Facebooktwitter

Valtion budjettiriihen tiedotustilaisuudessa puhuivat ensiksi pääministeri Juha Sipilä ja valtiovarainministeri Petteri Orpo. Molemmilla miehillä oli hyvää asiaa – kasvu on käynnistynyt, linnut laulavat, toivoa on. Kun mikki siirtyi eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle, oli sanoma hyvin erilainen. Terho lausui dramaattisen painokkaasti muun muassa, että hallitus tulee tekemään laittomien maahanmuuttajien piilottelusta rangaistavaa.

Erityisesti tämä linjaus ja sen epäselvyys, mitä linjaus käytännössä tarkoittaa, on herättänyt runsasta keskustelua. Vikkelimmät vääräleuat ehtivät kyselemään, tarkoittaako tämä, että paperittomien oikeuksia laajentavan Helsingin pormestari Jan Vapaavuori ja humanitaarisen avun kohdalla papereita tarkistamaton kirkko heitetään vankilaan.

Kuulun itse siihen kansanosaan, jonka mielestä Suomen pakolaispolitiikka on liian tiukkaa. Kun reilu vuosi sitten tutustuin maahanmuuttoa käsittelevään lainsäädäntöömme ja siihen, miten sen perusteella palautetaan ihmiskaupan uhreja takaisin hengenvaaraan, koin ensimmäistä kertaa totaalista irtautumista valtiostani. Olen siis tottunut ajattelemaan, että poliisi ja virkamiehet ovat luotettavia ja oikeassa, koska olen tottunut ajattelemaan, että lainsäädäntömme on oikeudenmukaista. Keskiluokkaisena, valkoisena, vammattomana, suomea puhuvana naisena ymmärrän, että osittain minulla on ollut mahdollisuus tähän Ruususen uneen juuri etuoikeuksieni vuoksi.

Olen yrittänyt muutamin riittämättömiltä tuntuvin tavoin toimia kansalaisyhteiskunnassa muuttaakseni Suomen pakolaispolitiikkaa. Olen puhunut siitä, että en tiedä mikä olisi oikea ja paras tapa toimia, mutta että ihmisten (lapsien lisäksi myös ihan aikuisten ihmisten, miesten ja naisten) palauttaminen alueille, joihin suomalaisten kehoitetaan olevan missään tilanteessa matkustamatta, on yksiselitteisen väärin. Minun valtioni toimii minusta väärin. Valtioni kunnioittamista tärkeämpää minulle on ihmiselämän varjeleminen ja oikeudenmukaisesti toimiminen. Olen surullinen – joinain päivinä oikeasti melko suunniltani – että valtioni ei tässä kysymyksessä varjele ihmiselämää eikä ole oikeudenmukainen.

En ole huoleni kanssa yksin, en ole ainoa ääntä pitävä. Monet kansalaiset ovat pitäneet ääntä pitkäjänteisemmin ja perustellummin kuin minä.

Miten päättäjät vastaavat?

Kokoomuksen kansanedustaja Pauli Kiuru kirjoitti, ettei median tulisi missään tilanteessa kannustaa ihmisiä kansalaistottelemattomuuteen. Eräs poliisipäällikkö kirjoitti, että ”koko yhteiskunnan pitäisi tukea poliisia sen lakisääteisessä tehtävässä kielteisten, lainvoimaisten turvapaikkapäätösten täytäntöönpanossa”. Viesti on selvä: sen sijaan, että kansalaisten hätään epäoikeudenmukaisuuden äärellä vastattaisiin, todetaan yksioikoisesti – ”totelkaa kuuliaisemmin”.

Kun Suomen kaltaisessa rauhallisessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset seisovat keskellä yötä tyhjän tien äärellä liikennevaloissa, alkaa syntyä syvempää sympatiaa kansalaistottelemattomuudelle, päättäjien on syytä huolestua. Kukaan ei ota vierasta ihmistä kotiinsa asumaan, koska lehdessä käskettiin epäsuorasti tekemään niin. Syy kansalaistottelemattomuuteen löytyy lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta ja siitä, että yhä useampi kokee sen oman moraalinsa vastaiseksi.

Hallituspuolue perus… ups, siniseltä tulevaisuudelta epäinhimillinen ja rasistisen armoton linja on odotettavissa. Sen sijaan jokaisen kokoomusta ja keskustaa kannattavan tulisi kysyä itseltään jämäkästi, ovatko he todella sellaisen puolueen takana, joka kääntää kuurot korvat ihmisten hädälle – sekä niiden, jotka pakenevat Suomeen että niiden, jotka yrittävät suojella ja puolustaa paenneita. Tänä aamupäivänä Ilta-Sanomat uutisoi, että hallitus on valmistellut tapaa, jolla viranomaisten tehtäviä luovutetaan kyllä kansalaisille – jos ne tähtäävät pakolaisten nopeaan karkottamiseen. Vaikka Ilta-Sanomien jutun oikeellisuutta on syytä (edit: Oikeusministeriön tiedote ja IS:n vastine) tai ainakin halua epäillä, on hallituksen valitsema linja selvä. Se ei ole inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden linja.

Tottakai täällä lähtökohta on, että lakia noudatetaan ja viranomaiseen luotetaan. Kysymys on, että kuinka kauan. Jos kansalaistottelemattomuus ahdistaa, kannattaisi lainsäätäjien katsoa peiliin.