Toivoin, että minun ei tarvitsisi palata enää tähän Otaniemi-gateen täällä blogini puolella, mutta ajattelin, että voisi olla hyvä selventää vielä ihan muutama asia, jotka tuntuvat tulevan puuduttavan toistuvasti vastaan.
1. ”Muija väittää, että herrakerhojen takia naisilla on vaikeuksia työelämässä. Vähän on nyt liiottelua.”
En ole missään vaiheessa sanonut, että institutionaaliset herrakerhot ovat ykskantaan vastuussa naisten ongelmista työelämässä. Näen, että herrakerhot ovat osa kokonaisuutta. Jos useammasta tekijästä koostuvan kokonaisuuden hahmottaminen tuntuu vaikealta, apuna voi käyttää esimerkiksi tätä kaaviota:
Kaavion jäsennys ei ole aukoton, sillä se on omani. Kuitenkin se mielestäni havainnollistaa sitä, että sukupuolen perusteella syrjivä rakenne on yläkäsite, jolla on monia ilmenemismuotoja, jotka ovat lopulta ”yksittäistapauksia”, joilla ”ei ole vaikutusta” ja joiden esiin nostaminen on ”liioittelua”.
Tartuin herrakerhoihin, koska ne ovat yksi asia: näkyvä ja konkreettinen. Ja koska, kuten kuvasin, ne tuntuivat olevan jollakin tapaa merkityksellinen ja kivulias kulminaatiopiste tuntemieni teekkareiden keskuudessa.
2. ”Perustelet vain tunteilla missä on FAKTAT.”
Kaikkia kaaviossa mainitsemistani sukupuolen perusteella syrjivän rakenteen ilmenemismuotoja on tutkittu. Erityisesti naisista tekniikan alalla tutkimuksia on tehty paljon, ja iso akavalainen liitto Tekniikan akateemiset tekee järjestelmällisesti tutkimusta jäsenistään – myös naisista. Myös teekkariylioppilaskunnat kuten TTYY ovat yhdenvertaisuussuunnitelmien yhteydessä tehneet selvityksiä, joihin voi tutustua (AYY:n oma yhdenvertaisuussuunnitelma on lakisääteinen, mutta käsittelee vain työyhteisöä, ei koko ylioppilaskunnan jäsenistöä ja yhdistyksiä. Lakisääteistä suunnitelmaa ollaan päivittämässä tänä vuonna.) Myös ylioppilaslehti Aino julkaisi viime syksynä seksismiaiheisen jutun kyselyaineiston pohjalta.
Kaikki nämä tiedot ovat vain googlauksen päässä.
Varmasti olisin voinut linkata blogiini useita tutkimuksia ja kirjoittaa rakenteista jättäen ihmiset ulkopuolelle. Miksi en sitten tehnyt niin?
Koska ne ihmiset ja ihmisten kokemukset ovat koko homman pointti.
Minä uskon, että suurin muutosvoima on inhimillinen kyky empatiaan. Ajattelin ja ajattelen edelleen, että kuunteleminen ja samaistuminen ovat parhaat keinot lisätä inhimillistä ymmärrystä. Vaikka tieteellinen tieto ja väitteiden faktapohja on tärkeä ja oleellinen asia, myös kokemuksilla on merkitystä. Ihmistieteissä kokemus on usein koko tieteen pohja – ihmisiä ei voi tutkia tutkimatta ihmisten kokemuksia.
Edit 10.5. : Tarkennettu tietoja AYY:n omasta yhdenvertaisuussuunnitelmasta.
12 toukokuun, 2015 @ 23:22
Mainio kaavio!
En kommentoinut aiemmin koska sinulla näytti riittävän töitä (odotetusti Lewisin lakia noudattavien) kommenttien kanssa, mutta nyt suurkiitokseni tärkeän asian esiin nostamisesta ja myrskyn taidokkaasta hallinnasta. Itse en tosiaan olisi pystynyt pysymään noin kasassa ja ennen kaikkea nöyrästi avoimena keskustelulle ja asialliselle kritiikille. En voi muuta kuin hattua nostaa ja olla tästä lähtien fanisi. <3
13 toukokuun, 2015 @ 00:12
Voi kiitos, kauniisti sanottu. Parhaani yritän!
13 toukokuun, 2015 @ 14:03
Hei! Halusin jo silloin kommentoida tätä Otaniemi-gatea kun se oli kuumimmillaan, mutta kommentointi oli silloin jo sulkeutunut. Palaan siis tässä vielä aiheeseen. Hienoa, että kirjoitit aiheesta ja jaksoit niin järkevästi ja terävän asiallisesti vastata kaikkiin kommentteihin! Ja oli poikkeuksellisen miellyttävää lukea suhteellisen järkevänä ja asiallisena pysynyttä keskustelua täällä. Se kun on todella harvinaista nettimaailmassa varsinkin, jos aiheena on epäoikeudenmukaisuus ja erityisesti tasa-arvo, joka nostaa hirveän viharyöpyn naisia kohtaan. Sinunlaisiasi tarvitaan!
13 toukokuun, 2015 @ 14:48
Kiitos!
17 toukokuun, 2015 @ 04:36
Tutustuin vasta nyt koko Otaniemi-gateen muita lähteitä pitkin, ja täytyy sanoa, että olen hämmästynyt. Hämmästynyt on aika laimea sana, järkyttynyt lähempänä oikeaa tunnetta. Oulussa opiskelin muutaman vuoden tekniikkaa, enkä siellä ollut havainnut samanlaista syrjintää ollenkaan. Tai, ei ainakaan yhtä selkeää erottelua, mihin olisi kiinnittänyt erityisesti huomiota. Teekkarilaulut on teekkarilauluja, ja alan miesvaltaisuus on jättänyt jälkensä perintöön, mutta mikään tärkeä ei ole haaravälistä kiinni. ”Hyvä jätkittelyä” en ole tainnut koskaan todistaa, ja naiset yhtä lailla pyörii puheenjohtajina. Herrakerhoja ei ole, tai eivät ainakaan ole julkisia salaisuuksia, ja kattokillalta löytyy tasa-arvovaltuutettu. Tähän asti olin luullut sitä teekkarihuumoriksi, nyt en ole enää ollenkaan vakuuttunut analyysistäni. Jututan häntä seuraavan kerran kun törmätään, vaikea pitää yhteyttä kun kampus on nyt toisella puolella kaupunkia, ja opinnot pitävät kiireisinä.
Kuin kohtalon johdosta juttelin juuri tänään myös kurssitoverini kanssa, joka on ollut aktiivi ylioppilaskunnassaan tuolla etelän periferian tekniikan yliopistossa. Pari vuotta toimarina jossain järjestöjutussa, pari vuotta sihteerinä ylioppilaskunnassa. Hän ei oman analyysinsä mukaan ollut saanut mitalia urastaan, koska oli arvostellut hallitoelimen arvovaltaisimpia heidän sovinismistaan.
En ollut ymmärtänyt, kuinka räikeän edustettua seksismi on etelässä. Tämä on avannut silmäni, ja entisestään lujittanut mieltäni, että feminismillä todellakin on paikkansa nykypäivän Suomessa, vaikka monesti olen kuullut sanottavan päinvastaista.
17 toukokuun, 2015 @ 12:33
Henkilökohtaisesti uskon, että sukupuolettuneet ja syrjivät rakenteet eivät ole maantieteestä kiinni, mutta itse en toki tunne Oulun skeneä.
10 kesäkuun, 2015 @ 11:53
Jos verenpaine pääsi jo laskemaan, kurkkaahan Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Keskiviikkokerho