Facebooktwitter

Sieltä se nyt tuli. Koko vaalit hoettiin, että tarvitaan yhteinen tilannekuva. Suomi äänesti ja sai diplomi-insinöörin pääministeriksi, joka ensi töikseen teki tilannekuvan, jossa lukee havainnollistavasti tilannekuva.

Tilannekuvassa ei valitettavasti näy, miten hallituspuolueet löysivät yhteisymmärryksen siitä, että Suomi saadaan kuntoon 600 miljoonan koulutusleikkauksilla. Siinäpä meinaa tilanne, josta kaipaisin havainnollistavaa kuvaa.

En tässä edes mene siihen, että opintotuen tukikuukausia leikataan (taas) ja opintotukea muokataan lainapainotteiseksi samalla lainan turvaelementtejä heikentäen. Toisin kuin esimerkiksi kansanedustaja Kaikkonen ilmeisesti ajattelee, minä ja monet muut emme suhtaudu poliittiseen päätöksentekoon eturyhmä edellä.

Olen hyväksynyt sen, että me ihmiset olemme ristiriitaisia. Sanomme ja teemme ristiriitaisia asioita. Kun kyseessä on maamme hallitus, toleranssini kognitiivisen dissonanssin sinfonialle heikkenee. Ja tässä meillä todella on käsissämme sellainen, aivan sietämätön ristiriita.

Koulutus on tärkeää ja ”pienen maamme menestyksen avain” sanoo Kokoomus. ”Koulutus on kivijalka!” linjaa Keskusta.  Perussuomalaiset vielä helmikuussa painottivat aina vastustaneensa koulutukseen kohdistuvia leikkauksia. Miten tällaisen sulan yhteisymmärryksen vallitessa tästä menestyksenavainkivijalasta sitten päädyttiin leikkaamaan 600 miljoonaa euroa?

Kyse ei ole siitä, että kaikkiin pitää sattua. Siinä että kaikkiin sattuu ei ole mitään järkeä. Pääsemme agraarimetaforiin: koulutuksesta leikkaaminen tasapuolisuuden vuoksi on kuin ampuisi navettansa ainoan lypsävän lehmän. Se voi tuoda hetkeksi sisäfilettä pöytään, mutta on lähtökohtaisesti hullun teko. Koulutuksen merkitys nimenomaan tulevaisuuden ja talouskasvun synnyttäjänä ei ole ihan pelkkää suullista kansanperinnettä ja sanahelinää vaaliohjelmissa, se on myös ihan tutkittua tietoa, jonka hallituspuolueet leikkauskiimassaan ohittivat.

Kun siirrymme sektoritarkastelusta demografiseen tarkasteluun eli katsomaan keihin nämä leikkaukset oikein iskivät huomamme, että ystävämme rikkaat ja keskiluokka säästyivät leikkauksilta aika pienellä. Rikkaiden ja yhteiskunnan eliitin osallistuminen näet näihin talkoisiin on vapaaehtoista, hyväntekeväisyyttä. Sipilä kehoittaa johtamaan esimerkillä ja mainitsee itsekin SSS-kumppaneidensa kanssa olevansa valmis lahjoittamaan (minne, tarina ei kerro, ehkä lastensairaalalle) omasta palkastaan kokonaiset viisi prosenttia. Kymppitonnin palkasta viisi prosenttia on viisisataa euroa.

Tämä Sipilän leikkauslistan kanssa samaan aikaan ajoittuneen kolehtipuheen alta paljastuu jotain todella huolestuttavaa. Leikkaukset kohdistuvat köyhiin ja yhteiskunnan perustoimintoihin, eikä ratkaisupaketista löydy lainkaan elvytystä tai tuntuvaa verotuksen kiristämistä hyväosaisilta. Hyväntekeväisyyspuheen diskurssissa hyväosaisilla nimittäin on oikeus omistukseensa ja ansiotuloonsa. Valtiolla ei ole oikeutta verottaa, mutta valtion tarjoamaa sosiaaliturvaa ja peruspalveluita on oikeus heikentää.

Huomaan, että me todella olemme hyvinvointiyhteiskunnan vankeja. Vankeja vähän siinä mielessä kuin Platonin luolavertauksessa – emme enää hahmota todellisuutta, näemme vain varjoja kankeasta byrokratiasta.

Juha, Alex ja Timo ovat kaikki hyötyneet suomalaisesta yhteiskunnasta mittaamattomat määrät varhaiskasvatuksen, koulutusjärjestelmän, ilmaisen korkeakoulutuksen, terveydenhuollon, kirjastojen, uimahallien ja satojen muiden sivistysyhteiskunnan etujen muodossa. Ilman niitä he saattaisivat olla jossain aivan muualla kuin nostamassa kymppidonan palkkaa maan johtopaikoilla. Kyllä valtiolla on oikeus verottaa, tai ainakin sillä hyvinvointivaltiolla, jossa minä olen saanut kasvaa nippanappa keskiluokkaiseksi aikuiseksi. Hyvinvointiyhteiskunnan antama lupaus on, että keskiluokalle palvelut ovat riittävät ja kun meille käy huonosti (kaikille meille nimittäin voi käydä huonosti), yhteiskuntamme ottaa meistä kopin. Emme ole kenenkään hyväntekeväisyyden ja hyvän tahdon varassa.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Sipilä maksaa tuloistaan verotuksen kautta kuukausittain vähän enemmän velkaansa takaisin yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville. Mutta tuollainen alentuva kolehtikeruu, kun joidenkin ihmisten perusturvaan kajotaan? Se on tulkittavissa puhtaaksi vittuiluksi.

Juha, pidä se viisisataa euroa ja osta itelles jotain kivaa. Vaikka uus tilannekuva, sellainen sosiaalisesti oikeudenmukaiseen todellisuuteen perustuva.