukalla. Jos tämä hauska tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että äijät saunoo kolme päivää putkeen ja puhuvat rasvaisia juttuja, on ymmärrettävää että sellaiseen järjestöön ei oletusarvoisesti kutsuta naisia, sillä toisen sukupuolen läsnäolo muuttaisi perusteellisella tavalla tilanteen sosiaalisen dynamiikan. Ihan sama juttu naisten omissa kerhoissa, joita täällä Tampereella onkin useampia. Annetaan pojille mahdollisuus pitää hauskaa poikien kanssa ja tyttöjen pitää hauskaa tyttöjen kanssa jos he niin tahtovat.

        1. ”Mutta mitä hyötyä ylipäätänsä on verkostoitua piireihin, joissa sinut ilmeisen oletusarvoisesti mielletään huonommaksi ihmiseksi vain sukupuolen perusteella?”

          Jos asia todella on näin (kerhoissa mielletään naiset oletusarvoisesti huonommiksi ihmisiksi), tämä on tärkeämpää kuin kuvittelinkaan. Naiset pitäisi sekä opiskeluympäristössä että työelämässä nähdä tasa-arvoisina, ihmisinä. Sukupuolisegrageetion kitkeminen valtaapitävästä perinteestä on mielestäni yksi, hyvin olennainen askel.

          Edelleen: Pojat saavat pitää hauskaa poikien kanssa ja tytöt tyttöjen, niin kauan kuin kyse ei ole valtarakenteesta. Nämä Otaniemen poikakerhot ovat ainakin jännä juttu: Niiden tärkeys tunnustetaan ja sitä jopa muistetaan korostaa aina – paitsi silloin kun huomautetaan niiden sukupuolittuneisuudesta. Silloin ne muuttuvat harmittomiksi kaveriporukoiksi.

        2. Tästä saaa sellaisen käsityksen että kaikki miehet pääsisivät näihin klubeihin, ei todellakaan pääse.

          Salaseurat ja klubit eivät ole salaisia jos ne ovat avoinna kaikille.

          Niin ja on niitä naisillekkin omansa, kannattaisi ottaa selvää asioista

          -Teekkari

          1. Hei! Kommenteissa ja excelissä on jo moneen kertaan vastattu tähän, mutta vastaan kuitenkin: Kaikki miehet eivät pääse nyt jäseniksi, tiedän, enkä näillä teksteillä halunnut ottaa kantaa siihen, onko kutsuvalinnalla jäsenesä valitsevat kerhot hyvä vai huono juttu. Se, että 1/3 Aallon teekkareista ei lähtökohtaisesti ole edes harkittavissa kerhon jäseneksi, vain ja ainoastaan siitä syystä, että on nainen, on minusta väärin. Siksi kirjoitin nämä tekstit.

            1. En jaa maailmankuvaasi, mutta sen varmaankin tiesit. Toivon, että saat joskus tyttären ja pääset seuraamaan hänen älyllistä kehitystään ja etenemistään sukupuolirakenteiden viidakossa ja ymmärrät sitten, mistä on kyse.

        3. Arvoisa Tampereen Teekkari,
          Todennäköisesti tämä tieto sinulle nyt järisyttävänä uutisena ja saattaa järkyttää maailmankuvaasi, joten ota penkistä kiinni varmuuden vuoksi:
          Myös naiset saattavat saunoa kolme päivää putkeen ja puhua rasvaisia juttuja. He myös käyvät kakalla ja heitäkin kutittaa välillä sieltä mistä julkisesti ei ole korrektia rapsuttaa.
          Pahoittelen, jos tämä tieto on aiheuttanut sinun ja muiden ”hyvin valittujen porukoiden” sosiaaliseen dynamiikkaan perustavanlaatuista muutosta.

          1. Terppa,

            Tämähän on loistava uutinen! Jos naiset ovat kykeneväisiä saunomaan kolme päivää putkeen ja puhumaan rasvasia, niin silloin he varmaan pystyvät myös järjestämään kyseistä toimintaa itselleen. Mikä on herrakerhon funktio naisten saunomisessa ja lätynjauhamisessa? Jos mua ei päästetä johonki privaattikerhoon, niin en ala itkemään siitä että buuhuu vaan perustan oman kerhon ja teen siitä niin siistin, että kaikki ne privaattikerholaisetki haluaa siihen ja sitte oon vaan että hähää haistakaa vaan kullia ja juon kaljaa siellä mun kerhossa! Kehotan naisia tekemään samoin.

            1. Nämä kerhot ovat perinteikkäitä, yli 50 vuotta vanhoja teekkarikulttuurin osia. Ei ole tarkoituksenmukaista, että näiden instituutioiden arvovaltaa murennetaan ja niiden kanssa kilpaillaan – paljon järkevämpää olisi kutsua kerhojen jäseniksi myös naisia ja lopettaa sukupuolen perusteella tehty järjestelmällinen syrjintä. Se hyödyttäisi kaikkia teekkareita.

        4. ”Jos tämä hauska tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että äijät saunoo kolme päivää putkeen ja puhuvat rasvaisia juttuja, on ymmärrettävää että sellaiseen järjestöön ei oletusarvoisesti kutsuta naisia, sillä toisen sukupuolen läsnäolo muuttaisi perusteellisella tavalla tilanteen sosiaalisen dynamiikan.”

          Opiskelen yliopiston puolella humanistisia, ja täällä bilekulttuuriin ei oikeastaan kuulu tuollainen homo-sosiaalisuus, koska sille ei yhteisissä tilaisuuksissa ole mitään tarvetta. Kanssaopiskelijat eivät myöskään pidä toisen sukupuolen edustajaa mitenkään vähempi arvoisena, eivätkä näe syytä heittää ”sukupuolten välistä läppää” ja jos kaipaa vaan ”poikien/tyttöjen” -iltaa, nii sellaiset osataan järkätä pienemmällä porukalla ihan itse. Kysyisinkin, mitä arvokasta menetetään, jos luovutaan ”naiset-nyt-on-vaan-vähän-huonompia-asenteesta ja miesten-kesken-vietetty-aika-on-kivampaa -tyyppisestä mentataliteetista eli juurikin tuosta sosiaalisesta dynamiikasta? Ei oikeasti yhtään mitään, se on vain erilaista. Luovutaan jostain, saadaa jotain tilalle, jotain joka on oikeasti tasa-arvoisempaa. Hauskaa voi pitää naistenkin kanssa, kyllä se on ihan fakta, ja toimii täällä yliopiston puolella. Kun pojat tullessaan opiskelemaan omaksuu tällaisen asenteen, tuskin kukaan osaa kaivata pelkkää äijä-meininkiä, mutta kun on toisin, sitä asennetta viljellään sitten eteenpäin vuodesta toiseen.

      2. Voit vastata hänelle, että

        – naisten vartalot ovat niin vahvasti seksuaalisia objekteja, että ne pitää laittaa erilleen miesten katseilta,
        – naisen on ok hävetä hikipisaroita, punoittavia poskia ja treeneissä hieman hapsuuntunutta kampausta, eli omaa ulkonäköään miesten silmissä, ja että
        – Lady linen koko liikeidea perustuu siihen, että merkittävä osa miehistä, jos ei kaikki, käy kuntosalilla lähinnä kuolaamassa urheilevien naisten vartaloita.

      3. Opiskelijaherrakerhoissa ei ole mitään sen enempää väärää kuin että Naisasialiitto Unioniin on miehiltä pääsy kielletty. Ehkä miehetkin kokevat että tarvitsevat joskus nalkutusvapaita vyöhykkeitä? Jos naisille sallitaan kokoontuminen ja järjestyminen vain saman sukupuolen edustajien kanssa, miksei myös miehille?

        1. Arvostan (en siis oikeasti arvosta, tämä on sarkasmia) että liität naisiin ja naisten läsnäoloon automaattisesti ”nalkuttamisen”. Se kertonee, ettemme lähtökohtaisesti voi löytää yhteistä säveltä tässä. Kuitenkin, kuten kommenteissa sanotaan: ”Poikakerhot ovat ihan hyvä juttu. Institutionalisoituneet poikakerhot eivät ole hyvä juttu. Teekkarikulttuurin ytimeen pitkän ajan kuluessa kehittyneet, institutionalisoituneet poikakerhot ovat erittäin huono juttu. On harmi, ettei tätä jakseta ja haluta ymmärtää.”

  2. Myrsky ei minua alkuperäisessä blogikirjoituksessa vielä tavoittanut, vaan vasta tässä ”seurannassa”. Alkuperäistekstiä vielä lukematta haluan kuitenkin minäkin ilmaista tukeni siitä, että puhut asiasta ääneen. Ehkä julkinen keskustelu vihdoin päivittää tilanteen vuoden 2015 tasolle. Vaikka pidän itseäni feministinä, ja ainakin välillä älykkäänä, en ollut ajatellut esim verkostoitumisesta koituvaa konkreettista haittaa naisteekkareille ennen kuin luin nämä julkaisemasi kommentit. Joten kiitos!

    1. Sinun mielestäkö kerho nimeltään ”luolamiehet” järjestävät vuoden tärkeimmät verkostoitumistapahtumat.

      1. Ja jälleen eri nimellä täällä liikkeellä sama kommentaattori, ihanaa! Tuskin kukaan täällä ajattelee, että tämä on tärkein verkostoitumiskanava yliopisto-opintojen aikana, nämä kerhot. Mutta merkitystä niillä on.

  3. Kiitos Lotta kirjoituksestasi! Tarvittiin puoliksi ulkopuolinen nostamaan asia keskusteluun. Vähän nolottaa…

    Terv. Aino
    Otaniemessä opiskelijana, kilta- ja yokunta-aktiivina 2002-2008

  4. Aalto-yliopiston/TKK:n ulkopuolisena miehenä olen myös törmännyt naisteekkareiden erikoisiin ennakkoluuloihin. Minulta on odotettu tietynlaista käytöstä tai reaktiota johonkin asiaan, mikä on tuntunut loukkaavalta. Stereotyyppiset sukupuolikäsitykset tuntuvat olevan todella syvällä useiden otaniemeläisten ajatusmaailmassa, hyvä että joku nosti asian esille!

    1. Olet oikeassa siinä, että mitä tiukemmat sukupuoliroolit ovat naisille, sitä tiukemmat ne ovat myös miehille. Uskon, että moninaisuudesta ja tasa-arvosta puhuessa me teemme maailmaa lopulta mukavammaksi paikaksi kaikille.

  5. Tästä on selkeästi monenlaisia kokemuksia, sillä itse olen hyvinkin avoimesti jutellut naisjäsenten ottamisesta kerhoihin jäsenten kanssa ja ollut myös tekemässä vappulehteä. Myös hyvä jätkä -touhu tuntuu vieraalta. Kurjaa, jos ihmisillä on noin huonoja kokemuksia, mutta ne näyttävät minusta olevan yksittäisten ihmisten mielipiteitä. Joka tapauksessa, muutosta on tapahtunut jo paljon ja tapahtuu jatkuvasti lisää.

    1. On totta, että nämä ovat yksittäisten ihmisten kokemuksia, mutta kun on kyse kulttuurista, se lopulta on todella yksittäisten ihmisten subjektiivisia kokemuksia. Omasikin on tietenkin arvokas. Mukava kuulla, jos itse et ole kokenut sukupuolirakenteita ahdistaviksi. Monet kuitenkin ovat.

      1. Lyhyesti vain haluan myös tuoda esille, että aika erilaisia kokemuksia on… Hyvähän tästä on keskustella (ja omakin kokemukseni on, että keskusteltu on, vaikea ymmärtää tuota tabu-väitettä), mutta en kyllä tunnista omaa Otaniemeäni tuosta millään. Koen myös aika vähättelevänä väitteet siitä, etteivät naisteekkarit uskalla ottaa asiaa puheeksi. Oma kokemukseni on, että Otaniemessä jos missä sai olla sellainen nainen kuin on, ei todellakaan ollut paineita olla ”hyvä jätkä” tai mitään muutakaan. Kokemuksensa kullakin, mutta vähän turhan kärjekästä yleistämistä minun makuuni. Ymmärrän, että tarkoitus oli hyvä. 🙂

        1. Pahoittelen, jos tuntuu pelkistävältä ja kärjistävältä. Lupaan ja vannon, että en tarttunut tähän vain tarttuakseni, vaan koska teekkarinaiset ympärilläni – jos vähän pintaa raaputtaa – ovat puhuneet näistä asioista jo pitkään.

  6. Hei,

    arvostan ihan mielettömästi tätä avaustasi Lotta. Olet rohkea ja sanavalmis ihminen, ja nostit juuri pöydälle melkoisen kissan. Kiitos!
    (Arvostan myös sitä exceliä ja sen uskomatonta voimaa mitätöidä lähes kaikki vasta-argumentit.)

    Olen opiskellut nelisen vuotta Aalto ARTSin puolella ja vain harvoin Otaniemessä vieraillessani en ole oikein osannut kiinnittää mieskerhoihin sen pahemmin huomiota. Mielessä ovat käyneet erikoiset hakujärjestelyt, mutta koska loppujen lopuksi ei ole ollut mitään hajua kerhojen vaikuttavuudesta, olen antanut asian olla. Ehkä en tiennyt tarpeeksi enkä uskonut porukoitten olevan muita kuin kaverijengejä. Vappulehdet nyt eivät ikinä ole kiinnostaneet joten niidenkään perusteella on ollut hankalaa tehdä johtopäätöksiä.
    Nyt on ajatus vähän muuttunut, sillä tämänkaltainen esiin tuomasi sorto on juuri sitä mitä vastaan pitää taistella edelleen, tasa-arvo kun ei vieläkään ole valmis.
    (Eikös Ruotsissa muuten juuri tehty jonkinlainen muutos opiskelijoiden herrakerhojen suhteen?)

    Voin taideopiskelijana kertoa, että harva tällä kampuksella hyväksyy syrjintää missään muodoissa. Eikä tule muuten hyväksymään Otaniemeen muuton jälkeenkään.

    Taide ei tietenkään toimi täydellisesti: Koulussa alamme on toki naisvaltainen, mutta jostain syystä työelämässä miestaiteilijoilla menee paremmin. En tarkalleen tiedä miksi. Verkostothan tässäkin tilanteessa ovat toki todella vahvoja tekijöitä.

    Mutta, palatakseni aiheeseen, aion puhua tästä asiasta edelleen. Aion jakaa linkkiä kirjoitukseesi. Aion aloittaa keskusteluja teekkareiden ja ei-teekkareiden kanssa. Aion tapella tasa-arvoisen toiminnan puolesta niin Arabiasta käsin kuin mahdollisesti Otaniemeenkin joskus päädyttyäni. Ja toivon, että nyt kun koulujen yhteen sulautumisen ensimmäiset käytännön askeleet alkavat olla perillä Otaniemessä (meiltä artsista median maisteriohjelmia ja syksyllä kauppiksen kandeja), niin asia hoidetaan mitä pikimmiten kuntoon.

    Ja mikä tärkeintä, aion lopettaa pelkäämisen.
    Henkilökohtaisesti en aio kokea enää mitään ahdistavaa siinä, että jollakulla on tarve lyödä otsaani telaketjufeministin leima.

    1. Kiitos kannustuksesta! Chalmerssissa toimiva salaseura, joka on ymmärtääkseni Sitsimiesliiton esikuva, ottaa naisjäseniä. Ymmärtääkseni asiasta käytiin siellä melkoisen tulikivenkatkuinen sisäinen keskustelu, jonka päätteeksi naisia alettiin ottaa. Nyt tilanne on normalisoitunut ja kukaan tuskin muistaa aikaa, jolloin naiset eivät kerhoon kelvanneet. Nämä toki kuulopuheita, eli saatan olla väärässä, pahoittelen jos olen.

    2. ”(Eikös Ruotsissa muuten juuri tehty jonkinlainen muutos opiskelijoiden herrakerhojen suhteen?)”

      Äijät hän eivät saa tehdä äijäasioita koska naiset eivät halua tehdä miesasioita. Mutta naiskerhothan ovat ihan ok koska miksi miesten kuuluisi naisuutta pelkää. Onneksi Ruotsi poisti herrakerhot vaan. Hyvä Ruotsi! Ajat naisten asemaa nykypäiväisessä naisvastaisessa kulttuurissa! Mutta siis feminismihän tarkoittaa kummankin sukupuolen tasa-arvoa kuitenkin. (sarkasmia)

      1. En ihan ymmärrä tätä kommenttia. Olen sen peruspremissistä eri mieltä: ei ole ”äijäasioita” ja ”naisasioita”, on vain asioita ja yksilöitä. Toivoisin muuten, että jatkossa pitäytyisin yhdessä nimimerkissä, tai alan moderoida kommenttisi pois. (Tätä en tahtoisi.)

        1. Eli sinun mielestäsi hormoonit/evoluutio eivät vaikuta ihmisten käyttäytymiseen/mielenkiinon kohteisiin lainkaan? Toki yksilöitä on jotka poikkeavat normista mutta kun puhutaan yhteiskunnasta kokonaisuutena, ei se ole mielestäni mikään ihme että miehet yleisesti pitävät enemmän riskistä sekä machoilusta enemmän kuin naiset.

  7. Kiitos, että nostit kissan pöydälle. Opettajien joukossakin on paljon meitä, jotka mielellämme näkisimme tässä asiassa muutoksen.

  8. Olen naisvaltaisella alalla nähnyt että tytöillä on omat juttunsa. Eipä ole tullut mieleen valittaa, että mukaan pitäisi päästä. Olen etsinyt vapaa-ajan seuran sitten muualta. Miehillä on myös usein sisäsyntyinen tarve äijäkerhoille/-ajanvietolle, missä ei tarvitse yhtään miettiä mitä sanoo vaan voi olla oma itsensä. Siellä myös puhutaan usein aikamoisia rehellisiä totuuksia, sellaisia joista ei sekaporukassa sen enempää naiset kuin miehetkään uskalla avautua.

    1. Selvä. Minun kokemukseni on erilainen. Olen oppinut paljon sekä mies- että naispuolisilta ystäviltäni, enkä koe, että ”sekaporukka” töissä, harrastustoiminnassa tai muussa olemisessa mitenkään estäisi minua olemasta oma itseni. Ymmärrän kaipuun samansukupuoliseen seuraan vaikken sitä itse varsinaisesti kaipaakaan, mutta valtaapitävissä rakenteissa näen sukupuolisegregaation ongelmallisena. Ilmeisesti olemme tästä asiasta vain eri mieltä.

    2. Minkäänlaisen sukupuolisyrjinnän ei kuitenkaan tule olla osa teekkarikulttuuria. Ei, vaikka joidenkin mielestä sukupuolisyrjintä on perinteikästä, kivaa ja avoimuutta edistävää. Niin, ja ottaen huomioon näiden paikkojen bilemaineen ja merkittävän osan teekkarikulttuurissa, niin myös valta-asetelmia pönkittävää.

      Todellisuudessa liitto ja luola voisivat kyllä järjestää härkämöitä riittävän usein, vaikka naisia otettaisiinkin mukaan varsinaisiksi jäseniksi.

      Myrskyt asian tiimoita eivät ole mitään uutta. Silti mitään ei tapahdu.

    3. Näyttäisi siltä että kaikesta päätellen ei siellä kovin ”rehellisiä totuuksia” olla uskallettu puhua jos Lotan hyvin maltillinen, analyyttinen ja rehellinen kirjoitus herättää näin käsittämättömiä kommentteja. Otaniemen ulkopuolelta katsottuna tuo vaikuttaa keskenkasvuiselta ja ei ainakaan enää korkeakoulumaailmaan kuuluvalta toiminnalta. Ilahduttaa sentään havaita, että kommenteissa myös opettajat toivovat kulttuurin muutosta. Olen vuosien varrella tavannut myös sellaisia teekkarimiehiä, jotka kokevat ”äijäkerhomeiningin” vieraaksi ja vähän lapselliseksi eivätkä uskalla ottaa asiaa puheeksi koska ovat tiettyyn sisäpiiriin päässeet eikä ole helppoa murtaa ennakko-odotuksia.

      Eli kokemukset eivät ole pelkästään naisten vaan myös niissä herrakerhoissa on miehiä, jotka eivät uskalla olla rehellisiä tai pitävät toimintaa vähän infantiilina mutta eivät halua olla ilonpilaajia nostamalla kissaa pöydälle. Naisten mukaanotosta on puhuttu vuosien aikana moneen kertaan mutta asia on aina haluttu ”hoitaa sisäisesti”. Osoittaisi vähän enemmän kypsyyttä näiltä ”kulttuurin puolestapuhujilta” havaita että maailma on muuttunut ja asialle tosiaan olisi jo korkea aika tehdä jotain ennen kuin tuonkaltaisen kulttuurin ylläpitäminen alkaa kääntyä sen ylläpitäjiä vastaan myös työelämässä. Täällä kuplan ulkopuolella kun voidaan puhua rehellisesti, saunoa, sikailla, dokata, jäynätä ja verkostoitua hyvässä seurassa sukupuolirajoista piittaamatta.

    4. Opiskelen itse kaukana Otaniemestä enkä ole teekkari. Ehkä teekkarimiehet ovat arempia ja ujompia kuin yliopistossa opiskelevat veljensä, sillä itse olen käynyt runsaastikin näitä syvällisiä keskusteluja miespuolisten kavereidenkin kanssa. Ollaan puhuttu tunteista, ollaan puhuttu naisista, parisuhteesta ja sen ongelmista, parhaista tavoista iskeä nainen, autoista, veneistä, puntinnostamisesta… you name it. Niistä samoista asioista, joista miehet ymmärrykseni mukaan puhuvat näissä herrakerhoissaan (ainakin omien sanojensa mukaan) sekä sen lisäksi aremmistakin asioista, joita ei kolmen päivän kännisaunomisen aikana kehtaa nostaa esiin siinä pelossa, että kaverit nauravat.

      Toki ymmärrän, ettei kaikissa miehissä ole tarpeeksi munaa, tarpeeksi naista, että pystyisi ja uskaltaisi nousta omien ennakkoluulojensa yläpuolelle. Osa miehistä nähnee naiset edelleen 1800-luvun ihanteen mukaisesti hentoisina ja arkoina, puolikkaasta kirosanasta pyörtyilevinä neitosina, joiden kanssa ei voi tehdä muuta kuin sekstailla (ja senkin naiset haluavat totta kai tehdä pimeässä peiton alla selällään maaten). Onneksi on olemassa silti runsaasti miehiä, jotka ymmärtävät, että lopultakin erot sukupuolten välillä ovat häviävän pienet. Kyllä niitä on, se on totta, mutta yksilöiden väliset erot saman sukupuolen sisällä ovat suuremmat. Minulle on sanottu monta kertaa, että ”oot hyvä äijä” tai että ”ei aina muista että oot nainen”. Olen ottanut ne kohteliaisuutena ihan siksi, että ne lienee tarkoitettu sellaisiksi. Minun ei tarvitse esittää äijää tai ottaa ”hyvä äijä”-roolia. Olen oma itseni, naisellinen nainen, mikä monen miehen silmissä tarkoittaa näköjään samaa kuin hyvä äijä.

      Omalla, naisvaltaisella opiskelualallani miehet perustivat oman äijäkerhonsa kymmenisen vuotta sitten. Ymmärrän hyvin miehisen vertaistuen tarpeen tilanteessa, jossa n. 20 % kurssitovereista on miehiä, loput naisia ja omassa tutorryhmässä saattaa olla vain 1-2 muuta miestä. Kun kurssin koko on 150 henkeä, samanhenkisiä ja samaa sukupuolta olevia kavereita on helpompi löytää äijäkerhon kautta. Naisia ei oteta kerhon varsinaisiksi jäseniksi ja on muutama tapahtuma, joihin naiset eivät pääse ollenkaan. Suurin osa tapahtumista ja toiminnasta on kuitenkin sellaista, että myös naiset ovat tervetulleita. Jokainen, joka tahtoo, kykenee liittymään siihen verkostoon, joka pikkuhiljaa solmiutuu kerhon toiminnan seurauksena ja silti miehillä on mahdollisuus tehdä ”miesten juttuja” myös keskenään. Äijäkerhon rinnalla toimii vanhempi, molemmille sukupuolille avoin järjestö, jonka toiminta on myös aktiivista. Itse koen tämän hyväksi järjestelyksi, ketään ei suljeta pois eikä kenenkään verkostoitumismahdollisuuksia heikennetä, vaikka myös sukupuolittunut toiminta sallitaan.

  9. Mahtava homma että kirjoitit aiheesta ja sait aikaan (tieten tahtoen tai vahingossa) syntyneen keskustelun. Itselläni on todellakin ollut tunne, että jos aiheesta alkaisi huutelemaan fabossa tms niin voisi hyvinkin joutua paitsioon erilaisista juhlista. Kun pääsee pidemmälle opiskeluissa, niin sitä vähemmän juhlilla on onneksi merkitystä. Nyt vain toivon, että AYY:n/julkisuuden paine on tarpeeksi iso, että muutosta oikeasti tapahtuu, sen sijaan että homma painuisi unholaan, kuten niin monella tärkeällä asialla on tapana. Erinomaista, että otit tämän asian puheeksi, ja toivottavasti jaksat siitä herätellä keskustelua myöhemminkin!

    Terv. naispuolinen teekkari, kilta- ja järjestöaktiivi 2008-2015

  10. Kiitos kirjoituksistasi. Hienoa, että nosta asian esille ja puheeksi.

    Perustutkintoni tein hallintotieteissä Tampereella ja jatko-opinnot Helsingin/Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa. Jatko-opiskelijana opettaessani törmäsin vastaaviin, naispuolisia opiskelijoita jopa halventaviin ilmiöihin, esimerkiksi uusien opiskelijoiden ”perehdyttämisessä” koulun kulttuuriin. Toivoakseni tilanne on parantunut noista muutamien vuosien takaisista ajoista.

    Toivon, että myös kauppakorkeakoulun puolelta nousi vielä enemmän epäkohtia esiin nostavia tasa-arvon ääniä (esim.Tiina Tutkijan Huippuyliopisto blogi; http://huippuyliopisto.blogspot.fi/).

    FT, koulutettu hieroja, yrittäjä, ja ei perinteisen perinteinen mies

  11. Ihan kuin omasta suusta nuo teekkarinaisten kommentit. Itse olen erittäin miesvoittoisella linjalla, ja täytyy myöntää, että olen hieman pettynyt Otaniemeen. Olen aina ollut vähän ”poikamainen”, jos tyttöjen ja poikien leikit täytyy vanhanaikaisesti erotella. Kuitenkin täällä tuntuu, että en ole tarpeeksi jätkä, mutta en myöskään tarpeeksi tyttö. Omat epävarmuudet ovat nousseet ihan uusiin sfääreihin, kun tytöistä puhuttaessa minua ei lasketa joukkoon mukaan, mutta mikään jätkä en myöskään ole. Ehkä oletin teekkareilta sitten enemmän. Kuitenkin heti ensimmäisenä päivänäni yön hämärtäessä känniset N:nnen vuoden miesopiskelijat tulivat kyselemään, mitä ihmettä MINÄ teen täällä. Ymmärrän, että Otaniemen miehet elävät näköjään jäätävässä puutteessa, mutta ihan oikeasti. Aluksi se oli jopa jollain tapaa siistiä, kun sai huomiota, mutta nyt täällä asuttuani olen huomannut, että se ei ole mitään muuta kuin vanhanaikaisia asenteita. Ensimmäistä kertaa sitten ala-asteen tissit ovat olleet näin kiinnostava ja ihmeellinen asia. Ja ensimmäinen kerta koskaan, kun minua on syrjitty sukupuoleni takia.

    Omasta näkökulmastani juurikin nämä asenteet sitten tiivistyvät Otaniemen herrakerhoissa. Ymmärrän, että on vaikea löytää halua rikkoa perinteitä, mutta toivoisin tulevien sukupolvien puolesta, että asenteita muutettaisiin. On aivan hirvittävä sääli jättää hauskat ja fiksut ihmiset toiminnan ulkopuolelle vain sukupuolen ”virheiden” takia. Naiset kun ovat niin h*lvetin huumorintajuttomia.

  12. (Mies)teekkarina ja järjestöepäaktiivina heräsi kaksi toisiinsa liittyvää kysymystä, jotka tiedostan itsekin varsin hyökkääviksi:

    1. Jos Sitsimiesliiton tai Luolamiesten kaltaisiin yhdistyksien edellytetään hyväksyvän myös naisjäseniä, puututaan silloin AYY:n yhdistysrekisterin toisen listan yhdistysten sisäiseen toimintaan. Miksi nämä kaksi tapausta eivät saisi valita jäseniään kuten parhaaksi katsovat?

    Vertailun vuoksi: Kymmenen hengen kaveriporukka perustaa SOtamies yhdistyksen, jossa rakentavat panssarivaunuja ja ajelevat niillä vappuna. Miksi yhdistyksen pitäisi välittää yhdistyksen ulkopuolisesta keskustelusta, vaikka he ottaisivat järjestöönsä vain valkoihoisia lihaa syöviä ja RUK:n käyneitä heteromiehiä.

    2. Mainitset molemmissa postauksissasi verkostoitumismahdollisuudet osana yhdistysten toimintaa. Antamasi esimerkkijärjestöt eivät kuitenkaan selvästikään ole esimerkiksi Akustiikan aineopiskelijoihin verrattavissa oleva työelämälähtöinen yhdistys, jonka tehtävänä on selvästi pitää yhteyttä yritysmaailmaan ja verkostoitua alan sisällä. Kuitenkin verkostoitumista tapahtuu ”itsestään” epävirallisissakin porukoissa. Pitäisikö kaikkien järjestöjen olla avoimia kaikille jäsenille?

    1. Morjesta. Et ole ollenkaan hyökkäävä, ihan asiallisia ja järkeviä kysymyksiä.

      1. Minä en edellytä, minulla ei ole sitä valtaa. Minulla on tämä blogi. Se on minun valtani. Minä kirjoitan tänne tämmöisen jutun, jota lukee tosi moni. Syntyy paine. Kerhot voivat nähdäkseni nähdä valon ja reagoida TAI odotella, että myrsky tyyntyy. Se mitä AYY:n edustajistossa tai hallituksessa tapahtuu asian tiimoilta ei ole millään tavalla minun, vaan demokratian käsissä. Jos siellä tapahtuu jotakin, se on AYY:n ja kerhojen välinen asia.

      2. Olet ihan oikeassa, että ammatillinen verkostoituminen tapahtuu varmaan ensisijaisesti killoissa ja ammattiainekerhoissa. Uskon kuitenkin, että kerhoilla ja niiden naiset ulossulkevalla rekrypolitiikalla on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia. Suoria vaikutuksia on mielestäni se, että miehet oppivat etsimään lahjakkuuksia ja hyviä tyyppejä vain toisista miehistä ja miehisestä olemisen tavasta – verkostoitumaan toisten miesten kanssa. Epäsuoria on esimerkiksi se, että tekniikan ala mielletään edelleen miesten alaksi. Yksin kerhot eivät toki selitä mitään näistä vaikutuksista, mutta ne ovat jokin osa – sellainen osa, joka olisi helposti muutettavissa jos vain haluttaisiin.

      Tästä analyysistani voit olla eri mieltä, mutta näin minä tämän asian nään.

    2. Vastaus kysymykseen 1. on varsin helposti nähtävissä, kun asiaa vähän ajattelee. AYY ei tietenkään voi puuttua itsenäisen rekisteröidyn yhdistyksen sisäiseen päätöksentekoon. Siihen on valta ainoastaan kyseisen yhdistyksen jäsenillä, aluehallintovirastolla ja eri oikeusasteilla alkaen käräjäoikeudesta.

      Sensijaan AYY:llä on täysi valta ja oikeus päättää, minkälaiset ehdot yhdistyksen on täytettävä kuuluakseen AYY:n yhdistysrekisterin kumpaankaan luetteloon, ja minkälaisia palveluita 1. ja 2. luettelon yhdistyksille tarjotaan. Jos luetteloiden ehtoja muutetaan (hallituksen ja edarin niin katsoessa hyväksi) ja jos jokin yhdistys tämän seurauksena ei täytä kakkosluettelon ehtoja, niin ylioppilaskunta tietysti joutuu arvioimaan, että mitä palveluja ko. yhdistykselle jatkossa tarjotaan ja minkälaista yhteistyötä ylioppilaskunta yhdistyksen kanssa tekee.

  13. Itse en ole kokenut naisellista sukupuoltani ongelmaksi Otaniemessä. Koen olevani vähintäänkin yhtä menestynyt niin opinnoissa kuin työelämänkin puolella kuin miespuoliset edustajat. Harvoin edes ajattelen tietoisesti sukupuoltani tässä yhteisössä tai esimerkiksi ovatko ystäväni miehiä vai naisia. He ovat ystäviä.

    Mitä herrakerhoihin tulee: on harmi, että naisia ei valita muutamiin kerhoihin. Mutta oikeasti harva nainen sinne sopisi. Voi olla että sellaisiakin naisia on, mutta en ainakaan tähän hätään osaa nimetä sellaista. Sen verran olen käsittänyt luolamieskavereiltani, että heillä on kyllä erittäin tiivis porukka ja hyvä meininki. Heidän toimintaansa kuuluu kuitenkin paljon sellaista, missä tuskin moni nainen haluaisi olla osana: kuten vaikkapa viikinkipaini tai munan tunkeminen skumppalasiin ja muu kännisekoilu, joka kuitenkin ilmeisesti melko olennaisena osana äijäkerhoon kuulumiseen liittyy. Yäk. Olennaista on olla mukana ”kaikessa”, sillä eihän kukaan jäsen halua jäädä ulkopuolelle esimerkiksi syvällisistä saunakeskusteluista.

    Lisäksi, mielestäni pariutuminen on aika oleellinen ja porukkaa hajoittava juttu. Excelisi perustelu kusee siinä mielessä, että ministeriöissä harvemmin ollaan neljän promillen humalassa. Vaikken olekaan kedon kaunein kukkanen, harmittavan usein moni kaverisuhteeni teekkarimieheen on mennyt pilalle, kun toisella onkin hieman enemmän lämpimiä tunteita. Toki liitossa ainakin on tyyppejä, jotka tykkäävät saman sukupuolen edustajista. En kuitenkaan jaksa uskoa, että he liehittelisivät kerhonsa jäseniä, joiden tietävät olevan suuntautuneen seksuaalisesti erilailla.

    Eli siis. Teoriassa on tosi ikävää, että kylässä tälläistä sukupuolisyrjintää on. Tosiasiassa, harva nainen sopisi kerhoihin. Verkostoja, huimia ja kattavia sellaisia, voi luoda myös kerhojen ulkopuolella. 🙂 Liittoon tai Luolaan kuuluminen on toki iso status, mutta kukaan luolamies tai sitsimies ei saa haluamaansa hopealautasella pelkän jäsenyytensä takia.

    1. Kiva kuulla, että olet tuntenut saavasi olla juuri sellainen kuin olet, ja että sukupuoli ei ole vaikuttanut olemiseesi tai etenemiseesi. Tästä kerhoasiasta olemme vain eri mieltä, mutta sellaista on elämä, erimielisyyttä. En toki usko, että kerholaiset saisivat maailman hopealautasella – ihan niin isona statusarvona en niiden jäsenyyttä pidä.

    2. Voi hyvää päivää kuinka läpinäkyvää. Kyllä jo tuosta nimimerkistä (neiti tekniikka) huomaa naisten aliarvioinnin. Ei kukaan käytä nimimerkkiä neiti tekniikka, jollei tarkoituksena ole yrittää ”hämätä” ja saada ehdottomasti perille kuinka nyt täällä nainen kirjoittelee. 😀 Noloa. Ja tuo alleviivaaminen ettei naiset edes halua tai sopisi tällaisiin kerhoihin, kertoo että itse olet kyseisessä kerhossa. Ja yksi nainen ei voi kertoa muiden naisten puolesta mitä kaikki teekkarinaiset haluaa.

  14. Ensimmäisessä lainaamassasi viestissä tulee hienosti ilmi se osa ilmiöstä jota en näe ongelmana lain: ”Olen todella kiitollinen niistä upeista naisverkostoista, jotka tsemppaavat minua ja joista tiedän saavani tukea. Enpä tiennyt tätä opiskelupaikkaa vastaanottaessani tarvitsevani sellaisia joskus.”
    Naisverkon kohdalle sijoitetaan miesverkko, niin tilanne ei muutu. Ihminen tarvitsee omanlaisiaan joihin voi luottaa täysin ja uskaltaa avautua ilman pelkoa, että paljastukset tapahtumista ja tunteista (esim. ihastuksista) leviää. Kutsutaan ystäviksi.

    Näitä vastaan et selvästikkään ole, vaan nimenomaan muodollisia kerhoja jotka julkisesti syrjivät. Haluaisin vain tuoda esille tämän eron, joka käytännössä voi olla olematon ja helposti sekoittua. Ystävyyksien syntymistä ei voi kontrolloida, mutta ne voi erottaa muodollisista kerhoista.

    Olet hienolla asialla purkamassa historian taakkoja, aika on kypsä.

  15. Terve,

    Hieno kirjoitus, olen ehdotttomasti samaa mieltä että suurten ainejärjestöjen tulee olla avoimia kaikille, mutta koen myös samalla että kaikilla tulisi olla oikeus perustaa järjestöjä joihin kutsuvat vain omanhenkistä porukkaansa. Nopea selaus AYY:n järjestö-listaan nosti esiin kolme järjestöä, jotka mainostivat itseään naisille tai tytöille mutta ei yhtään miehille.

    Joten kysymykseni lienee tämä, minkä kokoinen yhdistys pitäisi olla kaikille avoin? Ja miten tämä rajaus tehdään muuten, onko jotain tiettyjä kriteerejä jotka järjestön tulee täyttää ennen kuin niiden tulee olla kaikille avoimia?

    1. En osaa vastata kysymykseesi! Minusta kyse ei ole järjestön koosta vaan sen asemasta. Lisäksi tuo ”onko kutsumenettely ylipäätään reilua” on hankala juttu, johon en tässä kirjoituksessa ota ollenkaan kantaa. Asiasta on hyvä keskustella, mutta katson, että koska minulla on outo kaksoisasema ja olen myös ylioppilaskunnan työntekijä, en ole oikea ihminen käymään tätä keskustelua. Keskustelun paikka lienee niin halutessa ylioppilaskunnan edustajistossa, jolla on valta tarkastella esim. yhdistysohjesääntöä.

      1. Olen mies, teekkari, kannatan tasa-arvoa (egalitarismi) sekä kehittävää keskustelua. Olen myös joskus vuosi-pari sitten harkinnut oman seuran perustamista kaveriporukallani. Kyseessä olisi tällainen halveksuttu äijäkerho (käytäisiin saunassa, juotaisiin viinaa ja piereskeltäisiin kilpaa), mutta tuskinpa se ketään ulkopuolista kiinnostaisi, vaikka suorastaan vihattaisiin yhdessä naisia, kunhan ei olisi kerhotilaa, yhteistä hienoa vaatetusta tai mitä vaan mistä porukan voisi tunnistaa. Statuksen janoa ja tasa-arvon kehittämistä ei tulisi minusta sekoittaa toisiinsa.

        Ja vielä nyt rautalangasta vääntäen: en vihaa naisia. Koen naiset täysin yhdenvertaisina kuin miehet. Ihmisellä vaan tuntuu olevan taipumus perustaa porukoita, joissa hän viihtyy ja jonka sisällä hänellä on turvallinen olla, vaikka paljastaisi mitkä henkilökohtaiset puolet itsestään. Tästä käsittääkseni poikivat tyttöjen illat ja poikien saunavuorot.

        Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että jokaikisellä otaniemeläisellä on mahdollisuus perustaa oma seuransa? Ainut mitä tässä vaaditaan, on suuri määrä vaivaa. Paitsi että juu, onhan se hirveän kamalaa istuttaa puita, joidenka varjoon pääsee vilvoittelemaan vasta vuosien päästä, jos ollenkaan. Itse en ole ryhtynyt salaseuroja perustamaan, sillä horisontissa häämöttävä hyvissä ajoin valmistuminen on vaatinut aika suuren osan ajastani. En tosin myöskään itke itseäni uneen siksi, etten pääse kantamaan kerhotunnuksia vuosijuhlissa.

        Pari päivää tätä hullunmyllyä seuranneena toivoisin myös, että lakkaisit keskeyttämästä keskusteluja, kun et koe saavasi keskustelun toiselta osapuolelta täyttä tukea. Etenkin ylioppilaskunnan leivissä olemiseen vetoaminen on aika uskomatonta, kun itse tämän keskustelun olet avannut.

        1. Morjesta. Korjataanpa nyt se semmoinen käsitys, jos se jolla kulla on, että minä olettaisin kerhoihin kuuluvien vihaavan naisia. Kuten kirjoituksessanikin mainitsin, tunnen monia, ja tiedän etteivät he vihaa naisia tai ole muutoinkaan mitenkään inhoja.

          Edelleen: Jokaisella on oikeus kuulua kaveriporukkaan. Jokaisella on oikeus perustaa yhdistys. En ole missään vaiheessa kyseenalaistanut kenenkään yhdistymisen vapautta. Silti pidätän itselleni oikeuden arvostella toimintaa, joka on hätkähdyttävän sukupuolisyrjivää.

          Ja siihen kun sanoit: ”Statuksen janoa ja tasa-arvon kehittämistä ei tulisi minusta sekoittaa toisiinsa.” Tässä ei ole kyse statuksen janosta. Minä en pääsisi kerhoihin joka tapauksessakaan, sillä olen tällainen humanistiretku. Kuitenkin, jos tietyt asemat varataan kategorisesti vain ja ainoastaan miehille, se on mielestäni tasa-arvoepäkohta, johon tulee puuttua.

          En ihan saa kiinni, miten olen ”keskeyttänyt keskusteluja”. Olen moderoinut blogista yhden (1) kommentin näkymättömiin ja sekin liittyi wappulehtien tekijöihin kohdistuviin ilkeään kommenttiin. Lisäksi olen vastaillut kommentteihin mielestäni huolellisesti ja kärsivällisesti silloinkin, kun ei olisi huvittanut. On totta, että en ota kantaa sellaisiin kysymyksiin, joihin en koe ylioppilaskunnan työntekijänä voivani ottaa kantaa. Minä kun en ole ylioppilaskunnassa poliittinen päätöksentekijä, enkä halua sellaisena esiintyä. Pahoittelen, jos se vaikuttaa siltä, että pakoilen jotenkin vastuuta.

          1. Nojopas. Edellisessä kommentissa sanot juuri: ”Minusta kyse ei ole järjestön koosta vaan sen asemasta.” Ja nyt sanot, ettei status olekaan se merkittävä tekijä? Eli pimppejä ja kikkeleitä saa kategorisoida kunka paljon vain, mutta sitten kun on saavutettu asema, niin sitten pitää lopettaa kategorisointi ja estää laillinen yhdistyminen ja tuhota se kaikkille osaisille tuttu ”turvapaikka”? Lisäksi käsityksesi verkostoista ja vallasta on virheellinen, näissä kikkelikerhoissa ei hierota politiikkaa tai päätetä eduskuntavaalien tuloksia, vaan ne ovat nimenomaan ”turva”, jossa voi olla ilman, että vitsejä irroitetaan asiayhteydestä.

            Näissä blogeissa on siis kaksi suurta virhettä, joista koko keskustelu kumpuaa. Väitteet toimitusten naisettomuudesta ja ”puputytöttely” on väärin. Sekä Äpyn, että Julkun toimituksissa on naisia täysivaltaisina toimittajina. Lisäksi näissä kerhoissa ei harjoiteta ”valtakoneistossa tapahtuvaa rakenteellista syrjintää” tai oikeasti verkostuoiduta. Teekkaritytöt tätä harjoittavat.

            1. Hei, anteeksi. Olen vastannut niin moneen viestiin, että argumentaationi on päässyt vähän ehkä fletkuuntumaan väsymyksestä.

              Ymmärsin, että tarkoitit yksilön statusasemaa. Jonkun nimettömän yksilön statusaseman tavoittelusta tässä ei ole kyse vaan siitä, että kun mielestäni kerhoilla on korkea statusarvo yhteisöinä, ja niistä kategorisesti rajataan naiset ulos, käytännössä naisilta evätään osallisuus tuohon teekkarikulttuuriin liittyvään korkeaan statukseen vain heidän sukupuolensa vuoksi.

              Meillä on selkeästi näkemysero: sinä näet kerhot ”turvapaikkoina”, minä näen ne valtarakenteina. Voimme molemmat olla samaan aikaan oikeassa, mutta näkökulmaeromme todennäköisesti estää meitä löytämästä yhteisymmärrystä.

              Minun saamieni tietojen mukaan Julkussa naiset ovat edelleen oma osastonsa ”julkkutytöt”, jotka eivät ole normaali osa toimitusta. Äpyssä naiset ovat tasavertaisia toimittajia, mutta eivät sitsimiehiä, vaan heidän on joka toinen vuosi (toisin kuin kerhon varsinaisten jäsenien) osoitettava kelpoisuutensa. Se on mielestäni älytöntä ja väärin.

      2. No jopa on ryyppylasissa rajuilma.

        Opiskelin 1980- ja 1990-luvun vaihteessa TKK:ssa, olen käynyt vetämässä perseet luolamiesten salakapakassa joskus 25 vuotta sitten. Kun aloittelin opiskelua, sähkökillassa kiersi vitsi, että 16:sta sähkökillassa aloittaneesta tytöstä 15 menisi naimisiin sähköteekkarin kanssa. Minä sain sitten vaimoksi sen, jolle sähköteekkari ei kelvannut. Joskus 1990-luvun alkupuolella minut nakitettiin ylioppilaskunnan edustajaksi TKK:n tasa-arvotoimikuntaan. Siellä oppi paljon feministeiltä ja feministeistä, tasa-arvolaista ja muutenkin.

        Tasa-arvolain mukaan herrakerhot eivät ole syrjiviä. On täysin laillista perustaa yhdistys, joka ottaa jäsenikseen vain miehiä tai naisia, esimerkkinä mainitsemasi Naisasialiitto Unioni.

        Feminismin tarkoituksena on sukupuoliroolien väljentäminen – näin siis omien sanojesi mukaan. Jos ei ole mies, on varmaan hankala ymmärtää mitä kaikkea miehen sukupuolirooliin kuuluu. Ei kuitenkaan pitäisi olla mahdotonta tajuta, että naisten seurassa miehistä voi tuntua siltä, että heidän pitäisi käyttäytyä jotenkin teennäisesti, vetää odotuksenmukaista roolia. Miesseurassa on toisin, niissä voi örveltää täysin ilman sukupuoliroolien ahtaita aitauksia.

        Herrakerhoissa feminismin ääneenlausuttu sana tulee lihaksi. Miksi ne ovat mielestäsi ongelma? Tulipalo on sammutettu, mutta ihan väärällä tavalla?

        Taulukossasi mainitaan Teekkaritytöt. Yhdistys on Aallon myötä muuttanut sääntöjään AYY:n vaatimusten kirjaimen mukaisiksi niin, että kuka tahansa ylioppilaskunnan jäsen voi liittyä jäseneksi. Yhdistyksen säännöissä mainitaan kuitenkin edelleen, että sen tarkoitus on edistää naisteekkareiden verkostoitumista ja luoda positiivista kuvaa tekniikan naisista.

        Teekkaritytöt ry näyttäisi siis olevan muodollinen kerho (ry, AYY:n läheisyhdistys) jotka syrjii aivan avoimesti ja julkisesti. Mitä ajattelit tehdä asian suhteen AYY:n työntekijänä?

        1. Hei! Kuten olen monta kertaa sanonut, siinä ei ole mitään ongelmaa, jos kaveriporukat luovat sukupuolisesti homogeenisen porukan vaikka tuossa mainitsemassasi ”turva”-tarkoituksessa. Kuitenkin, edelleen: kun kyseessä on yhdistys, jossa asuu valtaa, ja joka ylläpitää teekkarikulttuurin kulmakiviä kuten wappulehtiä, se on mielestäni ongelma, että naiset kategorisesti suljetaan ulos. On harmi, jos et tätä näe.

          Minä en voi vaikuttaa yhdenkään yhdistyksen sääntöihin. En poikakerhojen enkä Teekkarityttöjen. Sääntöjen muuttaminen, jos niitä halutaan muuttaa, kuuluu yhdistyksen kokoukselle. Se, minkälaisia yhdistyksiä AYY:n yhdistysrekisteriin otetaan ja mitä niiltä yhdistyksiltä edellytetään kuuluu viime kädessä edustajistolle, ei minulle työntekijänä.

        2. ”Ei kuitenkaan pitäisi olla mahdotonta tajuta, että naisten seurassa miehistä voi tuntua siltä, että heidän pitäisi käyttäytyä jotenkin teennäisesti, vetää odotuksenmukaista roolia. Miesseurassa on toisin, niissä voi örveltää täysin ilman sukupuoliroolien ahtaita aitauksia.”

          Minusta tässä on villakoiran ydin.

          Miksi osa miehistä ei voi olla omia itsejään naistenkin seurassa? Naisena tämä on jotenkin tosi vaikea käsittää, ja tässä ketjussa on sitä muutama mieskin ihmetellyt. Eikö tämä ole näiden miesten henkilökohtainen ongelma, jota voi hoitaa sivussa, eikä siten, että se tuodaan jotenkin asioiden ”normaaliksi” tilaksi?

          Ja miksi se on juurikin usein tätä ”örvellystä” jota miesten pitää päästä suorittamaan? Mikä arvo moisella on? Paineiden purkaminen? Onko tämä sitä itsensä toteuttamista? Tähän vaikuttanee stereotyyppiset odotukset siitä, mikä on naisseurassa hyväksyttävää käytöstä, ja käsitykset vaihtelevat suuresti, yksilönkin mukaan.

          Pitääkö tehdä sellainen outo johtopäätös, että osa miesteekkareista ei tule omana itsenä toimeen naisten kanssa, koska hänestä hauskat asiat ovat naisista typeriä, ja on ikävää viettää seuraa naisten kanssa, jotka eivät ymmärrä hänen haluaan tehdä typeriä asioita?

          Omissa opiskelijapiireissä (yliopistolla) on toki örvelletty sekaporukassa, mutta ehkä sellaset totaaliset päättömyydet ja sukupuolellisuus on kuitenkin puuttunu. En huomannu, että miehillä olis silloin ollu vähemmän hauskaa tai et ei saanu olla omia itsejään. Pelkällä miesporukalla ne on käyny sit kalareissuilla tms. En edes tiedä, että yliopistolla olisi sukupuoleen perustuvia ryhmiä, paitsi ehkä homo/lesbo/bi -kerho. Muut kerhot perustuu harrastuksiin, oppiaineisiin ja muihin kiinnostuksen kohteisiin.

          Ongelma on siinä, jos opiskelijakulttuuri osittain rakentuu sille, että miesten pitää päästä ördäämään niin, ettei naiset töllistele vieressä. Olis tasa-arvosempaa, että opiskelijakulttuurista pääosa on tasa-arvosta biletystä ja sukupuolellinen toiminta olis sivuosassa.

          1. ”Pitääkö tehdä sellainen outo johtopäätös, että osa miesteekkareista ei tule omana itsenä toimeen naisten kanssa, koska hänestä hauskat asiat ovat naisista typeriä, ja on ikävää viettää seuraa naisten kanssa, jotka eivät ymmärrä hänen haluaan tehdä typeriä asioita?”

            Eikö juuri tämä ole monessa äijäporukassa idea? En itse juurikaan ”örveltämisestä” välitä, mutta ymmärrän hyvin, että ne jotka haluaa örveltää haluavat tehdä sen keskenään, eivätkä kaipaa seuraansa henkilöitä jotka suhtautuvat nihkeästi örveltämiseen (esim. minua). Ei silloin kuitenkaan näiden örveltäjien tarvitse muuttaa käyttäytymistä vain sen takia, että minä (ja moni muu) pitää heidän käytöstään vähintäänkin outona.

            Otaniemen ja teknillisten alojen ulkopuolisena täytyy todeta, että keskustelu on ollut mielenkiintoista. Omissa opiskelupiireissä en ole kohdannut tai havainnut mitään ”sukupuolittuneisuutta”, mutta ymmärrän kuitenkin molempien osapuolten argumentit. Jos nyt oikein ymmärsin, niin osasta näistä ”örveltävistä äijäporukoista” on kasvanut vaikutusvaltaisia seuroja, joihin halutaan vaikutusvallan takia myös naisia mukaan. Tämä on ymmärrettävää, mutta toisaalta jos alkuperäinen tarkoitus on olla nimenomaan äijäporukka, niin sehän sotii täysin kyseisen seuran alkuperäistä tarkoitusta vastaan, ja pidän siksi ongelmallisena muuttaa asiaa. Voi toki olla, että ymmärsin täysin väärin mistä on kyse.

  16. Aivan toisella alalla toimivana, mutta sivusta tekniikan miesvaltaisia aloja seuraavana, sanoisin, että tämä miehinen pullistelukulttuuri ulottuu myös yliopistojen ja niiden laitosten henkilökunnan kulttuuriin ja ilmapiiriin. Ei vain pätkääkään tee mieli sotkeutua siihen luostarimaiseen testosteronituraamiseen, vaan mieluummin pysyttelee laitoksilla ja tutkimusyhteisöissä, joissa on normaalin yhteiskunnan sukupuolijakauma ja -suhteet.

    1. En voi sanoa, ettenkö itsekin olisi monta kertaa siunaillut, että elämän valinnat ovat vieneet toisalle, näissä teemoissa aika paljon helpommalle polulle. Se on samalla surullista! Jotenkin toivoisi, että kaikki saisivat olla itsejään kouluts- ja ammattivalinnastaan riippumatta.

  17. Hienoa, että olet ottanut asian esiin. Näissä kommenteissa jatkuvasti nousee esiin omituinen argumentti, että on laillista perustaa yhdistyksiä, jotka ottavat jäsenikseen vain miehiä. Asian laillisuus ei tarkoita, että se olisi oikein ja ettei sitä voisi ylioppilaskunnan tasolla kyseenalaistaa.

  18. Minusta on jossain määrin koomista, että nimenomaan tuo miehiä syrjivä Naisunioni jakoi alkuperäisen kirjoituksesi Facebookissa. Eivätkö he hahmota vaiko välitä siitä, että toimivat juuri samalla tavalla.

    1. Olen samaa mieltä. Voisin itseasiassa käydä kommentoimassa sitä jakoa ja tuoda tämän asian esiin. Viimeiset pari päivää ovat vain olleet niin hulluja, etten ole ehtinyt, ja nyt joku hassunhauska nöpönenä on ilmoittanut FB-profiilini ylläpidolle ”feikkiprofiiliksi” ja se on toistaiseksi alhaalla. Sitten kun palautuu, käyn kommentoimassa.

      1. Tsemppiä nettiväittelyyn, ei ole helppoa väntää asioista nimimerkkien kanssa 😉

        Se hassu nöpönenä lienee joko idiootti, joka luulee että FB-profiilin blokkaamalla saa keskustelua laannutettua tai trolli, joka tietää että profiilin blokkaamalla saa vain lisää vettä myllyyn 😀

  19. Kiitos Lotta kun otit tämän vaikean asian esille! Ilman kaltaisiasi rohkeita ihmisiä naisilla ei varmaan tänäkään päivänä olisi edes äänestysoikeutta. Jatka samaan malliin!

    1. Kiitos! En väitä, että tämä olisi jotenkin helppoa minulle. Ei se varmaan kenellekään ole. Mutta kauhean tärkeää! Yritetään yhdessä uskaltaa!

  20. Hienoa, että tartuit tähän tulenarkaan aiheeseen! Ja vielä hienompaa, että olet jaksanut vääntää sitä rautalankaa uudestaan ja uudestaan, monelta muulta olisi varmasti loppunut puhti jo viikonloppuna.

    Tahtoisin vielä nostaa erityisesti seuraavan kohdan esiin: ”Herännyt kohu harmittaa ja pelottaa monia, jotka haluaisivat käsitellä asiaa omassa yhteisössä sisäisesti. On mielestäni kuitenkin itsereflektion paikka, jos asioista avoimesti keskusteleminen pelottaa ja ahdistaa. Minulle se on vain merkki siitä, että toiminnassa todella on jotain korjattavaa – jos siinä ei olisi, avoin keskustelu ei varmaankaan tuntuisi pahalta.”

    Pelkoihin liittyen, törmäsin tänään mielestäni erikoiseen ”ahdistukseen” aiheen tiimoilta: jo pelkkä wappulehden/julkaisun myyminen ja/tai ostaminen voi olla jollekulle niin tärkeä rituaali, että vaikka toimituksen kaapista löytyisi mitä luurankoja, niistä ei haluta puhua ääneen sen pelossa, että oma wappukokemus jotenkin kärsii (”mitä jos wappulehdet lopetetaan tai ne ryhtyvät lakkoon, kun niiden toimintaan puututaan tai toimintatavat kyseenalaistetaan? MINUN wappuni ei ole oikea wappu, jos en saa luettavaa Ullikselle!”).

    Tämäkin viaton kommentti voidaan siis tulkita (välilliseksi) yritykseksi sabotoida jonkun (teekkari)wappu! 😀 Itse en kuitenkaan usko yhdenkään mainituista instituutioista kaatuvan pienestä tuulettelusta, joten keskustelu jatkukoon.

    1. Tosiaan, tarkoitus ei ole pilata kenenkään wappua. Olen aktiivisesti ajatellut tämän jutun kirjoittamista viime lokakuusta. Ajattelin, että kirjoitan sen eräänlaisena jäähyväistekstinä, sitten kun siirryn uusiin tehtäviin. ”Kiitos kaikesta, mitä olette antaneet, mutta miettikää tätä” -hengessä. Viime perjantaina kävin noin 70. todella väsyttävän keskustelun ystäväni FB-statuksessa erään vanhan luolamiehen kanssa. Jotain naksahti, enkä enää jaksanut välittää. Tämä ei siis ollut sillä tavalla sunnitelmallista, että hähää – pilaanpa wapun, ei todellakaan.

  21. Hienoa, että nostat tämän merkittävän epäkohdan liittyen Otaniemen salaseuroihin esille.

    Se on kuitenkin vain yksi monista epäkohdista. Ymmärrän, että kirjoituksessasi halusit keskittyä vain tähän naisnäkökulmaan – itse miehenä sain Otaniemiaikanani aika monta negatiivista kokemusta kyseisistä kerhoista. Jossain aiemmassa kommentissa kirjoitettiin että ”entiset koulukiusatut siellä pyörittävät salaseuratoimintaa”. Omien kokemuksieni perusteella pikemminkin koin, että tuo toiminta monen ulkopuoliseksi jääneen silmin tuntui yliopistomaailmaan viedyltä koulukiusaamiselta (”parempi porukka valitsee vain muita hyviä tyyppejä sisäpiiriinsä, jotkut voidaan tylysti jättää oven ulkopuolelle”). Itse koen, että näiden kerhojen (ja niihin liittyvien oheisilmiöiden) ansiosta itsetuntoni heikkeni ja olen kärsinyt siitä tähän päivään asti. Samaan tapaan monet koulukiusatut kuvaavat tuntojaan jälkikäteen. Voin vain kuvitella, miltä asetelma monista naisista tuntuu.

    Koska samoissa kerhoissa pyörii muutenkin vallan kahvassa olevaa porukkaa, jotka itse on hyväksytty sisäpiirin jäseniksi, heidän etunsahan ei ole tätä asetelmaa purkaa. Otaniemen ja suurimman osan teekkareista etu se kuitenkin olisi: miksi ylläpitää tällaista suljettua sisäpiiriä? Mielestäni esimerkiksi vappuperinteinen vaaliminen tai muuten pitkät perinteet on aika huono perustelu. Vappulehdet varmasti saisi syntymään jollain muullakin menetelmällä.

    Itse en halua tätä toimintaa tukea ja vappulehdet jäävät siis ostamatta. Samoin omaan yritykseeni en halua tällaisissa porukoissa kasvanutta ainesta töihin, rekrytointitilanteessa sisäpiiriläisyydestä ei siis ainakaan kohdallani ole hyötyä. Muuten Otaniemen yhteisöllisyydestä ja hyväntahtoisesta porukasta itselläni on paljon hyviä muistoja, näihin salaseuroihin liittyvät muistot vain tuntuvat tuovan pahan maun suuhun, vaikka omasta valmistumisestani on aikaa lähemmäs kymmenen vuotta.

    1. Hei! Keskityn näissä teksteissä tuohon naisasiaan, koska näen sen niin räikeänä sukupuolisyrjintänä ja se on Otaniemen sukupuolittuneessa kulttuurissa sellainen jäävuoren konkreettinen huippu, johon on helppo tarttua. Kiitos, että ymmärrät sen. Se ei tee omista kokemuksistasi miehenä tässä salaseuraskenessä yhtään väheksyttävämpiä ja vähemmän tosia. Onhan se julmaa, etkä todellakaan ole ainoa, jota ”ei ole todettu kelpoiseksi”, ja jota ulkopuolelle jääminen on haavoittanut. Haluan omalta osaltani osoittaa pahoitteluni, että itsetuntosi on aikanaan heikentynyt tällaisen typeryyden takia. Vaikka kirjoitan paljon siitä, miten kerhoihin kuuluminen on statusarvo ja kerhot ovat valtarakenne, olen ihmisenä mikrotasolla sitä mieltä, että sinä ja sinun kaltaisesi ovat niitä todellisia sankareita. Tsemppiä!

  22. Todella tärkeä ja rohkea keskustelunavaus!
    Itse opiskelen TTK:ssa, mutta mielenkiinnolla olen lukenut tätä postausta ja kommenttipalstaa. Aiheesi näyttäytyy minulle tärkeänä osana keskustelua siitä, miten meitä kasvatetaan niin koulussa kuin kotona yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen sukupuoleen, joka perustellaan biologisena sukupuolena. Tämä luo dikotomian, joka tulee esiin esimerkiksi blogipostauksessa esittelemissäsi naisopiskelijoiden lainauksista. Ja kommenttiosiossa nousee usein esiin puolustuksens näiden kerhojen muodostamisen laillisuus, sekä kommentoijien kokema tarve sukupuolen perusteella muodostettaville ryhmille, jossa voi olla oma itsensä (äijäillä ja ämmäillä). Tämä onkin mielestäni yksi suurimpia ongelmia tässä sukupuoleen kasvattamisessa, eli ei nähdä sukupuolia yhdistävää tekijää (ihmisyyttä), vaan vain ne erot, joita itse ylläpidämme ja tuotamme koko ajan käytöksellämme.
    TTK:ssa opinnoissa onneksi kyseenalaistetaan yhteiskunnallista sukupuolta, jolloin keskustelussa on jaettu ymmärrys tällaisten rakenteiden keinotekoisuudesta. Se edellyttää muutosta asenteissa ja ajattelussa, mikä tietenkin pelottaa aluksi, mutta yhdessä siitä selvitään – ihan ilman alleviivattua sukupuolta.

  23. Tätä asiaa on tullut itsekin pohdiskeltua jo ennen ensimmäistä blogitekstiäsi jonkin verran ja samoilla linjoilla pitkälti olen. Vaikka täällä monet lähtevätkin sillä linjalla, että kyllähän miehillä pitää olla lupa pitää omia saunailtojaan ja ”äijämenojaan”, mikä sekin kyllä pitää paikkaansa, niin se on kyllä ihan toinen juttu kun vertaa yhteisöön, joka näkyvästi edustaa tietynlaiset asut päällä ja saa jonkinlaista arvostusta osakseen siitä mitä tekee. Uskallan väittää, että ko. yhteisöissä on vähintäänkin toimittajina pyörinyt ns. ”tarpeeksi hyviä jätkiä” eli sopivia ja pätevyytensä osoittaneita naisia.

    Täytyy kyllä myöntää, että itse en naisena ole kokenut syrjintää nimenomaan jalkovälini takia kuin ehkä ihan yksittäisten henkilöiden puolesta, jotka hekin ovat tehneet sen todennäköisesti täysin alitajuntaisesti (mikä ei toki tee siitä yhtään sen hyväksyttävämpää vaan kertoo ennemminkin syvälle juurtuneista asenteista). Opiskelen alaa, jolle tulee vuosittain todella vähän naisia opiskelemaan ja yleisesti ottaen näkisin, että sekä killan että koulun henkilökunnan puolesta en ole mitään yleistä asennevammaisuutta kohdannut. Ennemminkin ongelmia on tullut, jos viina ei ole maistunut ihan yhtä hyvin kuin ympärillä oleville kavereille, jolloin on jätetty joskus ihan tarkoituksellakin ulkopuolelle.

    Ensimmäisen tekstisi myötä herännyt keskustelu kaveripiireissäni oli naistenkin puolesta valitettavan negatiivista. Siinä kohtaa heräsi itsellekin se ”hyvä jätkä”-statuksen ylläpitoreaktio (vaikka en todennäköisesti ko. henkilöiden silmissä sellainen olekaan) enkä uskaltanut avata suutani, kun tekstiäsi ja ajatuksiasi pilkattiin ”jonkun humanistinaikkosen, joka ei mistään mitään tiedä” kommenteiksi. Harmittaa. Tähänkin joukkoon lukeutui kuitenkin naisia ja aloin vain miettimään, ovatko nämäkin naiset niin iskostuneet siihen ajatukseen, että asiat nyt vaan menevät näin vai peittävätkö he todellisia ajatuksiaan.

    Joka tapauksessa olen silti samoilla linjoilla kanssasi, että näitä vanhanaikaisia asenteita olisi hyvä vihdoin lähteä rikkomaan. Siinä ei kuitenkaan rehellisesti sanottuna kukaan mitään häviä, että kyseisissä yhteisöissä olisi myös niitä naisia varsinaisina jäseninä, jotka ovat kelpoisuutensa muulla tavalla osoittaneet.

  24. Kommentteja lukiessa ykköspuolustukseksi asian tiimoilta näyttäisi nousevan tämän tyylinen argumentti:

    ”Kymmenen hengen kaveriporukka perustaa SOtamies yhdistyksen, jossa rakentavat panssarivaunuja ja ajelevat niillä vappuna. Miksi yhdistyksen pitäisi välittää yhdistyksen ulkopuolisesta keskustelusta, vaikka he ottaisivat järjestöönsä vain valkoihoisia lihaa syöviä ja RUK:n käyneitä heteromiehiä?”

    Vastaus on simppeli. Sanoilla ja teoilla on aina syvempi merkitys kuin miltä ne ulospäin näyttää ja kuulostaa. Jos heität kaverille läpällä ”vitun homo”, tarkoituksesi ei yleensä ole loukata homoseksuaaleja, vaan kaveriasi (joskin kaverilliseen tapaan). Kuitenkin tiedostamattasi viittaat hänen olevan huonompi ihminen, väittäessäsi ettei hän ole hetero. Kaverisi luultavasti naureskelee heitolle, ja kuittaa ”mielummin homo kun sun seksielämä”, ja aihe vaihtuu. Vastaavia hyvin syvään juurtuneita asioita löytyy kulttuuristamme loputtomasti. Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi niistä. Aina voidaan argumentoida, että ”ei meidän oo tarkotus loukata ketään tällä meidän toiminnalla”. Moot point, jos lopputulema kuitenkin loukkaa jotain ihmisryhmää, tai edesauttaa sellaisen ilmapiirin luomisessa joka kokonaisuutena on loukkaava jotain ihmisryhmää kohtaan. Totuus on tietenkin se, että kukaan ei oikeasti loukkaannu teidän yhdestä kymmenen hengen men-only tankkikerhosta. Ongelmaksi asia muodostuu siinä vaiheessa, kun tankki/sitsi/luolamies/jallukerhoja on satoja, ja kaikki on men-only ja homma on rullannut näin niin pitkään että siitä on muodostunut (tässä kontekstissa Otaniemen-)kulttuurinen standardi.

    Yllä viitattu argumentti voidaan pukea helpommin ymmärrettävään muotoon:

    ”Miksi meitä pitäisi kiinnostaa muiden mielipiteet, niin kauan kun mulla / meillä on kivaa?”

    Koska se johtaa kohti välittävämpää yhteiskuntaa. Koska se korjaa kulttuuriin jämähtäneitä epäkohtia. Koska se on yksinkertaisesti kohteliasta.

    ”Pitääkö yhdistykset velvoittaa ottamaan jäseniksi kaikki haluavat?”

    Ei tietenkään. Ihmiset tulisi velvoittaa käyttämään aivojaan. Tämän asian tiimoilta etenkin yhdistysten / kerhojen päättävillä paikoilla istuvien ihmisten.

    – Mies, Kauppatieteet, Alumni

  25. Minusta on epäreilua näyttää herrakerhojen syynä kaikki mahdolliset Otaniemen (ennemmin koko yhteiskunnan) epäkohdat. Itse en missään muussa yhteisössä ole päässyt toimimaan yhtä sukupuolineutraalisti ja oppinut sitä kuuluisaa tekemisen meininkiä ja uskoa siihen, että kaikki onnistuu, kun vain ryhtyy toimeen. Minunlaiseni naisten näkemykset on tukahdutettu tässä keskustelussa nopeasti, ja naisten uhriuttaminen tässä keskustelussa on luonut pahaa mieltä laajalti yhteisössäni. Emme tarvitse pelastajaa, olemme vahvoja ja meistä teekkariuden ydin on jossain muualla kuin parissa herrakerhossa. Minusta on melko ylilyötyä väittää, etten naisena osaa pyytää minulle kuuluvaa palkkaa tai miehet eivät opi arvostamaan minua, koska on herrakerhoja, jotka pitävät yllä tiettyjä valtarakenteita. Kannatan tällaisten valtarakenteiden purkamista, koska se edesauttaa myös miehiä olemaan sellaisia kuin ovat. En vain ymmärrä, miten herra- ja rouvakerhot ovat tämän ongelman ydin. Itse olen myös erittäin avoimesti puhunut ko. aiheesta Otaniemessä, harmi jos muut ovat kokeneet, ettei asiasta muka voisi puhua.

    1. Hei! Pahoittelen, jos näin on käynyt. Olen yrittänyt tuoda esiin sen, että teekkarikulttuuri on mielestäni mahtavaa. En ole toki kirjoittanut näitä tekstejä siitä, koska se että teekkarikulttuuri on mahtavaa, ei ole varsinaisesti vaiettu ongelma, josta monet kärsivät. Nämä kerhot ja niiden sukupuolittuneisuus on kuitenkin sellainen asia, josta tuntemistani teekkarinaisista 90% tuntuu kärsivän. Tarkoitus ei ole ollut tukahduttaa kenenkään ääntä eikä todellakaan uhriuttaa naisia, vain päinvastoin, antaa heille ja myös miehille rohkeutta puhua tästä asiasta.

      1. Tunnemme selvästi ihan eri teekkarinaiset, olen kyllä 10 Otaniemi-vuodessa tutustunut useampaan 🙂 Minua harmittaa herra- ja rouvakerhojen puolesta se, että kaikki yksittäiset kommentit ja vaikka proffan möläytykset laitetaan nyt kerhojen piikkiin ja se jos mikä alkaa mennä syrjinnän ja dissaamista puolelle.

        1. Ei missään nimessä laiteta! Minä en ainakaan ole laittanut. Olen päin vastoin sanonut, että kaikki kerholaiset, jotka tunnen, ovat skarppia ja humaania sakkia. Se, mitä olen väittänyt on, että tämäntyyppinen sukupuolisesti segregoiva valtarakenteissa tapahtuva toiminta osaltaa vaikuttaa siihen, että Otaniemessä myös muunkaltainen sukupuolen perusteella toiseuttaminen on ok. Tämä on palapeli, kerhot vain räikein ja näkyvin osa sitä.

          Ilmeisesti me tunnemme eri naisia. Tämä ei ole mikään kilpailu. Olen mielestäni kyllä osoittanut julkaisemalla esimerkiksi tuota naisilta saamaani palautetta, että tämä ei ole keksimäni vaan ihan oikea ongelma, jonka tuntee nahoissaan moni.

  26. Vaikka itse en teekkari olekaan ja en ole kauheasti siihen elämään perehtynyt, on tämä minusta tärkeä ja kiinnostava aihe. On myös ihan käsittämätöntä, että vaikka tässä tekstissä on naisopiskelijoiden omakohtaisia kokemuksia syrjinnästä, kommentit on silti täynnä porukkaa jotka vähättelee tätä asiaa. Miten vaikeaa on ymmärtää, että kerhot joissa verkostoidutaan mutta joihin vain miehet pääsevät ovat epäreiluja? Miten vaikeaa on ymmärtää, että on epäreilua syrjiä ihmistä sellaisen asian perusteella, johon hän ei voi vaikuttaa (tässä tapauksessa sukupuoli)? Vaikka naiset perustaisivat omat kerhonsa, arvovallan ja suhteiden rakentaminen vie vuosia ja miehillä on älytön etumatka ja näköjään Otaniemessä riittää ihmisiä jotka todennäköisesti väheksyisivät naiskerhoja. Ja vaikka minustakin tämä Naisasialiitto Unionin toimintatapa on typerää, sen tuominen esiin sata kertaa on niin sanottua whataboutismia. On todella masentavaa, että näinkin tasa-arvoisessa maassa kuin Suomessa kun oikea epäkohta nousee esiin, löytyy hirveästi miehiä jotka tekevät kaikkensa vähätelläkseen ongelmaa.

  27. Kiitos tästä. Tämä koko aihe on yksi syy siihen, miksi en koskaan sopeutunut Otaniemeen. En kokenut erityisesti, että minut olisi haluttu vaientaa, vaan asemani oli muuten erikummallinen — naisena minut nostettiin jalustalle, joka kuitenkin oli jossain kaukana itse sisäpiiristä. Olin hyväksytty, mutten sisällä.

    Vuosien varrella tapasin paljon mukavia ja fiksuja ihmisiä, mutta myös aivan käsittämättömän typeriä miehiä, jotka saivat voimansa teekkariudesta. Toki vastaan tuli myös kömpelöitä iskuyrityksiä, mutta valitettavasti myös kohtuullisen aggressiivia ehdotuksia.

    Vastenmielisintä oli inttiretoriikka ja -läppä. Mielestäni sitä heitettiin ihan tarkoituksella ”yhteishengen” nimissä. Intistä kopioidut toimintamallit olivat myös suojautumiskeino, jonka taakse lussukkamiehet helposti vetäytyivät. Yksi isohenkilö esim. seisotti meitä erilaisissa asetelmissa. Olettaisin tuon henkilön kuitenkin olleen poikkeus.

    Onneksi, onneksi, onneksi asiat muuttuvat työelämässä. Pojat miehistyvät eivätkä enää samalla tavalla pelkää DI-naisia. Se on ihanaa. Olemme tasavertaisia työtovereita.

  28. Tätä blogia ja sen kommentteja lukiessa tulee oikein lämmin ja pörröinen olo. Suomi on ihan aito länsimaa ja sivistynyt yhteiskunta. MEILLÄKIN on First World Problem: yliopiston poikakerhot (2 kpl). Ne ovat ”valtarakenteita”, jotka aiheuttavat naisten syrjäytymisen johtoasemista, huonomman palkan ja ovat muutenkin tosi kusipäisiä.

    Kolumnisti myös kertoo, että isona hän haluaa kolmannelle tai julkiselle sektorille asiantuntijaksi. Eli vaikka AYY:n tornista saa tuijottaa, niin johtopäätös on se, että naisten väitetty huonompi asema työelämässä on finninaamaisten poikien kerhojen syytä. Eikä tietenkään se, että kolumnistin tavoin tuhannet naiset haluavat sinne kolmannelle sektorille tai väliportaan virkamiehiksi, sen sijaan että tavoittelisivat niitä harvoja todellisia johtajan paikkoja. Sheehs.

    1. Heippa. Varmaan voi olla monta mieltä tämän ongelman kokoluokasta. Tästä perspektiivistä katsottuna se kuitenkin on aito ja olemassa, eikä sitä voi kuitata huutamalla ”entä nälänhätä”. Kommenttisi loppuosan viittaus on hassu. Miten minun urasuunnitelmani nyt liittyvät tähän asiaan? En todennäköisesti työllisty samoille työmarkkinoille kuin diplomi-insinöörit. Se on totta, että tuntuisi väärältä ja mahtipontiselta yksi vuosi valmistumisen jälkeen avoimesti julistaa, että haluan esimiestehtäviin, vaikka haluankin ja olen sellaisia hakenut. Ehkä tässä suhteessa olet jonkin totuuden äärellä – voisin olla röyhkeämpi.

  29. 1.
    Kirjoituksessa ”herra-kerhot” nostetaan jalustalle. Kerhot luovat kyllä kontakteja mutta oikeasti tärkeät työelämään liittyvät kontaktit tehdään pääosin kiltojen ja muiden järjestöjen kautta. Ei jäsenyydestä tosin varmasti haittaakaan ole varsinkaan, jos tos sattuu esim. työhaastatteluun kerhon jäsenen kanssa. Minkälaisen statuksen herrakerhon jäsen saa on kuitenkin katsojan silmissä. Tätä koko juttua voisi melkein luulla kerholaisen kirjoittamaksi statuksen nostattajaksi…

    2. On myös molemmat sukupuolet hyväksyviä ”salaseuroja”

    3. Kirjoittaja ei voi ymmärtää perinteiden tärkeyttä teekkarikulttuurissa. Ei se tietenkään syrjintään oikeuta, mutta tekee asian kaksipiippuiseksi. Sanoisin kuitenkin, että täysin varmasti suurin osa salaseuralaisistakin hyväksyy naiset sellaisena kuin on eivätkä väheksy heitä millään lailla. Helppo aina vetää yksittäisten henkilöiden yksittäisiä kommentteja keskusteluun. ”oot hyvä jätkä” jne.

    4. Keskustelu ärsyttää suunnattomasti, koska siitä saa kuvan, että salaseurojen toiminta aiheuttaa automaattisesti sen, että kaikki teekkarimiehet ovat sovinisteja vähintäänkin ”tiedostamattaan”. Täältä ulkopuoliset saavat myös sellaisen kuvan, että teekkarit olisivat jotenkin erityisen sovinistisia. Epäilen suuresti! Jos lähtisin samalle linjalle, niin tämän keskustelun perusteellahan minun pitäisi ajatella, että kaikki teekkarinaiset pitävät teekkarimiehiä vain seksin perässä juoksevina, puutteessa olevina, surullisina pelleinä. Mutta tosiaan ymmärrän, että kommentti oli vain yhden suuttuneen ja todennäköisesti väärinkohdellun henkilön purkaus. Pidän erittäin paljon teekkarinaisystävistäni ja he ovat samalla viivalla teekkarimiesystävieni kanssa, vaikka välillä onkin kiva pitää miesten iltaa. Onko kukaan koskaan kuullut naisten/miestenilloista tai seuroista Otaniemen ulkopuolella? On!

    =10 eli summana tästä saamme. Kovia yleistyksiä, kovaa jalustalle nostoa, teekkarimiesten mollaamista, ulkopuolisen näkemys. Mutta TASA-ARVO on erittäin tärkeä asia ja siitä pitää pitää kiinni! Toivottavasti kirjoitus vähentää sovinismia ja edistää TASA-ARVOA teekkarikylässä.

    1. Moi!
      1. Kuten monta kertaa on todettu, kerhojen ja kerholaisuuden merkityksen arviointi tuntuu olevan henkilökohtaista. Koska asia on kulttuurinen, sitä on vähän vaikea mitata. Minä olen sitä mieltä, että kerhoilla ja niiden harjoittamalla sukupuolisegregaatiolla on monenlaista negatiivista merkitystä.
      2. Niin on. Ne eivät kuitenkaan julkaise teekkarilehtiä ja kanna teekkariuden tunnuksia, joksi esimerkiksi sitsimiesten viitat luetaan.
      3. Voin ymmärtää. Olen kulttuurientutkija ja ollut ja toiminut täällä Otaniemessä kolme, neljä vuotta. Teekkareiden rakkaus perinteisiin on tullut todella tutuiksi. Kuitenkaan nämä perinteet eivät olleet uhattuna, kun aaltoutumisen jälkeen SiMiListit hyväksyivät ensimmäiset teolliset muotoilijat jäsenikseen, myös kyltereitä on. Naiset sitten ovat ihan eri juttu ja uhka perinteelle?
      4. En pidä missään nimessä kaikkia teekkarimiehiä sovinisteina. Kenties teknillisillä aloilla ihmiset eivät noin yleisesti ottaen ole kovin kiinnostuneita kulttuurientutkimuksesta, sukupuolirooleista ja siitä, miten sukupuoliroolit toimivat valtarakenteissa. Heitä ehkä yleisesti kiinnostaa vähemmän nämä asiat. Kuitenkin uskon, että ihmiset täällä kuten muuallakin ovat fiksuja, ja pystyvät näihin asioihin paneutumaan halutessaan. Tarkoitus on tehdä näitä asioita läpinäkyviksi, ei leimata ketään sovinistiksi sen enempää kuin mistään mitään ymmärtämättömäksi feministiksikään.

      Päätelmästäsi olen monesta osin eri mieltä: en yleistä – puhun rakenteista, en nosta ketään jalustalle, en mollaa teekkarimiehiä, en ole ulkopuolinen, vaikka en ole teekkari. Mutta TASA-ARVO, se on tärkeää, ja toivon, että osaltani autan sen saavuttamisessa edes tässä pienessä asiassa.

  30. Suuri kiitos rohkeasta keskustelunavauksestasi ja asian esille nostamisesta.

    Tekniikan alalla tämä sama vanhoillisiin sukupuolistereotypioihin nojaava asenne näkyy monessa muodossa. Itse olen insinööriopiskelija (amk) ja olen kohdannut muiden kommentoijien kertoman kaltaisia tilanteita omien opintojeni aikana: ”harmitonta läpänheittoa” opetushenkilökunnan osalta, puhumattakaan tietenkään siitä, mille opiskelijakaverin kommentit ”hyvä jätkä, penis vaan puuttuu” tuntuvat.

    Nämä asenteet, jotka opitaan viimeistään korkeakoulussa, siirtyvät takuuvarmasti myös työelämään. Hämmennyksen saattoi varmasti lukea kasvoiltani, kun taannoin työhaastattelussa haastattelija tarmokkaasti painotti, ettei heidän firmassa sukupuoli vaikuta palkan suuruuteen. Minulle ei ollut tullut edes mieleen, että juuri minun kohdallani, henkilökohtaisesti, sukupuoleni olisi jotenkin palkkaukseen vaikuttava asia. Olin ajatellut, että myös minun palkkaani vaikuttaa osaamistaso, kuten asiantuntijatehtävissä yleensä. Luonnollisesti olen tietoinen naisten ja miesten välisestä palkkaerosta, jota selittäviä syitä on paljon, eikä tarkoitukseni ole nyt johdattaa keskustelua siihen.

    En voi vain olla näkemättä todennäköisesti hyvää tarkoittaneen haastattelijan kommentoinnissa juurikin tämän keskustelun keskiössä olevia asenteita. Miksi asia muutoin pitäisi erikseen mainita? Jäin miettimään, haluaisinkohan siinä firmassa sittenkään työskennellä…

    Toivottavasti tällainen keskustelu aidosti tervehdyttää asenneilmastoa ja ”taas rumat feministit ulisee” -huutelijat jätetään omaan arvoonsa.

  31. Ehkä koko teekkarikulttuurissa ja Otaniemessä on jokin vialla jos uran takia on kuuluttava johonkin kännäilyyn ja bileporukkaan. Itseäni ei opiskeluaikoina alkoholilla sekoilu paljoa kiinnostanut ja keskityin muihin fiksumpiin asioihin. Minusta yleisesti on ikävää että melkein aina pitää sitä viinaa ottaa kaikkeen opiskeluihin liittyvässä toiminnassa ja jos ei maistu niin tylsää noissa piireissä tulee. Olisikin tärkeämpää etsiä omanlaista seuraa muualta ja pitää välejä vaikka vanhoihin koulukavereihin.

    En kyllä työelämässä ole huomannut että noista äijäporukoista mitään hyötyä olisi. Enemmänkin yritys bunkkeroituu jos se ottaa samanlaisia ja samasta paikkaa tulleita tyyppejä töihin vuodesta toiseen. Ei siellä monen herrakerhon promillen humalassa saunassa saavuteta muuta kuin kamalaa darraa 😀

    Olen samaa mieltä tuon erään naisen kanssa, että noiden herrakerhojen aktiviteetit tyyliin kullin uittamiset skumpassa tai miesjunat saunan ympäri eivät varmaan montaa naista kiinnosta, ihan oikeasti!

    – Nainen DI

    1. Hei! Varmasti sellainen suoranainen hyöty, että saisi esimerkiksi duunipaikan pelkästään kerholaisuuden perusteella on liioittelua. Uskon kuitenkin, että verkostoilla on enenevissä määrin merkitystä, kun työsuhteet ovat lyhyempiä. Miehethän muuten vaihtavat tekniikan alalla useammin työpaikkaa kuin naiset (TEK:n valmistuneiden tutkimuksen mukaan muistaakseni). Uskon, että aktiviteeteista ei kaikki ole kaikille mieluisia, mutta mielestäni se liittyy enemmän luonteenlaatuun kuin sukupuoleen.

  32. Kiitos näistä blogikirjoituksista! Naisena miesvaltaisella alalla jo pitkään töitä tehneenä heräsin näiden kirjoitustesi yhteydessä aika merkilliseen havaintoon; moni räikeä sovinismi, asiantuntijuuden vähättely tai muu uralla etenemisen este on aiheutunut teekkaritaustaisten miesten vallankäytöstä. Toki joukkoon mahtuu myös esim. ekonomeja, mutta nyt kun teekkareista puhutaan niin kyllä he ovat näitä hyvä veli -verkostoja muodostaneet opiskeluaikojensa jälkeen yritysmaailmassakin.

    Tämä blogikirjoituksesi on siis oikeastaan aika merkittävä havainto itselleni ja kuinka loppujen lopuksi jopa naisten uralla etenemisen lasikatot ja palkkakehitys voivat olla tällaisten opiskelijajärjestöjen aiheuttamia ainakin välillisesti. Asenteet eivät lähde ainoastaan kotoa vaan mitä suuremmassa määrin opiskeluajoilta, joissa yhteenkuuluvuuden tunne ihmisen elämän aikana on huipussaan. Loppujen lopuksi kyse on siis merkittävästä yhteiskunnallisesta asiasta, kun riittävän laajasti tarkastelee.

    1. Kiitos! Juuri siksi nostin asian esille, koska näen nuo epäsuorat vaikutukset ja uskon niihin. Ikävä kuulla, että ne sinun(kin) osaltasi ovat totta. Mutta muutosta kohti, eikös juu, parempi huominen!

  33. Hei Lotta,

    Kiitos kirjoituksistasi. Kirjoitit asioista joista moni ei vieläkään uskalla puhua.

    Tässä kirjoittaa nykyinen DI ja entinen otaniemeläinen ylioppilaskunta-aktiivi. Osuit kirjoituksissasi naulan kantaan, ja onnistuit mielestäni todella hyvin kommunikoimaan ns. epävirallisen niemen sisäpiiriläisten totuuden ja näkemyksen asiaan.

    Itse näen herrakerhojen suosion hyvin käytännönläheisesti. Nimittäin Otaniemen ainoat salakapakointiin soveltuvat tilat ovat olleet ko.kerhojen käytössä vuosikymmeniä. Kun smökin jälkeen halutaan jatkoille, alkaa salaseuraan kuuluminen todella merkitsemään jotakin. Ja kuten jo sanoit, ei salakapakoiden ovista kulje kuin tietyt sisäpiiriläiset (hallitusaktiivit, kiltojen puhikset yms).

    Tässä tullaankin AYY:n kantaan siihen, miten ja kenelle se haluaa tilojaan vuokrata. Jos aletaan laskemaan niin niemessä suurin osa parhaista kerhotiloista on sellaisten yhdistysen nimissä joihin ei naiset pääse. Onko tämä AYY:n arvojen mukaista?

    Eikö AYY tällä tavalla juuri epäsuorasti edistä näiden ko.yhdistysten toimivaltaa ja prestiisiä? Miksi nais ayy:laisen pitäisi maksaa täyttä opiskelijajäsenyyttä, jos osa maksusta menee sellaisten tilojen pyörittämiseen joita käyttävät yhdistykset joihin hänellä ei ole sukupuolensa takia pääsyä?

    Näissä kerhotiloissa voisivat toimia myös kaikille avoimet toimijat. Aallossa toimii 200 yhdistystä. Mitäpä jos kerhohuoneet laitetaan uudellenjakoon?

    Jos salaseurat ovat maineensa veroisia (varoissaan ja alumneissa on riittävästi yritysjohtoa) luulisi että penthousen ostaminen Keilaniemesta tai Tapiolasta ei olisi ongelma.

    1. Hei! Olettaisin, että tämä on asia, josta tullaan lähitulevaisuudessa keskustelemaan AYY:n edustajistossa. Edustajistolla on paljon päätövaltaa tässä, itse iloitsen lähinnä siitä, että asiasta ylipäätään keskustellaan.

  34. Olet varmasti oikealla asialla ja tuo kerhon ja institutionaalisen kerhon erottaminen on hyvä pointti, toki ei aina hirveän helppoa.

    Tuli vain muutamia kommentteja lukiessa mieleen, olisiko mahdollista että nämä mainitut ulkopuolisuuden tunteet eivät johdukaan sukupuolesta vaan ovat varsin yleisiä kaikenlaisissa yhteisöissä? Esimerkiksi ensimmäisessä lainaamassasi kommentissa esiintyvä, ”osaankohan minä oikeasti” tuntemus tunnetaan työelämässä aika normaalina ilmiönä (fear of being found out) enkä ainakaan itse ole sitä nähnyt sukupuolittuneena mitenkään.

    Itse en ollut koskaan kuullutkaan mainitsemistasi kerhoista (yhdestäkään) ennen blogisi lukemista vaikka 93-96 Otaniemessä opiskelin, eli ilmeisesti ovat enemmän järjestö- ja kilta-aktiivien piirissä vaikuttavien rakenteita.

    1. On toki varmasti vaikea sanoa, mistä nuo ulkopuolisuuden kokemukset mahtavat johtua, mutta uskon, että naisten toiseuttamisella on iso osansa siinä. Siinä olet oikeassa, että itse katson tietystä perspektiivistä teekkarikylää ja teekkaritoimintaa – ehkä kerhot omassa perspektiivissäni korostuvat, koska sosiaalinen verkostoni koostuu lähinnä ylioppilaskunta-aktiiveista, joissa kerholaisia on verraten paljon.

  35. Suuri kiitos asian esille nostamisesta. Kyseinen blogiteksti on herättänyt keskustelua myös muissa yliopistoissa ja tiedekunnissa. Miehillä pitää tietenkin olla lupa omaan ”äijämenoon”, mutta sukupuoleen perustuva erottelu ei voi olla osa kansainvälisen yliopiston opiskelijatoimintaa vuonna 2015. Vielä kerran, iso kiitos sinulle ja voimia keskusteluun.

  36. On tosi hyvä, että avaat omaa koulutustaustaasi ja miten se saa sinut näkemään nämä asiat. Jos työkalupakissa on vain vasara, niin kaikki asiat alkavat näyttää nauloilta. On tietysti kurja, että kulttuurintutkimus saa ihmiset kiinnostumaan sukupuolirooleista mutta jättää sitten ikään kuin tyhjän päälle

    1. Niin mikä oli pointtisi paitsi loukata? Minä olen erittäin ylpeä koulutuksestani, se saa minut ymmärtämään ihmisiä, sinuakin. Olen ehkä herkempi sukupuolittuneille rakenteille, koska olen tottunut puhumaan niistä, koska minut on koulutettu siihen. Mitä hävettävää siinä on? Teekkarit ovat antaneet minulle paljon, mielelläni jaan osaamistani heidän kanssaan.

  37. Kiitos keskustelua herättäneistä kirjoituksista!

    Olen itse opiskellut sekä naisvaltaisessa humanistisessa ympäristössä ja miesvaltaisessa teknillisessä ympäristössä. DI:ksi valmistuin vuonna 2006 Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Hieman on omista opinnoistani jo aikaa, mutta ajatuksesi kuulostavat tutuilta. Tosin kirjoituksesi luettuani voin kiitellä Skinnarilan vapaavaltiota siitä, että ainakin silloin 2000-luvun alussa Lappeenrannan teekkari- ja kylteriyhteisö tuntui melko tasa-arvoiselta. Toki joihinkin sovinistisiin asenteisiin tuli törmättyä.

    Kummatkin opinahjoni lisäsivät minun feminismiäni omalla tavallaan ja kun työurallani olen tehnyt töitä sekä miesvaltaisissa että suht tasasukupuolisissa työyhteisöissä, olen jatkanut feminististen havaintojen tekemistä pitkän aikaa. Mitä tekniikkaan tulee, niin surukseni voin todeta, että esimerkiksi tyttöjen hakeutuminen luonnontieteellisille aloille junnaa paikoillaan. Olen ollut lukiolainen 1990-luvun puolivälissä, ja jo silloin kampanjoitiin sen puolesta, että tytöt hakeutuisivat matemaattisille aloille. Mikään ei tunnu muuttuneen 20 vuodessa. Tosin 90-luvulla lukiolaistyttö sai verhoutua kaikessa rauhassa ylisuuriin ruutupaitoihin ja collegepaitoihin, nykyään trendinä tuntuu olevan tekorusketus, tekokynnet, tekohiuslisäkkeet, tekoripset ja melko nuorilla myös tekohuulet ja tekorinnat. Tietyssä mielessä tasa-arvokehitys on tainnut jopa ottaa takapakkia.

    Jossakin vaiheessa otin tavakseni kysyä työhaastatteluissa haastattelijalta, että ”onko teillä tasa-arvoista”. Tämä on siinäkin mielessä hyvä kysymys, että olennaista ei niinkään ole se, mitä tähän kysymykseen vastataan, vaan millaisen reaktion se herättää. Kannattaa kokeilla!

    Nykyään kiinnitän huomiota erityisesti siihen, millä kielellisillä keinoilla naiset luokitellaan joko tiettyyn lokeroon tai jostakin lokerosta pois. Tässä esimerkkejä:

    ”Teekkarielämässä hankalinta on se, että on vaikea saada naista.”

    Tämä saattaa joidenkin teekkarien kohdalla pitää paikkansa, mutta lauseessa määritellään, että teekkari on joku, joka haluaa naista. Teekkari ei siis tämän perusteella ole heteronainen, koska heteronaisethan eivät halua naista.

    ”Vappuna on luvassa sellaiset haalaribileet, että niistä ei kannata tyttöystävälle kertoa.”

    Ilmeisesti bileet ovat railakkaat, mutta oletusarvoisesti niissä eivät käy seurustelevat naiset – muutenhan he tietäisivät ilman kertomistakin, millaista bileissä on. Määritelmä sulkee pois paitsi seurustelevat heteronaiset, myös seurustelevat lesbonaiset.

    ”Kansainvälisen projektipäällikön työhön kuuluu niin paljon matkustelua, että vaimon voi olla vaikea sitä ymmärtää.”

    Selvästikään kansainvälinen projektipäällikkö ei ole itse kenenkään vaimo, vaan hän on joku, jolla on vaimo.

    Mitä verkostoitumiseen tulee, niin on päivänselvää, että opiskeluaikana luoduilla verkostoilla on merkitystä. Itse olen saanut töitä verkoston ansiosta ja nykyään vanhoja opiskelukavereita tulee vastaan työelämässä mitä erilaisimmissa rooleissa: asiakkaina, palvelukumppaneina, palveluntarjoajina… Myös sellaiset LUT-alumnit, joita en ole opiskeluaikana tuntenut, tuntuvat yleensä heti läheisiltä. Sellainen verkostojen voima on.

    Lopuksi haluan onnitella sinua siitä, että olet feministinä astunut toimimaan miesvaltaisissa porukoissa. Naisten kesken on helppoa olla feministi, mutta nimenomaan miesvaltaiset yhteisöt kaipaavat feminismin raikkaita tuulahduksia, joten hienoa että olet kantanut kortesi kekoon tässä asiassa. Vaikutat muutenkin tutustumisen arvoiselta ihmiseltä, joten olisi mukava vaikka mennä joskus kanssasi kaljalle puhumaan politiikkaa.

    Terveisin DI, FM Salla

  38. Epäilen, että osa teekkariaktiivinaisten haluttomuudesta puhua aiheesta julkisesti johtuu siitä, että monet teekkariaktiivinaiset ovat parisuhteessa herrakerholaisen kanssa. Kyllähän esim. vuosijuhlissa avecitkin saa osansa verkostoitumisen iloista.

    Herrakerhoissa toimijat eivät oman kokemukseni (2005-2013) mukaan ainakaan nykyään ole mitään dokailevia luusereita, vaan esim. ammattiainekerhojen ja AYY:n hallituksen jäseniä. Käytännössä Otaniemessä on vaikea ainakin osalla aloista olla ammattiainekerhoaktiivi olematta samalla osa muuta Niemen teekkariyhteisöä, jonka parissa herrakerholaisilla on statusta. Eli kyllä ne kerhot vaikuttavat verkostoitumiseen laajemminkin kuin vain omissa saunailloissaan.

    Yksi aspekti josta ei pahemmin ole puhuttu on kerhotilat. Jos Otaniemessä haluaa jatkoille, iso osa vaihtoehdoista on nimen omaan näiden herrakerhojen tiloja. AYY:n uusiin taloihin ei käsittääkseni vastaavia tiloja ole enää rakennettu, eli argumentti “tehkää ite vastaava” ei oikein päde. AYY voisi ottaa linjan, että vuokralaisiksi ei oteta yhdistyksiä, jotka ovat epätasa-arvoisia. Lisäksi eräs Jämeräntaival 7:n yksiö on käsittääkseni varattu täysin luolamiesten käyttöön, eli kuulumalla herrakerhoon pääset asuntojonon ohi. Vähintääkin kyseenalaista näin asuntopulan aikana.

    Kiitos Lotta että nostit tämän asian esille!

  39. Näin nopeasti laskettuna olet saanut kerättyä jo noin 100 kommenttia tähän postaukseen. Eiköhän tuo todista jo aika hyvin tämän keskustelunavauksen tarpeellisuuden.

    Tämä miespuolinen teekkari toivoo lisää tällaisia paskamyrskyjä, kiitos!

  40. Kiitos hienosta puheenvuorostasi, Lotta! Olen seurannut tätä keskustelua ensimmäisestä viestistäsi saakka ja olen niin vaikuttunut siitä että jaksat yhä vastata kärsivällisesti kaikkiin aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyviin kommentteihin ja kysymyksiin. Tällaista keskustelua näkee mielipidepalstoilla todella harvoin.

    Jos tulevaisuudessa päädyn Otaniemeen opiskelemaan, en haluaisi sukupuoleni takia joutua nauttimaan/kärsimään minkäänlaisesta erityishuomiosta tai toiseudesta. Kiitos että tartut näihin epäkohtiin, joita moni ei tottumukseltaan edes huomaa.

  41. Kiitos, että olet nostanut tärkeän aiheen esiin! Keskustelu käynnistyi myös Turussa meidän ainejärjestössä (jonka nimi jääköön toistaiseksi mainitsematta). Mikään ei ole parempaa kuin puolenyön jälkeiset tasa-arvokeskustelut 😉 Tsemppiä!

  42. Kumpa joku omistautuisi samalla tunteenpalolla vaikka kodittomien avuksi. Tämä koko ongelma on siitä jännä, ettei sillä oikeastaan ole mitään väliä. Teekkarikulttuuri ei ole riippuvainen näistä kerhoista. Jos ne lopetettaisiin, ei menisi montaakaan vuotta, kun uudet eivät kaipaisi niitä ollenkaan. Jatkoja saa järjestettyä myös asunnoissa. Vielä jännempää on, että kaikki puuhaan mahdollisesti liittyvä status on kerhojen ulkopuolisten antamaa -muuten olisi vain lauma urpoissa viitoissa.

    1. Niin, ehkäpä otan ne kodittomat kohteeksi sitten seuraavalla kerralla. Tilanneanalyysimme on selkeästi aika erilainen. Varmaankaan teekkarikulttuuri ei ole riippuvainen kerhoista, mutta tärkeä – arvokaskin – osa sitä. Oikeassa olet siinä kyllä, että statusarvo syntyy myös ulkopuolisten asettamana, me ihmiset olemme kummallisia.

  43. Kerhojen sukupuoliselektiivisyyden puolustajat eivät tunnu kommenttien perusteella millään ymmärtävän sitä, että asia on ongelmallinen suurimmaksi osin kerhojen statuksen vuoksi. Mies- ja naiskerhoissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta epäoikeudenmukaiseksi ne muodostuvat siinä vaiheessa kun kerholla on huomattavaa valtaa ja statusta teekkarikulttuurissa. Eikö nimenomaan tämä seikka ole se, mistä keskustelunavauksessa on ollut kyse?

    Karkeasti havainnollistaen: Kerrostalon erilliset miesten ja naisten saunavuorot ovat täysin ok, mutta eivät enää silloin kun toisesta porukasta muodostuu koko kerrostalon asioihin olennaisesti vaikuttava elin. Tällöin vaikuttava porukka tulisi avata myös heille, joilla ei alkuperäisen ajatuksen mukaan ollut sinne mitään asiaa. Harmittomasta ryhmästä muodostuu ”instituutio”, ja sen sisäistä rakennetta täytyy silloin tasapuolistaa.

  44. Turussa teekkareita onkin aika vähän, mutta meno aika paljon kypsempää. Toki tuollaisia näin vihamielisiä keskittymiä on aina, mutta aiheutuvat lähinnä muutamasta hankalasta ”tosimiehestä”, joiden asenne ei ole kovin mukava kaikkia miespuolisiakaan kohtaan. Jännä juttu silti ettei tämä parempi asenneilmasto ole auttanut yhtään naisten määrän kasvuun. Esimerkiksi tietotekniikassa naisia lienee vuosittain 2% eli noin yksi henkilö. Voitte vaan arvailla sitä tuijottelun määrää kun ainoana naisena käy tekniikan opintoja kurssilla ja 100 juuri äidin helmoista itsemurhayksiöön muuttanutta neitsyttä pohtii keinoja päästä enää kertaa elämässään naisen pöksyihin..

  45. Tod.näk. tulevana teekkarina haluan vain kiittää ja onnitella fantastisen lujaa iskevästä suomen kielen käytöstä ja rohkeudesta tarttua itselle tärkeään kysymykseen. Helvetin älykkäitä tekstejä. Enemmän tätä ihmiskuntaan. Kiitos

  46. Voi nyt hysteria. Takana on automaatiotekniikan DI:n paperit TTY:ltä, ja 20 vuotta työkokemusta edustaessani sitä 1-2 %:a naisista, joka työpaikalta löytyy. TTY:llä ( siis Tampereella! ) taisi olla 5 salaseuraa: 2 vain naisille, 2 vain miehille ja Teekkarien perinneseura PerSe kelpuutti kummatkin. Sanoisin, että aika tasapainoinen tilanne, varsinkin kun segregoivat kerhot sukupuoleen katsomatta profiloituivat ensisijaisesti juhlijoina, ja PerSe oli perinneseura, kuten nimikin jo sanoo.

    Koinko tilanteen jotenkin epätasa-arvoiseksi? En. Verkostot haettiin ihan muualta kuin noista salaseuroista, muistaakseni kuuluin 3 kerhoon ( reserviupseerit(!), kestävyysjuoksijat ja ammattiainekerho Kavitaatioon) ja automaatiotekniikan kiltaan. Kahteen ensimmäiseen sovin huonosti, kun edes armeijaa ollut käynyt ja 5 km lenkin jälkeen olin henkihieverissä. Ei se mitään, mukana pyörittiin kuitenkin. 🙂

    Sainko jotain erityiskohtelua naisena? No en, yhtä lailla hampaat irvessä puursin harjoitustöiden parissa, otin bumerangeja, konttasin testisellin pohjalla ja palelin ulkolabrassa kuin miehetkin. Jos jokin kone tai huonekalu oli tiellä kenttätesteissä, sen siirsi se joka lähinnä oli, ei se, kenen sukupuoli sattui olemaan sopiva. Assarinhommia tuli tehtyä siinä missä muutkin ja kahvin keitin silloin, kun kahvia teki mieli ja pannu oli tyhjä. Siitä kun huolehti se, joka kahvia halusi.

    Kaipasinko jotain erityiskohtelua naisena? En edelleenkään. Oma vikani, jos olin valinnut hameen sellaisena päivänä, jona pitikin kiivetä jonkin laitteen päälle. Sitten kiivettiin hameen kanssa, jos hommat sitä vaativat ja hakattiin päätä seinään huonosta vaatevalinnasta. Olisiko minun pitänyt päästä Blebsien tai Ankkojen miesten saunailtaan? En kyllä tuntenut mitään tarvetta. Ei kyllä kiinnostanut Uroksen tai PILEenkän naisten saunaillat. Tai yleensä vaan miesten saunavuorolle? Edelleenkään ei tarvetta, enkä tuntenut jääväni mistään paitsi.

    Kertakaikkiaan ei. Tällä kokemuksella en saa millään opiskeluajoistani epätasa-arvoisia, eikä minusta tullut feministiä opiskeluaikoina tai saati sitten työelämässä. Pikemminkin päinvastoin. Luulen, etten koskaan enää kestäisi sitä naisvaltaisen alan juoruamista ja selkäänpuukotusta, sekä hirvittävää kateutta, mikä naisten kesken esiintyy mitä kummallisemmista asioista. Näitäkin työmaita ja opiskelualoja on kokeiltu, ei kiitos. Tasapuolisuuden nimissä on tosin sanottava, että vanhoilla äijillä ja konttorirotilla esiintyy ihan samaa.

    Arvatenkin saan nyt palautetta, että olen luopunut naiseudestani ja olen vain yksi ”hyvistä jätkistä”, mutta mitäs siitä? Minulla on kaikki hyvin siinä ympäristössä, jonka olen itse valinnut. 🙂

    1. Hei. En ole kirjoittanut kenellekään, että he olisivat jotenkin huonoja naisia, jos eivät ole kokeneet asetelmaa täällä Otaniemessä ahdistavaksi. Minusta on mukava kuulla, että et ole kokenut syrjintää opintojesi aikana tai työelämässä. Toivon, että kunnioittaisit kuitenkin niiden kokemuksia, jotka ovat.

    2. Hieman ihmettelen tätä aikajatkumoasi: silloin, kun itse opiskelin (2000-2005), ei koululla tietääkseni vielä ollut muita naisteekkarikerhoja kuin PiLe, joka siinä joskus vuosituhannen alussa kai perustettiin. Mutta hieno juttu sinänsä, että kerhoja on sittemmin perustettu lisää, vaikka väitän kyllä, että perinteisillä ”poikakerhoilla” on sittenkin se lopullinen valta määrittää ja pyörittää teekkarikulttuuria. Omasta puolestani kerhojen ja teekkarikulttuurin ydinajatus voisi kaikenkaikkiaan perustua jollekin aivan muulle kuin sukupuolelle ja/tai sisäpiiriin kutsumiselle (niin kuin onneksi suurimmalla osalla kerhoista perustuukin).

  47. Erittäin hyvä ja rohkea kirjoitus. Itse rakastan työpaikallani kiusata näitä inssi ja dippainssimiehiä. Mikään ei ole niin koomista kuin itsensä vakavasti ottava mies, joka ei kestä yhtään itseensä tai sukupuoleensa kestävää huumoria, vaikka itse haukkuu naisia. Olen mm. huomioinut miehiä sanomalla että ai, mahtaako tää istuma tila riittää sulle vai tarviiko hikoavat munat lisää tilaa? Viikonlopusta saatan kysellä että noh, mitäs teit, olitko jakamassa tuolla pitkin baareja, huoliko kukaan? Pienikokoisia miehiä on erityisen hauska kiusata. He ovat usein niitä, jotka halveksuvat naisten urheilua. Silloin pitää aina muistuttaa kuinka miesten nyrkkeilyssä höyhensarja pitäisi poistaa, sillä niin pienten miesten on aivan turha nyrkkeillä.

    Itse pidän naisia parempana sukupuolena, eli olen ns. käänteinen sovinisti. Miessukupuolihan on pelkkä biologinen virhe, jonka olisi aikojen saatossa jo pitänyt kuihtua pois. Miesten ainoa valtti on keskimääräistä suurempi lihasvoima ja koska maailmassa pätevät viidakon lait, niin niillä eväillä nämä karvaperseet meitä hallitsevat.

    Miesten aseet pitää osata kääntää näiden kullihenkarien omaa otsaa vastaan. Silloin tulee äkkiä itkupotkuraivarit ja äitiä ikävä.

    1. Vaikka en usko, että tämän kirjoittaja on todellinen henkilö, vastaan silti: en missään nimessä jaa maailmankuvaasi ja ajattele, että naiset olisivat jotenkin parempia kuin miehet. En hyväksy kenenkään kiusaammista tai syrjimistä sukupuolen perusteella. Olet todella ymmärtänyt tämän tekstin tarkoituksen väärin, jos et sitä hahmota.

  48. Monelta tuntuu tässä keskustelussa jääneen huomaamatta se tärkein, eli vallan ja vaikuttamisen suhde. Totta kai on ok, että miesporukka saunoo ja dokaa omissa oloissaan. Mutta jos tämä sama miesporukka haluaa profiloitua teekkareiden viralliseksi ääneksi ja perinteiden ylläpitäjäksi ja siinä missiossaan onnistuu, se nousee jo melkoiseksi epäviralliseksi vallankäyttäjäksi yhteiskunnassa. Puolustukseksi tämä kaveriporukka voi edelleen väittää, ettei heillä ole monopolia teekkareista luotuun mielleyhtymään tai teekkariseuran ylläpitoon, mutta he määrittelevät de facto sen, mitä on teekkarikulttuuri. Epävirallisestakin ja epätavallisestakin tulee normi, jos tarpeeksi moni uskoo siihen (se yksi kuuluisa n-kortti kävisi kai tähänkin kohtaan 😉 ). Jos suuri opiskelijaseura huomaa yhtäkkiä omaavansa sellaisen määrän julkista valtaa, että sen käytännöt normittavat koko opiskelijayhteisöä, sen on mietittävä toimitatapojaan aivan eri tavalla kuin pienen kaveriporukan. Tässä vaiheessa ei ole mitään väliä sillä, halusiko tämä kaveriporukka alun perin valta-asemaa vai ei. On jotenkun surkuhupaisa argumentti, että ”eihän me estetä ketään muuta perustamasta omaa seuraa”, jos kaikki seuran perinteet kuitenkin tähtäävät oman (vaikuttavan) aseman ylläpitoon. Epävirallista valtaa voi olla vaikea todentaa, mutta mielipidevaikuttaja on eittämättä myös vallankäyttäjä, vaikkei sitä kvantitatiivisesti saisikaan tutkittua!

  49. Kolme päivää somessa taitaa olla ikuisuus, mutta tulen nyt vielä näin jälkijunassa kommentoimaan jo hieman laantuneeseen myrskyyn. Itse olen opiskellut TTKK:lla/TTY:llä ja siellähän on myös vastaavanlainen herrakerho (Blebeijit), joka tuottaa paikallista vappulehteä (kokemukseni on tosin vuosituhannen alusta, enkä tiedä, onko sukupuolittunut meininki sen jälkeen muuttunut – epäilen tosin, että ei). Puuttumatta nyt sen enempää tuohon institutionaaliseen valtaan, jota tällaiset salakerhot nauttivat teekkariyhteisössä ja sen kulttuurin luomisessa (ja josta on erittäin tärkeä puhua – kiitos siitä) tartun tällä kertaa vain tuohon verkostoitumiseen. Ainakin minun opiskeluaikanani oli käsittääkseni tapana, että paikallinen opiskelijoiden TEK-yhdysmies oli aina blebeiji, koska paikallisen TEK:n toimiston asiamieskin oli aikoinaan ollut. Täytyy tosin myöntää, että aikaa on kulunut paljon eikä tästä mitenkään hirveästi silloin huudeltu – toivoisin, että joku paremmin asiasta tietävä hervantalainen voisi valottaa asiaa lisää, jos valotettavaa on. Mutta olettaen, että tietoni pitää paikkaansa, on jokseenkin mielenkiintoista, että jopa kaikkien teekkareiden ja dippainssien yhteinen ammattiyhdistysliike suosii salakerhoa, jonne ei ole pääsyä a) toisella sukupuolella ollenkaan ja b) toisenkaan edustajista vain hyvin harvalla. Voi sitten pohtia, kuinka paljon tällaiset pienet verkostoitumismeriitit vaikuttavat myöhäisemmässä työelämässä.

    1. Korjaan käsitystäsi; ei ole TEK piirit mitenkään blebeijien ”hallussa”, eivätkä olleet edes 2000-luvun alkupuolella. Taisi peräkkäin olla pari kerhoon kuuluvaa, mutta ei se mitenkään ihmeellistä ole, kerhot kun rekryävät aktiivisia ihmisiä, ja suurin osa opiskelijoista keskittyy lähinnä opiskeluun tai muuhun elämään, niin tuollaisia päällekkäisyyksiä nyt sattuu kohtalaisen usein. Lisäksi tuo toki vaikuttaa että seuraava hommaan hakenut on tietysti saanut rohkaisua tutultaan joka siinä edellisenä oli. Usein hakijoita on yksi tai kaksi, valitse niistä nyt sitten.

      Muutenkin näistä kommenteista paistaa läpi se, että ne jotka eivät asioita ole läheltä katsoneet, kuvittelevat nämä ”salaseurat” jotenkin 10 kertaa hienommiksi, salaisemmiksi, ja vaikutusvaltaisemmiksi kuin ne todellisuudessa ovat.

      1. Niin, tuota ”mitä ne todellisuudessa ovat” ei voi objektiivisesti toki todentaa. Luulen, että tässä keskustelussa on esitetty kyllä myös ihan sisäpiiriläisten näkemyksiä siitä, että kerhoilla on paljon mielipide- ja arvostusvaltaa, ja että sukupuolisegregaation hyväksyminen näissä kerhoissa vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin ja siihen, että naisten toiseuttaminen on sallittua myös muissa yhteyksissä.

  50. Herrakerhoja on ollut maailman sivu. Vapaamuurareista lähtien. Vapaamuurarius kiellettävä?

    Onko se nyt ihme ettei naisia haluta sinne pilaamaan tunnelmaa? Montako hauskaa naispuolista stand up -koomikkoa on olemassa? Merkittävästi vähemmän kuin miehiä. Nainen on aina omasta mielestään olla hauska, mutta äärimmäisen harvoin miesten mielestä, lähinnä silloin kun mies haluaa seksiä ja joutuu kestämään naisen juttuja, joille nainen itse hihittelee. Miehiä naurattavat erilaiset asiat. Jos teekkarihuumorikin olisi naisten vastuulla, niin äkkiä tuhoutuisi sekin hieno perinne.

    Feministit vaativat aina naisten oikeuksia, mutta kun tulee puhe miesten velvollisuuksista kuten maanpuolustus (suuri osa näistä herrakerholaisista varmastikin reserviupseerikoulun käyneitä), hiljenee kummasti. Herrakerhojen juuret ovat syvällä. Maailman valtioiden rajat on miesten verellä piirretty, mutta silti naiset ihmettelevät, miksi heillä ei ole aivan samanlaista sanavaltaa, kun keskustellaan ao. rajan sisällä vallitsevasta lainsäädännöstä. On kuitenkin jotakin sanavaltaa, mikä ei naisille oikeastaan juurikaan kuulu, em. syystä, mutta lisää halutaan.

    Tai miksi feministit harvoin puhuvat esimerkiksi suomalaisesta kulttuurista, jossa kun mies saa snägärillä turpaan, ei siitä sovi itkeä edes kavereilleen. Kun taas naisten kokemasta väkivallasta jauhetaan mediassa harva se päivä, ikään kuin miehen kasvojen luusto olisi jotenkin vähemmän murtuma-altis. Huoltajuuskiistoissa ja monissa muissa asioissa naiset ovat tasa-arvoisempi sukupuoli. Kuntosaleilla pitää olla naisten vuorot, mutta miksi ei ole miesten vuoroja? Koska miehet eivät ole herkkänahkaisia ja omahyväisiä itkuliisoja, jotka kuvittelevat että kaikkia kiinnostaa heidän uudet piukeat trikoot (pakkohan se on pukeutua sillä tyylillä jos katseet häiritsevät, eikös juu?).

    Syrjäytyminen ja itsemurhat ovat miehillä yleisempiä, samoin kuin kumppanitta jääminen. Suomessa on totuttu jo siihen, että naisella on oikeus tehdä mitä huvittaa. Kaikki on valkoisen heteromiehen syytä. Nyt kun teekkarikerho on viimeinen pieni linnake joka uskaltaa vähän laittaa vastaan tähän feministien ajamaan miesten emaskulointiin, kuohitsemiseen ja miesten omanarvontunnon systemaattisen alasvientiin, nousee äläkkä. Naiset haluavat ottaa miehenä olemisesta kermat päältä, mutta eivät niitä huonoja puolia. Miehuuteen liittyy paljon enemmän rajotteita ja ahtaita odotuksia, kuin naiseuteen. Niistä ei vain puhuta, koska yksi niistä on se, että mies ei valita, tai joku muu mies, joka ei valita, vie hänen paikkansa.

    Miehet tarvitsevat vertaistukensa ja ördäyskerhonsa. Naislauma jossakin kaljanhuuruisessa saunamaratonissa nyt valitettavasti muuttaisi vain sitä sosiaalista tilannetta ihan ja ryhmädynamiikkaa ihan muuksi.

    1. Hei! Me näemme sukupuolet ja niiden rakentumisen hyvin eri tavoin. Me näemme myös tasa-avon hyvin eri tavoin – sinä nollasummapelinä, jossa naisten tasa-arvon ajaminen on pois miesten… jostakin. Minä uskon, että kun me opimme kohtaamaan toisemme ensisijaisesti ihmisinä, meillä kaikilla sukupuoleen katsomatta on helpompaa. Se on totta, että myös miehillä on erilaisia sukupuoleen kytkeytyviä ongelmia. Keskustelen niistä mielelläni ja olen kirjoittanutkin niistä, mm. keskeneräinen romaanikäsikirjoitukseni käsittelee miehen haluttomuuden teemaa ja sitä, onko miehen haluttomuus sallittavaa. Tämän tekstin ja aiheen tarkoitus ei kuitenkaan ollut käsitellä miesten tasa-arvo-ongelmia vaan näitä herrakerhoja. Toivon, että pysyt joskus laajentamaan käsitystäsi sukupuolesta jatkumonomaiseksi, jolloin ehkä pystyt näkemään meidät naisetkin ihmisinä, hauskoinakin ihmisinä.

  51. Nostit teekkareiden hyvä-veli-järjestelmän esille. Minäpä nostan sinulle tutumman järjestelmän, joka on humanistien hyvä-suku-järjestelmä. Homma menee aina niin, että tietyille aloille valitaan aina tietyistä suvuista vesoja yliopistojen ja erinäisten valtakunnan kaapinpäällistahojen toimiin – noin niinkuin pääsääntöisesti. Se on aina yhdentekevää millaista potaskaa kyseinen henkilö tuottaa, kaikki on erinomaista ja täydellistä ja virheitä ei saa tuoda esille, hyvä jos vuosikymmenet vallinneet höpöpuheet saa oikaista juridisen aseman saavissa kaavaselvityksissä. Pääasia on että häröily jatkuu ja samat jannut, joka ainejärjestöissä taputteli toisiaan selkään, voivat jatkaa sitä samaa rataa päättäessään vaikkapa rakennussuojelun arvoisista kohteista.

    Ruotsalainen professori, joka yrittää sopeutua suomalaiseen akateemiseen maailmaan, hämmästyi kovin kuullessaan tämän valtakunnan pienistä piireistä. Väki voi vaihtaa sukunimeä, jopa suomentaa sen, mutta aina hieman verkostoa vedestä nostaessa ja setviessä huomaa, että pieni piiri pyörii ja on pyörinyt jo muutaman vuosisadan ajan.

  52. Päättäväisiä ihmisiä tarvitaan lopettamaan äänekkään vähemmistön ylläpitämät huonot tavat. Hyvä, että tätä muurahaispesää välillä sohitaan. Ihmiskunta tuskin kuolee sukupuuttoon, vaikka meidän miesten libidoa vähän ohennettaisiin.

    ”An intellectual is a person who has discovered something more interesting than sex.”
    — Aldous Huxley

  53. Nyt on kyllä aikamoista paskaa tämä kirjoitus. Mikä siinä on että naisilla on tällainen alemmuuskompleksi? Kuulostaa vähän siltä kuin pikkupoika(tyttö) itkisi äidilleen kun ei pääse mukaan isojen poikien(tyttöjen) leikkeihin. On vain karu fakta että naisissa ja miehissä on eroja. Jos se realismi tulee vasta nyt vastaan, niin millaisessa kuplassa kirjoittaja on elänyt? Tähän kyseiseen aiheeseen todettakoon, että valtaosa teekkareista on edelleen miespuolisia, ja on melko luonnollista että halutaan välillä myös olla erillään naisista (poikakerhot). Ylipäätään ei kukaan voi vetää hernettä nenään siitä, että ei pääse mukaan aivan kaikkialle. On vielä paljon elämästä opittavaa tällaisilla pikkuprinsessoilla.

    1. Olemme eri mieltä: minusta karu fakta on se, että me olemme kaikki ihmisiä, joissa on ominaisuuksia. Osa ominaisuuksista mielletään kulttuurisesti maskuliinisiksi ja feminiinisiksi, mutta naiseus ja mieheys eivät sisäsyntyisesti määritä meitä – toiminta on kulttuurista. Mielestäni ei ole luonnollista, että naisista halutaan olla erossa, vaikka ymmärrän vain omalle sukupuolelle suunnatun toiminnan merkityksen joillekin ihmisille. Kuten tässä ketjussa on moneen kertaan todettu: minä en joka tapauksessa näihin kerhoihin kelpaisi, sillä en ole teekkari. Se vielä sinun olisi ehkä hyvä tietää, että minä en ole pieni, enkä prinsessa.

    2. Itse kuuluin tällaiseen TKY:n alaisuudessa toimineeseen ”poikakerhoon”, jossa ei ollut naisjäseniä. Vähän aikaa asiaa ulkopuolelta katsoneena, en kyllä näe, perusteita rajoittaa jäsenyyttä sukupuolen perusteella tässä toiminnassa. Itseasiassa toiminta näyttäytyy nykyään itsellenikin melko omituisena juuri tästä näkökulmasta.

      Teekkarilla itsellään pikemminkin olisi oppimista naisista ja maailmasta, mikä ei tietenkään ole ihme jos asustaa vain Otaniemessä oman oikean kätensä kanssa. Maailmasta puolet on kuitenkin naisten ja heidän kanssa saamme elää. Itseasiassa melkein jokaisen miehen lähin vastinpari on nainen. Eläminen on helpompaa jos naiset ottaa tasavertaisina kavereina ja lakkaa nimittelemästä heitä.

  54. Hyvä kirjoitus, vaikkan en ole kanssasi kaikissa asiossa samaa mieltä. On mielestäni ihan hyvä että on mies- ja naiskerhoja. Mutta on totta, että jos ”kerhoilla” on paljon valtaa tai poikkeuksellisia etuoikeuksia, niin asiat menevät silloin tasa-arvon kannalta varsin ongelmalliseksi. Voidaan hyvin kysyä missä menee hyvän ”kaveri- tai kontaktiverkoston” ja ”hyväveli” -järjestelmän raja ja kuinka pitkälle nämä ”kontaktitverkot” ulottuvat työelämään? Huvittavaa on, että tarvittiin ulkopuolinen ”feministi” tuomaan esiin nämä epäkohdat. Uskon että tämä kirjoitus saa aikaan muutokseen tai ainakin syvällistä pohdintaa asian muuttamiseksi.

    1. Kommenttisi perusteella me olemme hyvin samaa mieltä asioista. En minäkään ole sitä mieltä, että kaikki mies- ja naiskerhot on kiellettävä. Ongelma on juuri tuo institutionaalinen asema. On totta, että rajaa on vaikea määrittää mitenkään objektiivisesti – milloin asema on institutionaalinen ja siitä on todella haittaa ulosjääville, on arvioitava tilannekohtaisesti. Uskon, että tämän keskustelunavauksen vuoksi täällä (ja muuallakin keskustellaan sisäisesti) arvioidaan nyt perustavanlaatuisesti, millaisesta tilanteesta on kyse, ja miten tästä etieppäitte.

  55. Kiitos Lotta tärkeästä kannanotosta. Nostan hattua. Ja hienoa, että jaksat vastata kärsivällisesti myös urpoille kommentoijille. Jaksamista!

  56. Erittäin hyvä keskustelunaloitus, kiitos siitä. En tiedä johtuiko tästä kohusta vai jostakin muusta, mutta nuoremmat teekkarinaiset ovat nyt alkaneet tuoda ongelmia esiin ja somessa on herättänyt nyt laajasti huomiota tämä tapaus, jossa teekkari ei saanut edes hakea kesätöitä sukupuolensa takia:

    http://yle.fi/uutiset/teekkariopiskelijan_kirjoitus_kesatyohaku_evattiin_sukupuolen_takia/7974040

    Onneksi hän teki asiasta julkista, eikä jäänyt yksin miettimään, että ei kai tälle mitään voi. Varmasti tämäkin kohu auttaa muitakin.

  57. Blogikirjoituksesi sai minut havahtumaan, että herrakerhot eivät ole pelkästään opiskeluajan ongelma, vaan jatkuvat työelämään. Teekkariaikana opitut asenteet elävät työelämässäkin. Olin usean vuoden USA:ssa töissä ja vaikka siellä olettaisi asenteiden olevan vanhoillisempia, en huomannut sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää, vaan ihmisiä arvostettiin henkilökohtaisen osaamisen mukaan. Suomeen palattua järkytykseni oli valtaisia, kun huomasin, että naisilla ei ole samanlaisia etenemismahdollisuuksia kuin miehillä ja naiset saavat organisaatiossa kaikki ’tylsät’ työt, riippumatta osaamisesta ja työkokemuksesta.

    Jos vielä nykyään jo opiskeluaikana asenteet muokataan sukupuolen mukaan jaottelevaksi, ei asiaan taida tulla mitään parannusta tulevaisuudessakaan.

    1. No minusta olisi ihan hyvä keskustella siitä, miksi tällaisessa verkostoitumiseen ja hauskanpitoon tarkoitetuissa seuroissa on syytä ylläpitää sukupuolinormeja. Ymmärrän, että joissain yhteyksissä ”omasukupuolisten” läsnäolo voi tuntua turvalliselta (esim. tyttöjen ja poikien talot -toiminta), mutta kun on kyse aikuisista, jotka verkostoituvat ja luovat sosiaalisia suhteita edistääkseen myös uraansa, en ymmärrä, miksi sukupuolisegregaatio on tarpeen.

  58. Luin nämä pari ketjua, orkkiskirjoituksen ja followupin, enkä ole ollenkaan ihmeissäni miesten vihamielisestä asenteesta, sehän on arjen voimavara heille. Olen lehtikuvaaja ja kuvannut tuhansia liike-elämän johtajien haastatteluja 35 vuoden aikana. Usein haastattelun kohteena on ollut mies DI, joka on firman TJ. Nuo haastattelut yhdistettynä elämänkokemukseeni laittavat ymmärtämään mainiosti, miksi Suomi on kurkkuaan myöten paskassa. Miesjohto on luutunutta ja sovinistista sisäpiiriin luottavaa joukkoa, joka kavahtaa kaikkia innovaatioita, erilaisuutta ja pehmeää arvomaailmaa ja henkisyyttä ja avointa keskustelua. Suomalaissa yrityksissä ja valtionhallinnon puolella — jossa on miesjohto– on suurin mahdollinen virhe olla osaava ja älykkäämpi kuin johto.
    Sairastamme Suomen tautia. Matemaattisesti suuntautuneet ihmiset ovat lehtikuvaajan kokemusmaailmassa olleet aina jäykkiä ja kylmiä…paljolti kykenemättömiä aistimaan ja lukemaan ympäristöään. Lääkärimme ovat sitä ja yrityselämän johto. Tämä vaatisi humanistien käyttöä osana yritysmaailmaa, mutta se ei onnistune koskaan.
    Toisaalta neutraalisti katsottuna — suvereenin naisjohdon alla toimiva älykäs mies joutuu usein suljetuksi omaan kuplaansa, koska johtavien naisten viha miehiä kohtaan on niin staattista ja toisaalta kavalasti piilottuvaa. Olenkin sitä mieltä, että maatamme johtava yli- ja keskijohto on sukupuolesta riippumatta sosiopaattista ja jotkut jopa psykopaatteja.
    Pelko vallitsee ja ohjaa yhteiskuntaa ja varmaan opiskelumaailmaakin, kaikki tietävät että ilman verkostoitumista et ole olemassa. Ja verkostoituminen on erityisesti sosiopaateille ja psykopaateille helppoa. Hyvin sairaat ihmiset johtavat kokemukseni mukaan järjestelmäämme, sille ei mahda mitään ehkä koskaan, heidän tarpeensa tuhota ympäristöään on niin voimakas. Ihmettelin kuvauskeikoilla aina erään maailmanluokan yrityksemme miesjohtajan tapaa heitellä assitenttiaan pyyhekumilla..muumuassa..
    Se mitä kirjoittaja mainitsee teekkareista, pätee kautta akteemisen maailman joka on kymmeniä vuosia jälkeenjäänyt siitä — missä maailma nyt kulkee psyykkisesti ja modernien arvomaailmojen suhteen.
    Yleensä esiintulija/ whistleblower Suomessa tuhotaan tavalla tai toisella. Tiedän sen omasta eli journalismin maailmastani, myöskään täällä ei pääse eteenpäin, ellei kuulu juuri oikeaan piiriin, valitettavasti vain aloittaja kirjoittajan sukupuoli etenee täällä reittään pitkin esimerkiksi kesätyöhakemuksissa on naistoimittajilla usein naku- tai bikinikuvia mukana. Minä koen sen kuvottavana sukupuolensa fyysisyyden hyväksikäyttönä.
    Ihmisinä me kaikki teemme kokoajan väärin niin naiset kuin miehet. Se tarkoittaa että vapautuaksemme pitäisi vihdoin hyvien ihmisten päästä valtaan mutta…..niin, se ei koskaan tule tapahtumaan.
    Kaikkea hyvää sinulle.

    Jore Puusa
    Lehtikuvaaja
    Kuvajournalismin opettaja
    http://puusaportfolio.blogspot.fi/

  59. Mielestäni naiset joutuvat teekkariyhteisössä luonnollisesti ”suurennuslasin alle”, yksinkertaisesti siksi, että heitä on vähemmän. Vähemmistöillä on tapana erottua joukosta: oli kyse sitten eri sukupuolesta, kansallisuudesta, pukeutumistyylistä tai vaikka murteesta. Miehet joutunevat samantyyppiseen asemaan naisvaltaisilla aloilla.

    Kaikissa tasa-arvoon liittyvissä keskusteluissa olisi minusta hyvä myöntää, että sukupuolten välillä on ihan aidosti keskimääräisiä eroja. Naisia keskimäärin kiinnostaa enemmän hoiva-ala, humanistiset aineet ja miehiä keskimäärin tekniset alat ja esimiestehtävät. Keskimäärin naiset ja miehet siis soveltuvat myös paremmin eri tehtäviin; tämän keskivertotilanteen ei kuitenkaan pitäisi estää yksilöiden toimintaa. Tasa-arvo-ongelmaksi tilanne muuttuu vasta, kun yleistyksistä ja kliseistä ei luovuta vaikka yksilö todistaisi toisin.

    Tuntuu pahalta lukea, kuinka moni teekkarityttö on joutunut kokemaan heikkoutena joukosta erottumisen. Itse olen nähnyt siinä enemmän mahdollisuuden kääntää erottuminen vahvuudeksi: teekkarityttönä saa valtavasti arvostusta, kun osoittaa naisiin kohdistetut kliseet vääriksi. Tilanne on ilmeisesti muissa killoissa, piireissä tms. aivan erilainen kuin siellä Otaniemessä, missä itse olen opiskellut.

    En itse ajattele, että millään yhdistyksistä on suoraan tarkoituksena valita pelkkiä miehiä joukkoonsa. Tarkoituksena lienee valita kerhoon sopivia persoonia opiskelijoiden joukosta, jotka nyt sattuvat useimmiten olemaan miehiä. Näin kärjistyneessä esimerkissä näen ihan mahdollisena sen, ettei ketään kerhon toiminnasta kiinnostunutta, aktiivista naista ole tullut esille. Toki on myös mahdollista, että naisia ei jäseniksi tajuta edes harkita, mutta uskoakseni myöskään kovin montaa naista ei näiden kerhojen toiminta kiinnosta.

    En kuitenkaan väitä, etteikö Otaniemessä vallitsevassa äijäkulttuurissa olisi naiselle välillä myös kestämistä. Koen jääväni silti niin paljon plussan puolelle, ettei joku satunnainen murrosikään jumahtaneen teekkaripojan umpimielinen kommentti pilaa päivääni.

    1. Nämä ovat toki yksilöllisiä kokemuksia ja kiitos, kun tuot omaa näkökulmaasi ilman tarvetta dumata toisten näkökulmaa. Me näämme kenties yhden asian eri tavalla: tuntevatko naiset ”luontaisesti” kaipuuta hoiva-alalle, vai ohjaako kulttuuri meitä lapsesta asti tiettyyn suuntaan. Sinä tunnut ajattelevan asiaa ensiksi mainitulla tavalla, minä jälkimmäisellä. Minusta olisi mahtavaa, jos kukaan nainen ei joutuisi ”todistamaan kliseitä vääräksi” vaan saisi tulla kohdatuksi ihmisenä, itsenään, ilman tarvetta erottua joukosta ”poikkeuksellisen hyvänä naisena” (verrattuna niihin muihin, jotka sitten lähtökohtaisesti ovat jotenkin huonompia, huumorintajuttomampia ja heikompia). Minä en usko, että ”sopivaa naista ei olisi löytynyt”. Perusteena käytän sitä, että läheisesti kerhojen toimintaan liittyviin lehtiin löytyy kiinnostuneita ja päteviä naisia.

      Siitä olemme samaa mieltä, että on mahtavaa, jos naiseus voi olla sellainen asia, josta voi olla ylpeä, jota ei tarvitse peitellä ja vähätellä itsessään. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Ei rusinoita pullasta vaan kivet kakusta