Minäkin olin joskus nuori ja ennakkoluuloton ja ajattelin, että onko niillä tuloeroilla lopulta ollenkaan väliä, eikö tärkeintä ole poistaa köyhyys. Silloinen avomieheni alkoi heti epäillä kokoomuslaiseksi. Epäilyyn on syynsä, sillä tuloerojen kaventaminen poliittisena agendana on nähty nimenomaan nk. vasemmistolaisen kateuden ruumiillistumana. Että komarit ne siellä taas vastustaa sitä, että jollakulla on rahaa. Suomi on niin ankea maa kun täällä ei saa menestyä!!!!111!!
Olen aikaisemminkin sivunnut tuloeroja (1, 2) tai tarkemmin: palkkaeroja. Tuloeroja selittää muukin kuin ero ansiotulotasossa: toiset meistä omistavat enemmän kuin toiset. Osa elää palkkatuloilla kädestä suuhun, kun taas toisilla palkka on niin iso, että on varaa ottaa lainaa ja siirtyä omistavaan luokkaan. Osa toki syntyy omistavaan luokkaan ja saa perintönä omaisuutta.
Selkeyden vuoksi kirjoitan nyt tässä vain palkkaeroista. Motivaation kirjoitukseen tarjoili valtiovarainministeriön johtava virkamies Martti Hetemäki. Hetemäki kertoi tänään Helsingin Sanomissa, että meidän kansalaisten on nyt vain totuttava siihen ajatukseen, että Suomeen on synnyttävä matalapalkkatyömarkkinat työllisyysasteen nostamiseksi.
Minua ihastuttaa Hetemäen sanoman absurdius. On lumoavaa, miten todellisuus ja inhimillisyys voi paeta kauas, jos istuu päivät ministeriön kellarissa tuijottamassa budjettiexceleitä. Siellä ja vain siellä on mahdollista muodostaa näkemys, että ihmisten ”pitää vain hyväksyä”, että talouden vuoksi ja työllisyyden kasvattamiseksi on luotava palkkaeroja, jotka eivät ole mitenkään perusteltavissa.
Palkkaerot nimittäin eivät ole juuri mitenkään kestävästi perusteltavissa. Palkkojen määrä ei palkkamarkkinoilla määräydy sen mukaan, kuka tekee jotenkin tärkeintä ja vaativinta työtä. Palkkatasoon vaikuttaa ensinnäkin koulutuspolitiikka ja kilpailu työmarkkinoilla: mitä enemmän tekijöitä kilpailemassa paikoista, sitä alemmas hyväksytty palkka asettuu ja toisin päin – jos kilpailua ei ole, palkan on mahdollista kivuta pilviin. Lääkäreiden työmarkkinat ovat tästä mainio surullinen esimerkki.
Palkkaeroja voi toki perustella muullakin kuin kysynnän ja tarjonnan markkinalaeilla.
Työehtosopimuksien palkkasäätelyssä peruspalkkoihin tehdään eroa työnkuvan vaativuuden (vs. suorittavuuden), vaadittavan koulutustason, itsenäisyyden ja työn vastuullisuuden perusteella. Näiden lisäksi palkkaan lisätään useimmiten henkilökohtaisia lisiä koulutuksen, kehityksen ja työsuorituksen mukaan. Kaikkia näitä muuttujia on kuitenkin erittäin vaikea vakioida ja erottaa toisistaan. Luottamusmiehen ominaisuudessa palkoista neuvoteltaessa huomasin, että suorittava työ voi olla luovaa ja itsenäistä, ja että on aika saatanan hankalaa sanoa ihmiselle, että sinun työsi on vähemmän vaativaa kuin noiden toisten, tai että suoriudut siitä huonommin kuin tuo toinen.
Palkoissa ja palkkaeroissa on nimittäin kyse toimeentulon ja puhtaan rahan lisäksi myös jostain muusta. Palkka on konkreettinen työn arvon mitta. Suomessa, jossa työ kytkeytyy oudolla tavalla ihmisarvon käsitykseen, työn arvon mitta muuttuu helposti oman itsen arvon mitaksi. Minkä arvoinen osa minä olen tässä yhteiskunnassa?
Palataan alkuun.
Kuten monet muut, myös minä olen nykyään sitä mieltä, että tuloeroja tulee pyrkiä kaventamaan, ei lisäämään. Olen tätä mieltä osittain siitä syystä, että eriarvoistuminen on haitallista myös taloudelle. Se ei kuitenkaan ole ensisijainen syyni vastustaa eriarvoistumiskehitystä. Pienten palkkaerojen yhteiskunta on nimittäin yhteiskunta, jossa jokainen kokee tulleensa kohdelluksi edes suurin piirtein reilusti. Ihmisten oikeudenmukaisuuden kokemuksella ja onnella on itseisarvollista merkitystä. Taloudella ei sitä ole.
11 elokuun, 2016 @ 09:29
Ainoa tapa saavuttaa edes lähes täystyöllisyys on lisätä voimakkaasti palvelualojen työpaikkoja. Palveluissa tuottavaa työtä riittää lähes loputtomasti: jokainen ateria voisi olla ammattilaisen tekemä, jokainen pesty paita voisi olla ammattilaisen silittämä, jokainen siivottu neliömetri voisi olla ammattilaisen imuroima. Ammattilaiset pystyvät kaikissa näissä asioissa (kuten myös kaikissa muissakin töissä) tekemään asiat tehokkaammin ja paremmin kuin amatöörit, ja siten työnjako tuottaa ihan oikeaa uutta hyvinvointia yhteiskuntaan, vaikka sitten vain lisääntyneen vapaa-ajan muodossa.
Ongelma palvelualojen ammattimaistumisessa on verokiila. Palvelualoilla ammattilaiset eivät kilpaile toisiaan vastaan, vaan suurimpana kilpailijana on asiakkaan itse tekemä työ; ravintolassa syödyn brunssin vaihtoehto ei tyypillisesti ole hotellissa syöty aamiainen, vaan kotona itse tehty ruoka. Ja tämän itse tekemisen kanssa kilpaileminen on ammattilaisille aivan helvetin vaikeaa valtavan korkean verokiilan vuoksi (samasta asiasta on osittain kyse myös duunarin kilpailussa robottia vastaan: robotin tekemästä työstä ei tarvitse maksaa veroja).
Vaikka ravintola todennäköisesti saa raaka-aineensa hankittua tukusta huomattavasti yksityishenkilöä halvemmalla ja vaikka ammattilainen tekee ruoka-annoksen huomattavasti amatööriä tehokkaammin, nostavat palkan sivukulut, palkan verot, yrityksen tuloverot ja näiden päälle vielä arvonlisäverot annoksen hinnan niin korkeaksi, että kalliimmat raaka-aineet, tylsän veitsen kanssa taistelu ja pannuun palaneen karstan irtihinkkaaminen alkaa kuulostaa järkevältä toiminnalta, vaikka se ei sitä millään objektiivisella mittarilla olekaan (ei [juuri] kukaan yritä koodata itselleen myöskään omaa käyttöjärjestelmää tietokoneeseen). Samaan kategoriaan kuuluu myös päivittäistavaralogistiikan hoitaminen suoraan keskusvarastolta (kehätien hypermarket) alle kymmenen kilon erissä henkilöautoilla koteihin. Ei mitään järkeä, mutta kun itse ajetusta matkasta ja varastossa kiertelystä ei tarvitse maksaa veroja, se ”kannattaa”.
Niin kauan kuin verotus on hyvin korkeaa ja kohdistuu ihmistyhön (palkat) ja ammattilaisten parempaan osaamiseen (arvonlisä), työnjaon järjettömyys jatkuu. Tällöin vaihtoehtoina järkevämpään työnjakoon ovat ainoastaan joko palkkojen polkeminen (Hetemäki), palkkojen subventoiminen (lääkärit, perustulo), tai korkea työttömyys ja sen korkeat kustannukset. Hyvinvointivaltiossa työttömyyden korkeat kustannukset irvokkaasti vielä korottavat verokiilaa, ja lisäävät työttömyyttä.
15 elokuun, 2016 @ 21:46
Palkkaerojen kaventaminen naiivi ja vaarallinen tavoite. Julkinen sektori maksaa karkeasti ottaen kaikille yhtä huonosti, ja jo terveydenhuoltommekin on yksityiseen nähden yhtä Speden rautakauppasketsiä.
Lotta, pystyt parempaan.
16 elokuun, 2016 @ 12:54
Tuloerojen kaventaminen on mun mielestä hyvä tavoite. Palkkaerojen kaventaminen ei ole mun mielestä realistisesti mahdollista (koska työmarkkinat on markkinat ja markkinoiden säätelyä sopimuksin ollaan enemmänkin murentamassa kuin vahvistamassa). Tässä tekstissä kirjoitan, miksi palkkaerojen suurentaminen (mitä siis Hetemäki ehdottaa) on politiikkatoimena ihan hirvittävä, koska sillä ei ole tukenaan mitään oikeudenmukaisuusargumenttia. Mut hei kiitos tsempistä! Musta mä oon aika hyvä just tällasena.
15 syyskuun, 2016 @ 19:09
Jos työn arvon mitta muuttuu mielestäsi helposti ihmisen arvon mitaksi, eikö ole vain hyvä, että työllisyystilannetta parannetaan vaikka sitten matalapalkkatöitä synnyttämällä, varsinkin jos vaihtoehtona ovat täydellistä arvottomuutta tuntevien työttömien suurempi määrä? Tuloeroja voidaan kaventaa tehokkaasti myös tulonsiirroilla puuttumatta työmarkkinoiden toimintaan.
20 syyskuun, 2016 @ 22:32
Arviosi olisi ihan osuva, jos työn murros ja tulevaisuus ei näyttäisi siltä, että töitä on tulevaisuudessa yhä vähemmälle joka tapauksessa. Matalapalkkatyöt eivät ole mielestäni ratkaisu, osa-aikatyöt ovat, jossa toimeentulo käytännössä rakentuu jonkinmoisesta perustulosta sekä palkasta.
2 syyskuun, 2016 @ 15:44
Olenko ainut, kenen mielestä tää kuulostaa vaan modernilta orjuudelta? Paras huijaus ikinä, naiset muka päästettiin työelämään ja lopputuloksena niiden pitäis hoitaa toisten naisten lapset ja kodit ja pyykkäämiset ja ruuanlaitot alle minimipalkan. Ja kuka senkin sanoo että se on joku ideaali käyttää matkoineen 10 tuntia siihen toimistotyöpäivään (suurkaupungeissa helposti enemmänkin) sen hinnalla, että oma koti ja omat lapset jäävät alipalkatun naisen tai maahanmuuttajan käsiin? Mitä jos se ihminen vaikka tekisi mieluummin kuuden tunnin päivää että jäisi aikaa muuhun? Ja samalla voitas palkata myös ne naiset ja maahanmuuttajat oikeisiin töihin eikä orjiksi. Tähän kaikkeen olis varaa jos firmat maksais veronsa ja johtokunnan palkkiot olis maks 10-kertaset duunariin verrattuna. Mut näistähän ei saa puhua, sen sijaan on ihan tosissaan ihan ok ehdottaa että palataan johonkin helvetin kodinhoitaja-aikakauteen mistä ollaan pääsemässä jo köyhemmissäkin maissa eroon.
”Lisää tuloeroja Suomeen” on typerä ja vaarallinen toive – Lotta Aarikka
22 kesäkuun, 2017 @ 17:14
[…] Kun Heikki pääsee humanistien ja diplomi-insinöörien välisiin tuloeroihin, valpastun. Valitettavasti olen samaa mieltä. En usko, että kenenkään kannattaa aktiivisesti pyrkiä muuttamaan humanistien ja diplomi-insinöörien välistä palkkaeroa. Mutta on tärkeä muistaa, että erityisesti alojen välisistä palkkaeroista puhuttaessa ei puhuta ”lahjakkuuseroista” tai laatueroista – puhutaan markkinoiden ehdoista. Markkinoilla ei ole käsitettä ”oikeudenmukaisuus” vaan työmarkkinat määräävät palkkaerot, jotka johtuvat erinäisistä syistä. Tästä kirjoitin taannoin pidemmin. […]