Facebooktwitter

Hei Mikko!

Aluksi on pakko tunnustaa, että en ole aikaisemminkaan ihan hirvittävästi arvostanut poliittisia kannanottojasi ja olet jäänyt mieleeni pääasiassa negatiivisesti. Olen kuitenkin empaattinen ja ymmärtäväinen ja siksi koittanut antaa anteeksi toisaalta kepulaiselle turkistarhauksen puolustamisen ja toisaalta hallituspuolueen kansanedustajalle köyhien pilkkaamisen ja sosiaaliturvan leikkaamisen merkityksen halpamaisen vähättelyn. Ihmisiähän tässä ollaan.

Kun kuukausi sitten päätit kuluttaa aikaasi ja energiaasi kasvissyönnin demonisointiin, päädyit todennäköisesti lopullisesti ns. kakkapyllymappiin, josta on minun tapauksessani vaikea kiivetä ulos. Vääristelevän ja virheellisen kasvissyöntikritiikkisi yhteydessä aloin miettiä, oletko oikeasti vain jyrkkä ja vikkelä sanoissasi vai taidokas populisti, jota ei kylmi vääristellä tietoa ja suoraan valehdella oman arvomaailman ja poliittisten tavoitteiden edistämiseksi.

Näitä maailmalla Donald Trumpin virkaanastujaisten yhteydessä järjestettyjä naistenmarsseja kohtaan esittämäsi ”kritiikki” sai minut pohdiskelemaan vielä tarkemmin tuota kysymystä. Eilen nimittäin sinä Mikko esitit, että naistenmarssit Donald Trumpin virkaanastujaisten yhteydessä ovat ”pelleilyä”. Syitä tarjosit kaksi:
1. Muualla maailmassa naisilla on asiat huonommin.
2. Demokraattinen järjestelmä valitsi Trumpin ja demokratiaa pitää kunnioittaa, joten mielenosoittaminen demokraattisesti valittua presidenttiä vastaan on väärin, tai ainakin ”pelleilyä”.

Aloitetaan kohdasta yksi.

Se kulttuurinen relativismi, josta kaltaisiani kukkahattutätejä suomitaan, ei ole mitään siihen propagandatarkoituksessa käytettyyn moraaliseen relativismiin verrattuna, jota sinä ja kaltaisesi etuoikeutetut änkyräperseet harjoittavat. Esittämäsi argumentaation, joka myös whatabouttismina tunnetaan, kantava ajatus on, että ihmisillä ei ole oikeutta  ylipäätään taistella vääryyttä vastaan ja oikeudenmukaisuuden puolesta omassa yhteiskunnassaan, vaan on aina löydettävä muualta joku suurempi vääryys, ja että vain tämän suurimman vääryyden vastustaminen on moraalisesti oikein.

Etuoikeutettuna, suomalaisena valkoisena miehenä sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että on oikeasti aika järkyttävää, että avoimesti naisvihalla ja rasismilla kampanjoiva ihminen voittaa USA:n presidentinvaalit. Jos ajatusta ja sen ahdistavuutta on vaikea sisäistää, mieti asiaa vaikka oman identiteettisi kautta: Miltä tuntuisi, jos Suomessa pääministeriksi nousisi ihminen, joka on avoimesti kampanjoinut Lapin tyhjentämisen ja lakkauttamisen puolesta tai eksplisiittisesti hyväksynyt lappilaisiin kohdistuvan summittaisen väkivallan ja syrjinnän? Eikö silloin tuntuisi, että hänen valintansa symbolisesti merkitsee jatkuvaa uhkaa kaltaisillesi? Eikö tulisi ahdistus ja hätä, joka saattaisi ajaa jopa osoittamaan mieltä? Paikallisidentiteettiä vähättelemättä vertaus on tietenkin huono, koska lappilainen valitsee olla lappilainen ja voi tarvittaessa muuttaa vaikka Kainuuseen. Meillä muijilla tämä naiseuden kokemus on ja pysyy, eikä siitä pääse eroon muuttoautoon hyppäämällä ja maakuntalaulun opettelulla.

Trumpin valinta on surullinen ja pysäyttävä tapahtuma ja sellaisenaan askel taaksepäin taistelussa naisten ja vähemmistöjen ihmisarvon puolesta. Se on todellakin mielenosoittamisen arvoinen tragedia – se ei vain ole sitä suoraan sinulle, valkoiselle, ei-vammaiselle heteromiehelle. Meillä muilla kuitenkin on merkitystä, eikä tuon merkityksen puolustaminen ole pelleilyä.

Edetessämme toiseen argumenttiisi, muuttuu ajattelusi entistä mystisemmäksi. Onko vanhas-sipiläläinen median kritiikki ja ”työrauhan” vaatiminen todella syövyttänyt aivosi niin, että et enää ymmärrä, että demokratian keskiössä on vapaus mielenosoittaa? Sotilasvallankaappaus olisi demokratian kyseenalaistamista. Mielenosoittaminen on hallittu keino osoittaa erimielisyyttä ja kritiikkiä demokraattisessa valtiossa. On aika hämmentävää, että sinä et tätä kansanedustajana ja traktorimarssien aktiivisena tukijana hahmota.

Päivän edetessä löysit internetistä ”artikkelin”, joka omasta mielestäsi osoitti todeksi, että naistenmarssien takana on poliittinen islam. Lähteesi debunkattiin moneen otteeseen, mutta et pyytänyt anteeksi tai pahoitellut lähdekritiikkisi totaalista epäonnistumista. Sen sijaan jatkoit meuhkaamista siitä, että naisten pitäisi osoittaa mieltään poliittista islamia, ei Trumppia vastaan.

Nyt tarkkana, Mikko.

Ensinnä: sinä Suomen parlamentin jäsenenä olet todellisessa vastuuasemassa. Politiikan retoriikka ja ilmasto on muuttunut tai muuttumassa oudoksi totuudenjälkeiseksi vastakkainasettelun lietsomiseksi, joka ennustaa epävakaita aikoja meille kaikille. Voimme varmasti olla yhtä mieltä siitä, että valheet – erityisesti uskonryhmiä, etnisyyksiä ja vähemmistöjä kohtaan osoitetut valheet – synnyttävät yhteiskunnallista epävakautta, väkivallan uhkaa, pelkoa ja surua. Haluatko sinä Mikko todella olla edesauttamassa tätä kehitystä?

Toisekseen Mikko, kaikella kunnioituksella, sinulla sen enempää kuin yhtikäs kenelläkään ei ole oikeutta määrittää, minkä puolesta toiset ihmiset saavat taistella. Voit kritisoida naisten ja vähemmistöjen ihmisarvon puolustamista ”pelleilyksi”, mutta se ei anna sinusta kovin järkevää kuvaa. Harjoittaessa sananvapauttasi muista kuitenkin, että todella, lopulta, sinun mielipiteelläsi muiden ihmisten mielenosoitusaiheista ei ole poron paskan vertaa väliä.

Lopuksi, hyvä Mikko Kärnä, toivotan sinulle mahdollisimman paljon epäonnea poliittiselle urallesi. Ei siksi, että olisit mielestäni huono ihminen, et varmasti ole – olen kuullut että olet esimerkiksi eri vänkää ryyppyseuraa. Toivotan sinulle huonoa onnea, koska esittämäsi tietoa vääristelevät, populistiset, vihaa ja vastakkainasettelua lietsovat  kannanotot ovat myrkyllisiä ja edustavat kaikkea sitä, mitä en politiikkaan toivo.

Hauskaa kevään odotusta kuitenkin!

Rakkaudella, Lotta