Viime viikon tiistaina kuuntelin kohtuullisen mykistyneenä ja henkeäni pidätellen, kun Aalto-yliopiston rehtori piti avajaispuhettaan Juha Sipilän istuessa salin eturivissä. Koitin bongata puheesta älykästä piikittelyä ja suoranaista vetoomusta pääministerin suuntaan kovaa hittiä ottaneen yliopistosektorin puolesta. Aallon viestinnällinen linja oli valittu toisin, harkitusti. Puheessa painotettiin ratkaisukeskeisyyttä, sitä miten leikatuilla resursseilla tullaan pärjäämään. Sipilä kiitti oman puheenvuoronsa friistailatussa introssa Teeriä juuri tästä ratkaisukeskeisyydestä ja kertoi, että jos useammalla meistä olisi yhtä hyvä asenne, koko maalla menisi paremmin.
Samaan aikaan toisaalla Matti ”Lukukausimaksujee” Viren naksutteli niveliään näppiksen ääressä ja kirjoitti muutamat tuhat merkkiä siitä, miten kaikki itse asiassa onkin yliopistoväen itsensä vikaa ja miten vain kunnolliset resurssileikkaukset saavat ”alinomaisen vinkumisen” loppumaan ja tehokkuuden kukoistamaan.
Menemättä sen enempää Virenin argumentaatio- ja asiavirheisiin sekä suoriksi ekonomin riemulla livautettuihin tehokkuuslaskentomutkiin myönnän, että Matti sai minut pysähtymään ja katsomaan tummin silmin peiliin.
Olenko minä negistelijä?
Onko tässä käynyt niin, että minulla on vain huono asenne?
Itse juuri muutama viikko sitten syytin nimenomaan huonoa asennetta ja negistelyä kaikesta, mikä tässä maassa on mennyt pieleen. Onko kammottavampaa ja häpeällisempää kohtaloa kuin syyttää muita ja syyllistyä itse samaan, onko, no ei ole, hyi kamala.
Tilanne vaati syvää itsereflektiota ja tilanneanalyysiä, käsillä on nimittäin useampi kysymys samaan aikaan.
Ensinnäkin: Onko koulutus avain menestykseen ja pois taloustaantumasta?
On. Vastauksen voi kyseenalaistaa, mutta tässä kontekstissa se ei liene tarpeen, sillä hallituspuolueet kaikki olivat asiasta samaa mieltä ennen vaaleja.
Onko koulutusleikkauksien vastustaminen velaksi elämisen kannattamista?
Ei. Kuka tahansa politiikkaan vartin perehtynyt ymmärtää, että politiikka on jatkuvaa valintaa: vaihtoehtoiskustannuksia toisensa perään, näin uskottavaa kansantaloustieteellistä jargonia käyttääkseni. Koulutusleikkauksille on vaihtoehtoja, koulutuksesta ei ole pakko leikata.
Onko leikkauksien vastustaminen negistelemistä?
Ei. Se on välttämätöntä ja ratkaisukeskeistä. ”Älkää leikatko” on ratkaisu, se on toimintaa – suureleistä sellaista. Ei kai kukaan meistä haluaisi vapaaehtoisesti pyörtää tekemiään päätöksiä, se on noloa silloinkin kun se on oikein.
En halua vaikuttaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa hyvin argumentoitu erimielisyys on ”vinkumista” ja ”negistelyä”. Ymmärrän että pinta ”hyvin argumentoidusta erimielisyydestä” kohti muutosvastarintaa on kalteva, mutta ei kai kukaan koulutusleikkauksia vastustava väitä, että yliopistosektori olisi täydellinen, etteikö kehittämisen varaa olisi. Väitämme vain, että leikkaukset eivät edesauta tätä kehitystyötä vaan lamaannuttavat yliopistot organisaatioina niin, että niiden perustehtävä – koulutus ja tutkimus kärsii.
Minä(kin) kannustan hallitusta kääntämään takkinsa oikein päin ja perumaan koulutusleikkaukset. Uskon, että koulutus ja tutkimus ovat keino tuottaa uusia ideoita, luovaa hulluutta ja tulevaisuususkoa, joita maamme kiperästi tarvitsee. Uskon, että koulutuksen ja tutkimuksen ruokkiminen on uteliaisuuden ja intohimon – sen aidon ja alkuperäisen hyvän asenteen – ruokkimista.
_____________________________________________
Mistä on kyse?
Keväällä hallitus käänsi takkinsa, nyt on aika kääntää takki oikein päin. Ei leikata suomalaisesta koulutuksesta! #takinkääntöpäivä #koulutuslupaus
Hallitus kokoontuu 9.9. budjettiriiheen päättämään ensi vuoden talousarvion sisällöstä. Tehdään tästä päivästä kansallinen takinkääntöpäivä.
Tule mukaan kansalliseen takinkääntöpäivään: käännä takkisi ja ota itsestäsi kuva tai video hashtagilla #takinkääntöpäivä.
Yhdessä voimme näyttää hallitukselle, että kurssin voi vielä kääntää. Tule mukaan osoittamaan tukesi suomalaiselle korkeakoulutukselle ja korkeaan osaamiseen perustuvalle tulevaisuudelle.
Pure sitä kättä, rehtori – Lotta Aarikka
11 maaliskuun, 2016 @ 10:52
[…] miten koulutusleikkauksien vastustaminen ja tieteen puolustaminen on dramaattista ja paatoksellista negistelyä, epärakentavaa […]