Se aika vuodesta

Marraskuu ja joulukuun alku ovat valintojen kuukausia. Yhdistyksiin valitaan uusia puheenjohtajia ja hallituksia. Eli jotkut valitaan, toisia ei.

Sanotaan, että historia on voittajien kirjoittama. Se pitää varmaan kutinsa, mutta sanonta antaa valheellisen kuvan voittajista väittäessään, että sellaisia ylipäätään on. Jokaisen voittajan henkilöhistoriasta nimittäin löytyy tappioita, ihan jokaisen. Semmoista se on se elämä.

Viisi vuotta sitten TY:n humanistisen tiedekunnan edunvalvontajärjestö Humanitaan puheenjohtajana sain olla järjestämässä seminaaria, jossa puhui niin kutsuttuja menestyneitä humanisteja. Mahtavista puhujista suurimman vaikutuksen teki Mikko Kalhama, joka oli ensimmäinen itsestään ja omasta työstään eleettömän ylpeä no bullshit -humanisti, jonka kohtasin. Kalhama sanoi jotain suurin piirtein tämän kaltaista: ”Nyt kun mä tässä esittelen tätä mun urapolkua niin se näyttää tosi loogiselta, että oon tosi määrätietoisesti edennyt uralla. Se ei ole totta. Suurin osa näistä on ollut ihan sattumaa, tunsin jonkun joka vinkkasi jotain, mikä sitten tärppäsi. Jälkikäteen se näyttää tosi harkitulta, mutta se on ollut sattumanvaraista.”

Turun yliopiston ylioppilaskunta valitsi minut tänään Turun yliopiston hallitukseen. En malta odottaa työskentelyä rakkaan alma materini ja rakkaan yliopistohallinnon pääkallonpaikalla. Lisäksi minut valittiin viime lauantaina ammattiliittoni Specian hallituksen varajäseneksi. Myös tästä luottamustoimesta olen innoissani.

Vaikka tärkeintä minulle kaikissa luottamustehtävissäni ja ylipäätään töissä on sisältö, tiedostan, miltä ansioluetteloni näyttää. Olen ehtinyt moneen paikkaan ja tehnyt montaa juttua. Paperilla näytän kerkiävältä järjestönörältä, menestyjältä. Kaikenmoista turparallia on kuitenkin matkalle mahtunut.

Kalhaman sanat ovat jääneet mieleen ja tuoneet lohtua monen tappion hetkellä. Ovi sulkeutuu, ikkuna aukeaa.

Toinen tappioitani turruttanut oivallus on ollut rekrytoimisen ja muiden henkilövalintojen harmaan alueen ja yleisen kinkkisyyden ymmärrys. Pätevyyskriteereitä on vaikea kirjoittaa yksiselitteisiksi ja siksi niiden tulkintakaan ei voi sitä olla. Ihminen ei ole tasasivuinen ja tarkkarajainen kappale, jota voidaan mitata. Kun henkilövalintoja tehdään, valitaan paitsi tyyppiä, myös tyyppiä johonkin porukkaan.

Tavallisissa palkkausrekrytoinneissa ”pätevyyden” arvioimisen hankaluus on oma lukunsa, mutta luottamustoimissa vielä villimpi viidakko. Luottamustoimeen ei valita koskaan varsinaisesti pätevintä (tämä ei estä valituksi tullutta olemasta pätevä) vaan joku tyyppi, joka kokonaisuutena vakuuttaa. Tuo kokemus vakuuttavuudesta voi sitten olla esiintymistaito, oikea taustaryhmä, suositukset, matala ääni, aikaisempi näyttö, peniksen tuoma karisma, mitä ikinä. ”Pätevimmän” valitsemisen perusteet voivat olla hyvin argumentoidut tai huonosti läpi juntatut. Joka tapauksessa henkilövalinnat eivät ole objektiivisia, koska me emme osaa arvioida toisiamme objektiivisesti.

Tämän avautumisen keskiössä on pointti. Sinä, joka et tänä vuonna tullut valituksi johonkin tehtävään, johon halusit – älä masennu. Surra saa ja pitää, ihan todella kunnolla ja mahdollisimman dramaattisesti, koska se ehkäisee katkeroitumista. Hyvä on kuitenkin muistaa: kun ovi sulkeutuu, ikkuna aukeaa. Ansioluettelosi näyttää joka tapauksessa järkevältä ja yhtenäiseltä, kertoo menestyksen tarinaa. Häviötäsi ei kuukauden päästä muista kukaan muu kuin sinä itse. Siitä huolimatta pyydän – harkitse tappioidesi paljastamista joskus. Kollektiivinen ymmärrys siitä, että me kaikki olemme häviäjiä, laskee kynnystä uskaltaa yrittää voittaa. Yhä useamman uskallus parantaa hakijoiden diversiteettiä, siten valittujen diversiteettiä ja siten maailmaa.

Toivoisin, että ansioluettelojen rinnalla uskaltaisimme esitellä yritysluettelojamme. Niihin kirjattaisiin auki kaikki ne luottamustoimet ja työpaikat, joita haimme, mutta joihin emme tulleet valituiksi. Yritysluettelo tekisi näkyväksi ihmisen hienoimmat piirteet: sinnikkyyden ja kyvyn toipua karvaistakin tappioista. Nämä kaksi ansiota ovat mielestäni juuri ne tärkeimmät.

Harjoittaakseni sitä, mitä saarnaan, julkaisen tässä muutamia oleellisimpia ei-valituksi-tulemisiani. Jokainen näistä on ollut henkisen kasvuni ja kokemusrepertoaarini kannalta oleellinen ja Kalhaman sanoin: jälkikäteen tarkasteltuna on helppo todeta, että kaikki meni juuri niin kuin pitikin. Retroperspektiivisestä fatalismifiilistelystä huolimatta osa alla mainituista tappioista on ollut aivan helvetin kivuliaita, osasta olen selvinnyt olankohautuksella tai napakoilla nollauskänneillä. Joka tapauksessa, tässä se on, olkaa hyvä!

L .  Aarikan yritysluettelo

Työ

Turun yliopiston ylioppilaskunta
Koulutuspoliittinen sihteeri 2010
Tutorkoordinaattori 2011
Koulutuspoliittinen asiantuntija 2013
Pääsihteeri 2014

Suomen ylioppilaskuntien liitto
Koulutuspoliittinen sihteeri 2013

Suomen yliopistot UNIFI ry
Asiantuntija 2015

Luottamustoimet

Turun yliopiston ylioppilaskunta
TYYn hallituksen jäsen 2010

Opinnot

Turun yliopisto, mediatutkimus 2006

Jyväskylän yliopisto, journalistiikka 2006

Tampereen yliopisto, tiedotusoppi 2006

Turun yliopisto, Luova kirjoittaminen 2008, 2009 & 2010

Taideyliopisto, Dramaturgian maisteriohjelma 2015